Hallusinointia ja Barbie-nuken vaatetuskurssi

Uni, 19.8.2012

Chapter 1: Olen muistakseni menossa apteekkiin ja käteeni on ojennettu kuitti, jota tarkastelen.

Chapter 2: Istun Chilin kanssa selkä seinää vasten lattialla, asunnossa, joka on vanhan kotini mallinen. Istumme vastapäätä vessan ovea. Olemme napanneet joitakin aineita. Chili kysyy: ”Tuntuuko mitään vaikutuksia?” Vastaan, että ei, minkä jälkeen Chili ilmoittaa käyvänsä vessassa. Vessanoven kolahtaessa kiinni hänen jäljessään, minä säikähdän yksinjäämistä ja vaikutukset alkavat samalla hetkellä. Näen hallusinaation Chilistä astelemassa käytävää pitkin minusta poispäin. Sanon: ”Chili, miten sä siellä oot?” tai vastaavaa. Ääneni kaikuu luonnottoman kovaa särähdellen ympäri asuntoa. Säikähdän sen sointia ja alan hengittää nopeasti ja kiivaasti. Hallusinaatio Chilistä kääntyy ääneni kuullessaan katsomaan minua entisen huoneeni ovelta. Käännän katseeni vessanoveen ja koetan tyynnytellä itseäni, koska nopea hengitys lisää panikointiani.

Chapter 3: Herään Joonaksen vierestä hänen äitinsä ja isäpuolensa mökin sivurakennuksessa, vuoteessa, johon nukahdimme. Mökki on pimeä. Hengitän edelleen nopeasti ja peloissani. Joonas herää huohotukseeni ja kohottautuu hitaasti toisen kyynärvartensa varaan katsoen minua. Toivon hänen tyynnyttelevän minua, mutta hän vain katsoo, enkä pysty liikkumaan. Hetken kuluttua Joonas kohottaa hitaasti vapaan kätensä ja painaa sen kurkulleni, jotta huohotus loppuisi. Tunnen lievää kuristumisentunnetta.

Chapter 4: Herään oikeasti Joonaksen vierestä. Olen peloissani, mutta hengitykseni on normaali. Kestää jonkin aikaa ennen kuin saan yrityksistäni huolimatta käteni liikkumaan. Saan liikautetuksi toista kättäni, mutta hetken päästä tunnen lihaksieni lukkiutuvan uudestaan. Olen jo rauhallisempi, ja pian käteni toimivat taas. Jatkan nukkumista.
 
Aamuyöstä näin erilaisia unia, chapterit jatkuvat niistä:

Chapter 5: Olen Buffy Vampyyrintappaja. Näen itseni kolmannesta persoonasta. Kävelen rivakasti vankilaan vapauttamaan miestä, mutta päätänkin vapauttaa tuntemani noin. 40-vuotiaan näköisen, hiukan rupsahtaneen ja ylipainoisen kukkahattutädin, joka on kuitenkin rikollinen. Potkaisen räjähdyksenomaisesti vankisellin kalterit rikki. Käsken naisen olla yrittämättä mitään. Lähden reippaasti kävelemään käytävää pitkin ulos ja nainen pujahtaa sellistään varovasti perääni.

Chapter 6: Kadulla tapaan ystäväni L.T:n. Kerron, että olen aikeissa mennä tänään eräälle kurssille, koska silloin ei ole koulutunteja. Varmistan asian kysymällä sitä erikseen. L.T näyttää minulle lehtisestä Työväenopiston kurssien ilmoittautumisaikoja. Hän osoittaa päivää, jolloin ilmoittaudutaan kielikursseille, ja sanoo minulle kutakuinkin: ”Sinähän et ole aikeissa ottaa valinnaisaineiksi kieliä, joten voit käyttää koko päivän muihin kursseihin, kun koulutunteja ei ole tänään ollenkaan”.

Chapter 7: Saavumme vankilasta vapauttamani rouvan kanssa kurssille, jolla opetellaan stailaamaan Barbie-nukkeja. Tunnistan kurssilta myös entisen ala-asteen luokkatoverini Mikon. Pöydällä on laatikollinen erilaisia, käytettyjä Barbie-nukkeja, joiden päällä joko on tai ei ole vaatteita. Laatikossa on lisää vaatteita irrallaan. Valikoin itselleni nukkea ja etsin sille sopivaa asustetta. Mietin otanko tummahkoihoisen barbin vai kalpeaihoisen, pisamanaamaisen, luonnonpunahiuksisen barbin; kumpi olisi edustavampi mallinukke?

Chapter 8: Olen hostellissa ja kävelen huoneen reunalta viistosti keskemmälle, missä sijaisee ruokapöytä, josta minun on tarkoitus hakea ruokaa. Tarkastelen pöydän antimia ja huomaan paketillisen jäätelöä, joka on kuin Valion Trio. Tässä paketissa on kuitenkin vihreää, sinistä, vaaleanpunaista ja suklaajäätelöä. Vihreä jäätelö on melkein loppu. Otan jäätelökauhalla itselleni jäätelöä, koettaen kaapia mukaan myös vihreää. Saatuani jäätelöt kulhoon, unitodellisuus muuttuu, ja jäätelö onkin pöydällä sulaneena shottilasiin. Eri maut ovat sekoittuneet keskenään. Kumoan shotin kurkkuuni ja lähden pöydästä. Hetken kuluttua palaan takaisin, sillä shotti oli mielestäni liian kevyt iltapalaksi. Kaikki ruoka pöydästä on kuitenkin korjattu jo pois.

Chapter 9: Käyn nukkumaan hostellihuoneessa, joka muistuttaa enemmän junan vaunua. Sängyt avautuvat seinästä käytävän toisella puolen, petivaatteet ovat valkoiset.
 
Unen tulkinta: Pohdimme kaverini kanssa mitä Chilin kahdentuminen unissa voisi merkitä. Päädyimme tulokseen, että minusta tuntuu, ettei henkilö vietä kanssani tarpeeksi aikaa ja että hänellä on oma persoona minun seurassani ja oma, erilainen persoona kaveriensa seurassa. Ihmettelen tämän minulle tuntemattoman Chilin ”kaveri-persoonan” tekemisiä.
 
Painajainen, jossa Joonas kuristaa minua tyynnyttelyn sijaan, kertoo luultavasti kokemuksestani, että ks. henkilö tahtoo tunkea ”ahdistavat tunteeni” kaapin perälle ja näin tukahduttaa minut. Kaiken kaikkiaan chapterit 2-4 muistuttavat painajaista, joka loppuu unihalvaukseen.
 
Buffy Vampyyrintappaja on peräisin jälleen tv-sarjasta, mutta kukkahattutädin vapauttamista vankilasta en osaa selittää. Vapautan itsestäni eri osan kuin olin suunnitellut? Päästän jonkun kahlitsemani ”epäkelvon” osan kulkemaan valvotusti vapaana? Kurssit ja muut ovat tulleet uneeni tosiaan Työväenopiston kurssilehtisestä ja tapanani on varmistella kaikkea moneen kertaan. Barbie-nukkejen stailaaminen on luultavasti tulos, kun alitajunta yhdistää muotiuutiset ja lapsuuden leikit ja media iskee lusikkansa soppaan; miltä tänä päivänä tulisi näyttää? 

Chapterit 8 ja 9 muistuttavat jälleen interrail-matkasta. Lisäksi jään ilman kunnollista henkistä ravintoa, kun ruoka on jo korjattu pöydästä pois. Sulanut jäätelö merkitsee menetettyä mahdollisuutta.

Hallusinaatio, joka hyppäsi katolta alas

 Uni, -random päivämäärä-

Olen Chilin kanssa vetänyt joitain aineita kämpilläni ja lähtenyt sen jälkeen ulos. Seison kotitaloni edessä. Istuudun ja alan kaivaa mukanani olevaa muovipussia. Pussissa on ompelulaatikko. Avaan sen ja löydän kolme pilleriä, jotka ovat vielä pakkauksessaan. Pillerit ovat violetteja ja pyöreitä. Unessa lähimmästä pihasta puuttuu näköesteenä toimiva aita. Näen, että naapurista minua kurkkivat teini-ikäiset pojat. He laskevat ja nostavat kaihtimia ylös alas. Tiedän, että äsken syömäni pillerit ovat jääneet heiltä.

Soitan Chilille, joka on asunnossani, ja kysyn voinko syödä pillerit. Chili vastaa kysyvänsä voiko niitä syödä. Hetken kuluttua hän vastaa, että pillerit ovat mustikkavitamiinipillereitä, jotka voin huoletta syödä. Syön pillerit. Chili tulee luokseni ja kysyy: ”Joko tuntuu vaikutuksia?” Istahdan maahan ja meinaan vastata että ei, mutta näenkin vastakkaisen talon peltikatolla tasanteen, jonka päällä seisoo minikokoinen hallusinaatio Chilistä. Kysyn vieressäni seisovalta Chililtä vaikeasti, puuroutuneella äänelläni: ”Miten sä oot tuolla?” ja nousen ylös osoittamaan. Samalla hallusinoimani hahmo vilkuttaa minulle ja nousee ylemmäs katolle kävelemään. Chililtä näyttävä hallusinaatio muuttuu ulkonäöltään vieraaksi ihmiseksi, joka hyppää katolta alas. Lyön kädet korvilleni ja heittäydyn kiljuen maahan, koska näky on niin kamala. Chili tekee samoin, vaikka en ole ehtinyt kertoa näystäni hänelle. Näen yläpuolellamme avaruuslautasen, jonka tiedän tulleen myymään CD-levyjä. Avaruuslautanen on ensin keskeltä halki, mutta rako sulkeutuu, ja alus lentää pois, sillä huutomme on käynnistänyt maailmanlopun.
 
Unen tulkinta: Uni heijastelee kokonaisuudessaan pahimpia pelkojani siitä, mitä hallusinoidessani saattaisin nähdä tai kokea. Hedelmäpuun sivuilla lukee seuraavasti: ”Hyppy alas korkeasta paikasta kuvaa ulospääsyä jostain elämäntilanteesta.” Epäilin, että uni voisi kertoa tilanteen muuttumisen / menettämisen pelosta Chilin suhteen, mutta tätä teoriaa ei tue se, että Chilin kaksoinolento muuttuukin ennen kuolemaansa vieraaksi ihmiseksi. Vai voisiko kyseessä olla se, että pelkään Chilin muuttuvan ”toiseksi ihmiseksi” ennen lopullista lähtöään? CD-levyjä myyvälle avaruusalukselle en löydä mitään tulkintoja. :D Maailmanloppu unessa kuvaa unennäkijän pelkoa sen hetkistä elämänvaihettaan kohtaan (tai tässä tapauksessa pelkoa mahdollista elämänmuutosta kohtaan).

En saa haettua lastani hoidosta

Päiväuni, -random päivämäärä-

Olen ukin luona isovanhempieni talossa. Olen juuri palannut interrail-reissulta kotiin. Mietin, että eikö minulla ole jokin lemmikkieläin, joka minun pitäisi hakea hoidosta. Totean, että ei ole – sen sijaan minulla on lapsi, pieni vauva, jonka olen synnyttänyt ennen reissuun lähtöä. Mietin pitäisikö minun ottaa lapsi jonkun (kenties isänsä?) kanssa mukaani saunaan, jonne olen aikeissa mennä. Totean olevani tehokkaampi, jos käyn ensin itse saunassa ja haen lapsen myöhemmin. Toisaalta mietin voiko niin pientä lasta edes viedä saunaan. Muistan myös nukkuneeni reilillä niin huonosti, että mietin pitäisikö minun nukkua ensiksi yksi yö kunnolla ilman heräämistä vauvan itkuun. Päätän kuitenkin hakea lapseni heti saunassakäynnin jälkeen. Laskeskelen mielessäni, että jos hyppään lähijunaan, niin ehdin hakea lapsen kello neljäksi iltapäivällä.

Seinään nojaavat kokoontaitettavat lastenrattaat. Avaan ne ja ravistelen niistä hiekkaa pois. Mietin, että kaikki lastenhoitotarvikkeet ovat ukin luona, eikä minulla ole niitä kotonani. Ukki tulee paikalle, ja kysyn häneltä missä lapsi on. Ukki kertoo lapsen olevan hoidossa jossain. Haluan hakea lapseni heti ja minua suututtaa, kun en tiedä missä hän on. Ukki sanoo: ”Mutta enosi ja hänen avovaimonsa ovat menossa sinne illalla, menisit niitten kans?” Vastaan, että tahdon mennä heti, enkä heidän kanssaan. Kaivan taskustani kännykän ja koetan etsiä osoiteluettelosta äitini tai enoni numeron, jotta voisin kysyä missä lapseni on hoidossa. En kuitenkaan löydä osoitelistan nimien seasta muuta kuin ukkini puhelinnumeron. Uskon, että äitini ja muut haluavat omia lapseni. Alan epätoivoissani kiljumaan, kun tajuan, etten saa kiinni ketään, joka tietäisi mistä voin heti hakea lapseni.

Unen tulkinta: Uni oli niin todellinen, että tokkuraisena herätessänikin mietin, että onpa paskaa, että annan lapseni matkan ajaksi hoitoon, ja sen jälkeen kaikki luulevat, etten halua lastani enää… Vasta hitaasti, paremmin herätessäni tajusin, ettei minulla ole lasta, ja koko paska olikin vain unta.

Unen alussa on hassua, että koetan selvästi saada mieleeni, että minun pitäisi valvetodellisuudessa oikeasti hakea lemmikkihiireni Phoebus hoidosta. Unitodellisuus vaihtaa hiiren kuitenkin vauvaan. Pohdin unessa lapsenhoitoon liittyviä kysymyksiä, joilla uni koettaa todennäköisesti valmentaa minua äitiyteen (joka ei siis ole oikeasti elämässäni ajankohtaista). Parhaassa lisääntymisiässään olevalle naiselle on ilmeisesti luonnollista nähdä tällaisia ”valmentavia” unia.

Lastenrattaista ravistelemani hiekka voi olla ihan normaali juttu, eli lastenrattaisiin voi eksyä hiekkaa, mutta symbolisesti hiekka ennustaa unessa harmeja, jotka ovat suhteutettuja unessa esiintyvän hiekan määrään. Toisen lähteen mukaan hiekka varoittaa unennäkijää uusista tuttavuuksista. Ainakin unessa hiekan jälkeen alkavat harmit, kun en saa selvitettyä lapseni olinpaikkaa. Uskomukseni, jossa äitini ja muut haluavat omia lapseni, ei ole tuulesta temmattu. Oikeassa elämässä olen kokenut, että äitini on ominut itselleen kissani, sekä joitakin asioita, joita olen ollut mahdollisimman itsenäisesti tekemässä. (Äitini on siis tehnyt minun projekteistani omia projektejaan, koska on kokenut, etten minä osaa hoitaa niitä itse.) Unessa luulen, että lapseni on viety minulta, koska toiset luulevat, etten enää halua tai osaa hoitaa häntä, mikä on mielestäni väärin. Huutaminen unessa kuvaa yleensä tarvetta saada ulkopuolista apua ongelman ratkaisuun, mutta tällä kertaa kiljuminen uneni lopussa kuvastaa paremminkin äärimmäistä epätoivoa ja turhautumista.

Runoni pohjalta tehty huono biisi

Uni, -random päivämäärä- 

Asettelen kämpilläni kolmea patjaa vierekkäin suoraan linjaan lattialle nukkumaanmenoa varten. Lähimpänä seinää olevalla patjalla makaa mummi. Toisessa reunassa olevalle patjalle käy makuulle Susi. Sanon mummille, että on hyvä, jos hän nukkuu reunassa, jos minä ja Susi yöllä kierimme patjoillamme niin, ettei hän saa muualla nukutuksi.

Joonaksen pikkuveli J ja Chili seisovat pöydän ääressä katsomassa läppärin ruutua. J sanoo, että hän on tehnyt minun runoni pohjalta biisin. Läppärillä näkyy olevan auki YouTube, jossa pyörii lyriikkavideo ks. biisistä. Lyriikat on kirjoitettu mustalle taustalle punaisella fontilla. Chili myhäilee huvittuneena. Tulen pöydän ääreen ja sanon: ”Näyttäkää mullekin!” J peittää ruudun nopeasti käsillään, jotta en näkisi videota. Myöhemmin näen televiolähetyksen, jossa mustapukuinen ja -hiuksinen, kalpea nainen laulaa runoni pohjalta tehtyä biisiä Idolsissa. Nainen laulaa niin ulisevasti, etten saa sanoista selvää päätelläkseni, mikä runoistani on lyriikoiden pohjana. Lopulta tunnistan unessa runoni. Sanon toisille, että olisin itse tehnyt biisiin aivan toisenlaiset sävellykset ja sovitukset. Kuvittelen mielessäni kuinka lyriikoita laulaa karheaääninen naislaulaja television ulisijan sijaan.

Unen tulkinta: Meillä oli ollut ystäväni kanssa edellisenä päivänä puhetta säveltämisestä ja runojeni muokkaamisesta lyriikoiksi. :p Tietenkin uni näyttää sen jälkeen huonoimman skenaarion!

Erityisasema

Uni, 9.8.2012

Chapter 1: Olen pienessä liikuntasalissa. Läsnä on muitakin tyttöjä, olemukseltaan keijumaisia. Ystäväni Psyko on joogan- tai tanssinopettaja, jonka on tarkoitus vetää meille kohta tunti. Odotamme hänen saapumistaan. Olen tunnilla ensimmäistä kertaa, muut tytöt taas ovat käyneet tunneilla jo pidempään. Uteliaisuuttani koetan vähän kysellä toisilta tytöiltä millainen opettaja ystäväni heidän mielestään on. Tytöt eivät kuitenkaan pidä joko minusta tai kysymyksistäni ja vastailevat sen mukaisesti. Psyko saapuu paikalle, ja menen hänen kanssaan takahuoneeseen. Psyko kertoo, ettei minun tarvitse välittää muiden tyttöjen kohtelusta. He ovat vain mustasukkaisia minun erityisasemastani hänelle.

Chapter 2: Näen entisen työnantajani ja ystäväni miehensä kanssa sulkemassa eläinkauppansa ovea. He näyttävät surullisilta, vanhoilta ja väsyneiltä poistuessaan sateeseen.

 
Unen tulkinta: Molemmat chapterit heijastavat valve-elämässä kohtaamiani asioita. Eläinkauppa oli muuttanut yllätyksenä toisaalle jne.

Eläimiä linnassa ja tunneli lumen alla

Uni, -random päivämäärä-

Olen isäni autossa pikkuvelipuoleni sekä muiden lapsien kanssa. Isäni on kuski.

Olemme saapuneet vanhaan kivilinnaan, jonka sisäosia tutkimme. Olemme jonkinlaisella päiväretkellä. Tulee aika lähteä kotiin. Mukanamme ovat olleet ankanpoikanen ja kissanpentu. Sanon isälleni, ettei eläimiä voi jättää linnaan. Hän sanoo, että ne jätetään. En suostu siihen, vaan lähden hakemaan eläimiä. Yhtäkkiä linnassa onkin paljon ovia, joita availen. Kaikki ovet johtavat tyhjiin, kivisiin huoneisiin. Lopulta löydän ankanpojan ja kissanpennun. Nappaan ne kiinni ja puristan tiukasti nyrkkeihini kuitenkaan eläimiä vahingoittamatta.

Auraan tietäni lumessa, joka ulottuu vyötäisilleni asti. Lunta sataa lisää. Lumen alla on katu. Kauempana viistosti oikealla näkyy ihmisiä kadulla, joka on valaistu punertavaa valoa hehkuvin katulampuin. Yhtäkkiä humpsahdan alaspäin upoten lumeen ainakin metrin verran. En mene paniikkiin, vaan rauhoittelen itseäni mielessäni: ”Kyllä minä pääsen ylös, ja ihmiset kuulevat, jos huudan”. Saan noustua ylös. Vilkaisen taakseni. Hangessa häämöttävästä aukosta kajastaa valoa. Menen lähemmäksi ja kurkistan aukkoon. Hangen alla kulkee tavallinen alikulkutunneli, jonka katosta melkein putosin sisään. Muistan, että nykyään ihmiset kulkevatkin lähinnä tunneleissa, kun maan päälle on satanut niin paljon lunta. Ukki pyöräilee tunnelissa. Hän pysäyttää pyöränsä, katsoo minua iloisesti ja tervehtii: ”Hei *nimeni*!” Laskeudun tunneliin katonreiästä pudonnutta lumikasaa pitkin. Minullekin löytyy jostain pyörä, ja lähdemme ukin kanssa pyöräilemään.

Ukki ja minä pyöräilemme vanhalla kotiseudullani ala-asteen vieressä olevan hiekkakentän lähellä. Vuodenaika on vaihtunut talvesta kesäksi. Mietin, että ukin pitäisi asua läheisen metsän toisella laidalla, koska siellä hän näkisi todennäköisemmin metsäneläimiä ja tonttuja. Saavumme pyörillämme järven rantaan. Ukki ajaa pyörällään veden pintaa pitkin. Seuraan häntä ja kiljun yllättyneenä ja pelästyneenä, kun pyöräni osuu veteen. Pinnan alla onkin kalliota, joka kohoaa keskemmällä järveä esiin veden alta. Ukki polkee eteenpäin järven yli jatkaen toisella puolella olevaan soiseen metsään. Huomaan kalliolla kasvavan pienen, erikoisen näköisen kukan. Pysäytän polkupyöräni ja tarkastelen kukkaa lähempää. Kukka on orvokki, jonka terälehdet ovat keltaisen ja punaisen sävyisiä. Totean, etten ole nähnyt sellaista kukkaa koskaan ennen.

Olen jälleen samassa tunnelissa, josta lähdimme ukin kanssa pyöräilemään. Tunnelissa on meneillään lasten näytelmä. Mustiin viittoihin verhoutuneet lapset sieppaavat ainoan valkeaan viittaan pukeutuneen lapsen. Valkoisiin pukeutunut lapsi esittää ilmeisesti pyhimystä, jonka mustiin pukeutuneet lapset aikovat hirttää. Lapsijoukko pinkoo ulos. Seuraan heitä rauhallisesti astellen, koska tiedän, että näytelmä on liikkuva; sen perässä kuuluu siirtyä paikasta toiseen. Ulkona on suihkulähdeallas. Altaan reunan vieressä on laite, jossa on pieniä, metallisia, sukkulanmuotoisia sukellusveneitä, jotka on kytketty toisiinsa samalla tavoin kuin pöytäjalkapallon hahmot kepin varteen. Sukellusveneitä on neljä per rivi. Yksi rivi kiepahtaa veden alle, kun toinen rivi nousee pintaan, mikä on jatkumo. Laitteeseen nousee ihmisiä kuin huvipuistossa. Ihmettelen miksi ihmiset jonottavat pääsyään moiseen laitteeseen. Entä, jos laite meneekin rikki, ja he jäävät veden alle?

Seuraavaksi olen matkamuistomyymälässä. Näytelmästä tutut lapset ovat tulleet ryöstämään matkamuistomyymälää. Mietin sattuneeni väärään paikkaan väärään aikaan. Menen jäätelötiskille, joka on viereisessä huoneessa. Lapset seuraavat minua. Hekin ovat päättäneet haluta jäätelöä. Katselen jäätelövalikoimaa, jossa on pelkästään eri sävyisiä punaisia jäätelöitä. Totean, etten halua ostaa ks. valikoimasta jäätelöä, koska en pidä mistään esillä olevista mauista. Tällöin lapsetkaan eivät tahdo ostaa jäätelöä, koska päättelevät sen olevan ”ihan huono juttu”.

Istun kirjoituspöydän ääressä saman kaupungin hostellihuoneessa. Edessäni on ikkuna. Asetan pöydälle pehmokissani Snipin katsomaan ikkunasta ulos. Pöydän oikealle sivulle asetan kirjepaperipakkauksen. Päätän vaihtaa esineiden paikkaa. Asetan Snipin oikealle sivulleni katsomaan minuun päin ja kirjepaperipakkauksen eteeni. Tämä siksi, jotta ryöstöpuuhissa olevat lapset eivät luulisi minun vakoilevan heitä mukamas Snipin silmiin asetettujen kameroiden kautta. Ammatiltani olen nimittäin lehtitoimittaja.

Unen tulkinta: Jälleen kerran joku muu (isä) on elämässäni ratissa – ja tällä kertaa pakottaa minua jättämään jonkin asian taakseni (kissanpentu ja ankanpoikanen). Minulla on kuitenkin oma tahto ja etsin etsimistäni, kunnes löydän. Eräässä Suomi24:n keskustelussa tulkitaan seuraavaa: ”Kissanpentu unessa viestittää, että ystäväsi käyttää sinua hyväkseen rakkauden varjolla”. Mielestäni unessa ei kuitenkaan ole kyse tästä, vaan pidän todennäköisempänä seuraavaa tulkintaa:

http://www.unienselitykset.fi/kissanpennut-unessa

Suloiset kissanpentu ja ankanpoikanen voisivat hyvinkin symboloida unelmia, joista on pidettävä kiinni, vaikka toiset käskisivät niistä luopumaan. Isääni en osaa liittää ks. ajatukseen, koska hän ei ole mielestäni kehottanut minua koskaan luopumaan unelmistani. :)

Hedelmäpuun unikirjassa lukee seuraavaa: ”Lumiunet kertovat aina tunteiden viilenemisestä, usein ahdingosta parisuhteessa. Jos unessa tarpoo paksussa lumikinoksessa, joutuu valve-elämässään kamppailemaan hankalan ihmissuhteen kanssa. Sulava lumi kuvaa hiljalleen paremmaksi muuttuvaa tilannetta ja lämmön palaamista keskinäisiin suhteisiin.” Toisaalla lumen kirjoitetaan kuvaavan myös estoja, piilotettuja / ilmaisemattomia tunteita sekä tunnekylmyyttä. Edellä mainittujen tunteiden tiedostaminen, ilmaiseminen ja vapauttaminen kuvastuvat uneen sulavan lumen muodossa. Omassa unessani oli mielestäni positiivista se, etten mennyt millään tapaa paniikkiin upotessani syvälle lumeen, vaan uskoin vakaasti selviytyväni.

Lumen alta löytyikin tunneli, joka kuvastaa siirtymävaihetta elämässä, esim. nuoruudesta aikuisuuteen, tai tajuttomasta tietoisuuteen. Tunneli voi kuvata joko turvallisuuden kaipuuta tai ahdistavaa aikaa unennäkijän elämässä. Kulkeminen tunnelissa viestii alitajuista etenemistä kohti uutta ja kenties avarampaa katsantotapaa tai jopa kokonaan uutta elämäntapaa. Tunnelin läpi pääseminen tai valon näkeminen tunnelin päässä ovat rinnastettavissa maaliin pääsemiseen.

Polkupyörällä liikkuminen kuvastaa itsenäistä etenemistäni elämässä ja elämän eri osa-alueiden välistä tasapainoa, mikäli pyöräily sujuu mutkattomasti. Unessa en kuitenkaan pyöräile yksin, vaan ukkini kanssa, jonka parasta ajattelen (asuisi metsän reunassa, jossa näkisi tonttuja). Meillä on oikeastikin lämpimät välit. Ukkini ajaa järven yli, minä seuraan perässä ja säikähdän järveä, kuten aina unissani. Synkän pinnan alta löytyy kuitenkin vakaa kallio ja jään ihastelemaan kukkaa. Pitkästä aikaa uni, jossa järvi ei ole pelottava! Järvi, kuten vesi ylipäätään kuvaa tunteita, kallio taasen symboloi vakautta, turvaa ja pysyvyyttä. Veikkaan, että unen edellä mainittu osuus käsittelee tunteitani ukkiin liittyen. Mummini kuoli hiljattain, ja ukki on ollut sen takia musertunut. Ukin itkun kuuleminen ahdisti minua, mutta asioista puhuminen helpotti. Mummi oli minullekin rakas. Näen unen merkityksen vasta jälkeenpäin enkä muista unen tarkkaa päivämäärää, joten en voi olla varma näinkö sen olettamanani ajankohtana vai en. Kukka unessa symboloi rakkautta, ystävyyttä ja kauneutta. Hyvin hoidettu kukka on verrattavissa kukoistavaan ihmissuhteeseen. Kaikista kukista juuri orvokki kuvastaa kauneutta ja rakkautta, joka ei välttämättä tule nähdyksi tai tiettäväksi. Ukkini on myös innokas puutarhuri. :)
 
Lasten raaka näytelmä unessa kuvastaa mielestäni vain sitä kuinka raakoja lapset voivat tietämättään toisilleen olla, tai kuinka raaka ihminen voi kanssaeläjälleen olla. Sukelluslaite, jota ihmettelen, saattaa kuvastaa ihmetystäni nykypäivän outoja villityksiä kohtaan, joihin minä perusluonnoltani varovaisena suhtaudun epäilevästä. Vesikin lienee jälleen pelottavaa. En ymmärrä tietoisen riskin ottamista.

Matkamuistomyymälä… Symbolisesti muistoja menneestä, jotka halutaan ryöstää? Jäätelöstäkin löytyy unitulkintoja, joita en koe tarpeelliseksi kirjoittaa tähän, ja no, en oikeastikaan suosi punaista jäätelöä, koska inhoan mansikkaesanssia. :p Vaikutteita minusta ottavat lapset jäivät myös tulkinnallisesti epäselväksi? Astrossa lukee seuraavaa: ” Jos näet unessa sinulle tuntemattomia lapsia, on se suora metafora siitä, että sisälläsi piilee kykyjä tai tietoa, joita et ole vielä tiedostanut.”

Outoa arkkitehtuuria

Uni, -random päivämäärä-

Saavun äitini ja isäpuoleni autokyydillä risteykseen. Oikealle osoittavassa kyltissä lukee: ”Kissankasvattaja”. Olemme kaiketi menossa hakemaan minulle kissaa.

Unitodellisuus muuttuu, ja olenkin saapunut yksin kerrostalon kellarikäytävään. Olen menossa äitini ja isäpuoleni luo kylään. Jonkin matkaa käytävää kuljettuani sen päässä avautuu oikealle huone, joka on kalustettu. Huoneessa on mm. punainen sohva. Käytävän päässä on myös ovi noin metrin korkeudella seinässä. Oven eteen on rakennettu korokkeeksi portaat. Nousen portaita pitkin ylös, tartun ovenkahvaan ja mietin, että ovesta pääsee varmaankin peremmälle porukoitteni asuntoon. Ennen kuin ehdin avata ovea, viereisellä seinällä takanani aukeaa toinen ovi, jonka kynnys on myös metrin korkeudella maasta. Ks. ovelle ei johda portaita, vaan ovi aukeaa suoraan seinästä. Ovesta kurkistaa isäpuoleni. Hän hymyilee ja viittaa minua tulemaan luokseen: ”Täällä!”

Olemme yläkerrassa, jossa asuu kummini tytär Maija perheineen. Maija istuu punaisella sohvalla vauva sylissään. Juttelen hänen, äitini ja isäpuoleni kanssa. Huoneen toisesta seinästä on ”tunkeutunut” sisään talon peltinen ulkokatto, johon on tehty neliönmuotoinen reikä. Maija nousee sohvalta, kiipeää peltikatolle ja laskeutuu vauva käsivarrellaan luukusta alas tikapuita pitkin. Maijan ylävartalon näkyessä vielä luukusta hän jää vaihtamaan kanssamme muutaman sanan. Arvostelen mielessäni arkkitehtuurista ratkaisua. Mielestäni Maijan on vaarallista laskeutua vauva käsivarrellaan tikapuita pitkin alempaan huoneeseen. Vauvahan voisi vaikka vahingossa pudota!

Unen tulkinta: Toisten ihmisten auton kyydissä ollaan, eli joku muu kuin minä ajaa elämäni kulkuneuvoa. Edelleenkin ihmetyttää tuo, että ollaan porukoiden kanssa menossa hakemaan minulle kissaa. Eivät he oikeasti ole sitä mieltä, että minulla pitäisi olla kissa. Kai tämä on jokin iänikuinen toive, jolle toivon saavani perheeni hyväksynnän?

Toinen toistuva teema on kellarikäytävät. Kellari kuvastaa yleisesti alitajuntaa, paljon käytäviä, huoneita, ovia ja outoja arkkitehtuurin ilmentymiä. Kuvastaisiko tuo nyt sitten vastausten etsimistä alitajunnasta eri ovien takaa? Arkkitehtuurin arvosteleminen lienee ihmisten arvostelua, ks. ihmisen kohdalla olen mielessäni arvostellut lähinnä koirankoulutukseen liittyviä asioita.

Tämmöinen uusi tulkintoja sisältävä sivukin löytyi: http://www.oocities.org/voldung/kirjasto/ennustaminen_unet.html