Hallusinointia ja Barbie-nuken vaatetuskurssi

Uni, 19.8.2012

Chapter 1: Olen muistakseni menossa apteekkiin ja käteeni on ojennettu kuitti, jota tarkastelen.

Chapter 2: Istun Chilin kanssa selkä seinää vasten lattialla, asunnossa, joka on vanhan kotini mallinen. Istumme vastapäätä vessan ovea. Olemme napanneet joitakin aineita. Chili kysyy: ”Tuntuuko mitään vaikutuksia?” Vastaan, että ei, minkä jälkeen Chili ilmoittaa käyvänsä vessassa. Vessanoven kolahtaessa kiinni hänen jäljessään, minä säikähdän yksinjäämistä ja vaikutukset alkavat samalla hetkellä. Näen hallusinaation Chilistä astelemassa käytävää pitkin minusta poispäin. Sanon: ”Chili, miten sä siellä oot?” tai vastaavaa. Ääneni kaikuu luonnottoman kovaa särähdellen ympäri asuntoa. Säikähdän sen sointia ja alan hengittää nopeasti ja kiivaasti. Hallusinaatio Chilistä kääntyy ääneni kuullessaan katsomaan minua entisen huoneeni ovelta. Käännän katseeni vessanoveen ja koetan tyynnytellä itseäni, koska nopea hengitys lisää panikointiani.

Chapter 3: Herään Joonaksen vierestä hänen äitinsä ja isäpuolensa mökin sivurakennuksessa, vuoteessa, johon nukahdimme. Mökki on pimeä. Hengitän edelleen nopeasti ja peloissani. Joonas herää huohotukseeni ja kohottautuu hitaasti toisen kyynärvartensa varaan katsoen minua. Toivon hänen tyynnyttelevän minua, mutta hän vain katsoo, enkä pysty liikkumaan. Hetken kuluttua Joonas kohottaa hitaasti vapaan kätensä ja painaa sen kurkulleni, jotta huohotus loppuisi. Tunnen lievää kuristumisentunnetta.

Chapter 4: Herään oikeasti Joonaksen vierestä. Olen peloissani, mutta hengitykseni on normaali. Kestää jonkin aikaa ennen kuin saan yrityksistäni huolimatta käteni liikkumaan. Saan liikautetuksi toista kättäni, mutta hetken päästä tunnen lihaksieni lukkiutuvan uudestaan. Olen jo rauhallisempi, ja pian käteni toimivat taas. Jatkan nukkumista.
 
Aamuyöstä näin erilaisia unia, chapterit jatkuvat niistä:

Chapter 5: Olen Buffy Vampyyrintappaja. Näen itseni kolmannesta persoonasta. Kävelen rivakasti vankilaan vapauttamaan miestä, mutta päätänkin vapauttaa tuntemani noin. 40-vuotiaan näköisen, hiukan rupsahtaneen ja ylipainoisen kukkahattutädin, joka on kuitenkin rikollinen. Potkaisen räjähdyksenomaisesti vankisellin kalterit rikki. Käsken naisen olla yrittämättä mitään. Lähden reippaasti kävelemään käytävää pitkin ulos ja nainen pujahtaa sellistään varovasti perääni.

Chapter 6: Kadulla tapaan ystäväni L.T:n. Kerron, että olen aikeissa mennä tänään eräälle kurssille, koska silloin ei ole koulutunteja. Varmistan asian kysymällä sitä erikseen. L.T näyttää minulle lehtisestä Työväenopiston kurssien ilmoittautumisaikoja. Hän osoittaa päivää, jolloin ilmoittaudutaan kielikursseille, ja sanoo minulle kutakuinkin: ”Sinähän et ole aikeissa ottaa valinnaisaineiksi kieliä, joten voit käyttää koko päivän muihin kursseihin, kun koulutunteja ei ole tänään ollenkaan”.

Chapter 7: Saavumme vankilasta vapauttamani rouvan kanssa kurssille, jolla opetellaan stailaamaan Barbie-nukkeja. Tunnistan kurssilta myös entisen ala-asteen luokkatoverini Mikon. Pöydällä on laatikollinen erilaisia, käytettyjä Barbie-nukkeja, joiden päällä joko on tai ei ole vaatteita. Laatikossa on lisää vaatteita irrallaan. Valikoin itselleni nukkea ja etsin sille sopivaa asustetta. Mietin otanko tummahkoihoisen barbin vai kalpeaihoisen, pisamanaamaisen, luonnonpunahiuksisen barbin; kumpi olisi edustavampi mallinukke?

Chapter 8: Olen hostellissa ja kävelen huoneen reunalta viistosti keskemmälle, missä sijaisee ruokapöytä, josta minun on tarkoitus hakea ruokaa. Tarkastelen pöydän antimia ja huomaan paketillisen jäätelöä, joka on kuin Valion Trio. Tässä paketissa on kuitenkin vihreää, sinistä, vaaleanpunaista ja suklaajäätelöä. Vihreä jäätelö on melkein loppu. Otan jäätelökauhalla itselleni jäätelöä, koettaen kaapia mukaan myös vihreää. Saatuani jäätelöt kulhoon, unitodellisuus muuttuu, ja jäätelö onkin pöydällä sulaneena shottilasiin. Eri maut ovat sekoittuneet keskenään. Kumoan shotin kurkkuuni ja lähden pöydästä. Hetken kuluttua palaan takaisin, sillä shotti oli mielestäni liian kevyt iltapalaksi. Kaikki ruoka pöydästä on kuitenkin korjattu jo pois.

Chapter 9: Käyn nukkumaan hostellihuoneessa, joka muistuttaa enemmän junan vaunua. Sängyt avautuvat seinästä käytävän toisella puolen, petivaatteet ovat valkoiset.
 
Unen tulkinta: Pohdimme kaverini kanssa mitä Chilin kahdentuminen unissa voisi merkitä. Päädyimme tulokseen, että minusta tuntuu, ettei henkilö vietä kanssani tarpeeksi aikaa ja että hänellä on oma persoona minun seurassani ja oma, erilainen persoona kaveriensa seurassa. Ihmettelen tämän minulle tuntemattoman Chilin ”kaveri-persoonan” tekemisiä.
 
Painajainen, jossa Joonas kuristaa minua tyynnyttelyn sijaan, kertoo luultavasti kokemuksestani, että ks. henkilö tahtoo tunkea ”ahdistavat tunteeni” kaapin perälle ja näin tukahduttaa minut. Kaiken kaikkiaan chapterit 2-4 muistuttavat painajaista, joka loppuu unihalvaukseen.
 
Buffy Vampyyrintappaja on peräisin jälleen tv-sarjasta, mutta kukkahattutädin vapauttamista vankilasta en osaa selittää. Vapautan itsestäni eri osan kuin olin suunnitellut? Päästän jonkun kahlitsemani ”epäkelvon” osan kulkemaan valvotusti vapaana? Kurssit ja muut ovat tulleet uneeni tosiaan Työväenopiston kurssilehtisestä ja tapanani on varmistella kaikkea moneen kertaan. Barbie-nukkejen stailaaminen on luultavasti tulos, kun alitajunta yhdistää muotiuutiset ja lapsuuden leikit ja media iskee lusikkansa soppaan; miltä tänä päivänä tulisi näyttää? 

Chapterit 8 ja 9 muistuttavat jälleen interrail-matkasta. Lisäksi jään ilman kunnollista henkistä ravintoa, kun ruoka on jo korjattu pöydästä pois. Sulanut jäätelö merkitsee menetettyä mahdollisuutta.

Hallusinaatio, joka hyppäsi katolta alas

 Uni, -random päivämäärä-

Olen Chilin kanssa vetänyt joitain aineita kämpilläni ja lähtenyt sen jälkeen ulos. Seison kotitaloni edessä. Istuudun ja alan kaivaa mukanani olevaa muovipussia. Pussissa on ompelulaatikko. Avaan sen ja löydän kolme pilleriä, jotka ovat vielä pakkauksessaan. Pillerit ovat violetteja ja pyöreitä. Unessa lähimmästä pihasta puuttuu näköesteenä toimiva aita. Näen, että naapurista minua kurkkivat teini-ikäiset pojat. He laskevat ja nostavat kaihtimia ylös alas. Tiedän, että äsken syömäni pillerit ovat jääneet heiltä.

Soitan Chilille, joka on asunnossani, ja kysyn voinko syödä pillerit. Chili vastaa kysyvänsä voiko niitä syödä. Hetken kuluttua hän vastaa, että pillerit ovat mustikkavitamiinipillereitä, jotka voin huoletta syödä. Syön pillerit. Chili tulee luokseni ja kysyy: ”Joko tuntuu vaikutuksia?” Istahdan maahan ja meinaan vastata että ei, mutta näenkin vastakkaisen talon peltikatolla tasanteen, jonka päällä seisoo minikokoinen hallusinaatio Chilistä. Kysyn vieressäni seisovalta Chililtä vaikeasti, puuroutuneella äänelläni: ”Miten sä oot tuolla?” ja nousen ylös osoittamaan. Samalla hallusinoimani hahmo vilkuttaa minulle ja nousee ylemmäs katolle kävelemään. Chililtä näyttävä hallusinaatio muuttuu ulkonäöltään vieraaksi ihmiseksi, joka hyppää katolta alas. Lyön kädet korvilleni ja heittäydyn kiljuen maahan, koska näky on niin kamala. Chili tekee samoin, vaikka en ole ehtinyt kertoa näystäni hänelle. Näen yläpuolellamme avaruuslautasen, jonka tiedän tulleen myymään CD-levyjä. Avaruuslautanen on ensin keskeltä halki, mutta rako sulkeutuu, ja alus lentää pois, sillä huutomme on käynnistänyt maailmanlopun.
 
Unen tulkinta: Uni heijastelee kokonaisuudessaan pahimpia pelkojani siitä, mitä hallusinoidessani saattaisin nähdä tai kokea. Hedelmäpuun sivuilla lukee seuraavasti: ”Hyppy alas korkeasta paikasta kuvaa ulospääsyä jostain elämäntilanteesta.” Epäilin, että uni voisi kertoa tilanteen muuttumisen / menettämisen pelosta Chilin suhteen, mutta tätä teoriaa ei tue se, että Chilin kaksoinolento muuttuukin ennen kuolemaansa vieraaksi ihmiseksi. Vai voisiko kyseessä olla se, että pelkään Chilin muuttuvan ”toiseksi ihmiseksi” ennen lopullista lähtöään? CD-levyjä myyvälle avaruusalukselle en löydä mitään tulkintoja. :D Maailmanloppu unessa kuvaa unennäkijän pelkoa sen hetkistä elämänvaihettaan kohtaan (tai tässä tapauksessa pelkoa mahdollista elämänmuutosta kohtaan).

En saa haettua lastani hoidosta

Päiväuni, -random päivämäärä-

Olen ukin luona isovanhempieni talossa. Olen juuri palannut interrail-reissulta kotiin. Mietin, että eikö minulla ole jokin lemmikkieläin, joka minun pitäisi hakea hoidosta. Totean, että ei ole – sen sijaan minulla on lapsi, pieni vauva, jonka olen synnyttänyt ennen reissuun lähtöä. Mietin pitäisikö minun ottaa lapsi jonkun (kenties isänsä?) kanssa mukaani saunaan, jonne olen aikeissa mennä. Totean olevani tehokkaampi, jos käyn ensin itse saunassa ja haen lapsen myöhemmin. Toisaalta mietin voiko niin pientä lasta edes viedä saunaan. Muistan myös nukkuneeni reilillä niin huonosti, että mietin pitäisikö minun nukkua ensiksi yksi yö kunnolla ilman heräämistä vauvan itkuun. Päätän kuitenkin hakea lapseni heti saunassakäynnin jälkeen. Laskeskelen mielessäni, että jos hyppään lähijunaan, niin ehdin hakea lapsen kello neljäksi iltapäivällä.

Seinään nojaavat kokoontaitettavat lastenrattaat. Avaan ne ja ravistelen niistä hiekkaa pois. Mietin, että kaikki lastenhoitotarvikkeet ovat ukin luona, eikä minulla ole niitä kotonani. Ukki tulee paikalle, ja kysyn häneltä missä lapsi on. Ukki kertoo lapsen olevan hoidossa jossain. Haluan hakea lapseni heti ja minua suututtaa, kun en tiedä missä hän on. Ukki sanoo: ”Mutta enosi ja hänen avovaimonsa ovat menossa sinne illalla, menisit niitten kans?” Vastaan, että tahdon mennä heti, enkä heidän kanssaan. Kaivan taskustani kännykän ja koetan etsiä osoiteluettelosta äitini tai enoni numeron, jotta voisin kysyä missä lapseni on hoidossa. En kuitenkaan löydä osoitelistan nimien seasta muuta kuin ukkini puhelinnumeron. Uskon, että äitini ja muut haluavat omia lapseni. Alan epätoivoissani kiljumaan, kun tajuan, etten saa kiinni ketään, joka tietäisi mistä voin heti hakea lapseni.

Unen tulkinta: Uni oli niin todellinen, että tokkuraisena herätessänikin mietin, että onpa paskaa, että annan lapseni matkan ajaksi hoitoon, ja sen jälkeen kaikki luulevat, etten halua lastani enää… Vasta hitaasti, paremmin herätessäni tajusin, ettei minulla ole lasta, ja koko paska olikin vain unta.

Unen alussa on hassua, että koetan selvästi saada mieleeni, että minun pitäisi valvetodellisuudessa oikeasti hakea lemmikkihiireni Phoebus hoidosta. Unitodellisuus vaihtaa hiiren kuitenkin vauvaan. Pohdin unessa lapsenhoitoon liittyviä kysymyksiä, joilla uni koettaa todennäköisesti valmentaa minua äitiyteen (joka ei siis ole oikeasti elämässäni ajankohtaista). Parhaassa lisääntymisiässään olevalle naiselle on ilmeisesti luonnollista nähdä tällaisia ”valmentavia” unia.

Lastenrattaista ravistelemani hiekka voi olla ihan normaali juttu, eli lastenrattaisiin voi eksyä hiekkaa, mutta symbolisesti hiekka ennustaa unessa harmeja, jotka ovat suhteutettuja unessa esiintyvän hiekan määrään. Toisen lähteen mukaan hiekka varoittaa unennäkijää uusista tuttavuuksista. Ainakin unessa hiekan jälkeen alkavat harmit, kun en saa selvitettyä lapseni olinpaikkaa. Uskomukseni, jossa äitini ja muut haluavat omia lapseni, ei ole tuulesta temmattu. Oikeassa elämässä olen kokenut, että äitini on ominut itselleen kissani, sekä joitakin asioita, joita olen ollut mahdollisimman itsenäisesti tekemässä. (Äitini on siis tehnyt minun projekteistani omia projektejaan, koska on kokenut, etten minä osaa hoitaa niitä itse.) Unessa luulen, että lapseni on viety minulta, koska toiset luulevat, etten enää halua tai osaa hoitaa häntä, mikä on mielestäni väärin. Huutaminen unessa kuvaa yleensä tarvetta saada ulkopuolista apua ongelman ratkaisuun, mutta tällä kertaa kiljuminen uneni lopussa kuvastaa paremminkin äärimmäistä epätoivoa ja turhautumista.

Runoni pohjalta tehty huono biisi

Uni, -random päivämäärä- 

Asettelen kämpilläni kolmea patjaa vierekkäin suoraan linjaan lattialle nukkumaanmenoa varten. Lähimpänä seinää olevalla patjalla makaa mummi. Toisessa reunassa olevalle patjalle käy makuulle Susi. Sanon mummille, että on hyvä, jos hän nukkuu reunassa, jos minä ja Susi yöllä kierimme patjoillamme niin, ettei hän saa muualla nukutuksi.

Joonaksen pikkuveli J ja Chili seisovat pöydän ääressä katsomassa läppärin ruutua. J sanoo, että hän on tehnyt minun runoni pohjalta biisin. Läppärillä näkyy olevan auki YouTube, jossa pyörii lyriikkavideo ks. biisistä. Lyriikat on kirjoitettu mustalle taustalle punaisella fontilla. Chili myhäilee huvittuneena. Tulen pöydän ääreen ja sanon: ”Näyttäkää mullekin!” J peittää ruudun nopeasti käsillään, jotta en näkisi videota. Myöhemmin näen televiolähetyksen, jossa mustapukuinen ja -hiuksinen, kalpea nainen laulaa runoni pohjalta tehtyä biisiä Idolsissa. Nainen laulaa niin ulisevasti, etten saa sanoista selvää päätelläkseni, mikä runoistani on lyriikoiden pohjana. Lopulta tunnistan unessa runoni. Sanon toisille, että olisin itse tehnyt biisiin aivan toisenlaiset sävellykset ja sovitukset. Kuvittelen mielessäni kuinka lyriikoita laulaa karheaääninen naislaulaja television ulisijan sijaan.

Unen tulkinta: Meillä oli ollut ystäväni kanssa edellisenä päivänä puhetta säveltämisestä ja runojeni muokkaamisesta lyriikoiksi. :p Tietenkin uni näyttää sen jälkeen huonoimman skenaarion!

Erityisasema

Uni, 9.8.2012

Chapter 1: Olen pienessä liikuntasalissa. Läsnä on muitakin tyttöjä, olemukseltaan keijumaisia. Ystäväni Psyko on joogan- tai tanssinopettaja, jonka on tarkoitus vetää meille kohta tunti. Odotamme hänen saapumistaan. Olen tunnilla ensimmäistä kertaa, muut tytöt taas ovat käyneet tunneilla jo pidempään. Uteliaisuuttani koetan vähän kysellä toisilta tytöiltä millainen opettaja ystäväni heidän mielestään on. Tytöt eivät kuitenkaan pidä joko minusta tai kysymyksistäni ja vastailevat sen mukaisesti. Psyko saapuu paikalle, ja menen hänen kanssaan takahuoneeseen. Psyko kertoo, ettei minun tarvitse välittää muiden tyttöjen kohtelusta. He ovat vain mustasukkaisia minun erityisasemastani hänelle.

Chapter 2: Näen entisen työnantajani ja ystäväni miehensä kanssa sulkemassa eläinkauppansa ovea. He näyttävät surullisilta, vanhoilta ja väsyneiltä poistuessaan sateeseen.

 
Unen tulkinta: Molemmat chapterit heijastavat valve-elämässä kohtaamiani asioita. Eläinkauppa oli muuttanut yllätyksenä toisaalle jne.

Eläimiä linnassa ja tunneli lumen alla

Uni, -random päivämäärä-

Olen isäni autossa pikkuvelipuoleni sekä muiden lapsien kanssa. Isäni on kuski.

Olemme saapuneet vanhaan kivilinnaan, jonka sisäosia tutkimme. Olemme jonkinlaisella päiväretkellä. Tulee aika lähteä kotiin. Mukanamme ovat olleet ankanpoikanen ja kissanpentu. Sanon isälleni, ettei eläimiä voi jättää linnaan. Hän sanoo, että ne jätetään. En suostu siihen, vaan lähden hakemaan eläimiä. Yhtäkkiä linnassa onkin paljon ovia, joita availen. Kaikki ovet johtavat tyhjiin, kivisiin huoneisiin. Lopulta löydän ankanpojan ja kissanpennun. Nappaan ne kiinni ja puristan tiukasti nyrkkeihini kuitenkaan eläimiä vahingoittamatta.

Auraan tietäni lumessa, joka ulottuu vyötäisilleni asti. Lunta sataa lisää. Lumen alla on katu. Kauempana viistosti oikealla näkyy ihmisiä kadulla, joka on valaistu punertavaa valoa hehkuvin katulampuin. Yhtäkkiä humpsahdan alaspäin upoten lumeen ainakin metrin verran. En mene paniikkiin, vaan rauhoittelen itseäni mielessäni: ”Kyllä minä pääsen ylös, ja ihmiset kuulevat, jos huudan”. Saan noustua ylös. Vilkaisen taakseni. Hangessa häämöttävästä aukosta kajastaa valoa. Menen lähemmäksi ja kurkistan aukkoon. Hangen alla kulkee tavallinen alikulkutunneli, jonka katosta melkein putosin sisään. Muistan, että nykyään ihmiset kulkevatkin lähinnä tunneleissa, kun maan päälle on satanut niin paljon lunta. Ukki pyöräilee tunnelissa. Hän pysäyttää pyöränsä, katsoo minua iloisesti ja tervehtii: ”Hei *nimeni*!” Laskeudun tunneliin katonreiästä pudonnutta lumikasaa pitkin. Minullekin löytyy jostain pyörä, ja lähdemme ukin kanssa pyöräilemään.

Ukki ja minä pyöräilemme vanhalla kotiseudullani ala-asteen vieressä olevan hiekkakentän lähellä. Vuodenaika on vaihtunut talvesta kesäksi. Mietin, että ukin pitäisi asua läheisen metsän toisella laidalla, koska siellä hän näkisi todennäköisemmin metsäneläimiä ja tonttuja. Saavumme pyörillämme järven rantaan. Ukki ajaa pyörällään veden pintaa pitkin. Seuraan häntä ja kiljun yllättyneenä ja pelästyneenä, kun pyöräni osuu veteen. Pinnan alla onkin kalliota, joka kohoaa keskemmällä järveä esiin veden alta. Ukki polkee eteenpäin järven yli jatkaen toisella puolella olevaan soiseen metsään. Huomaan kalliolla kasvavan pienen, erikoisen näköisen kukan. Pysäytän polkupyöräni ja tarkastelen kukkaa lähempää. Kukka on orvokki, jonka terälehdet ovat keltaisen ja punaisen sävyisiä. Totean, etten ole nähnyt sellaista kukkaa koskaan ennen.

Olen jälleen samassa tunnelissa, josta lähdimme ukin kanssa pyöräilemään. Tunnelissa on meneillään lasten näytelmä. Mustiin viittoihin verhoutuneet lapset sieppaavat ainoan valkeaan viittaan pukeutuneen lapsen. Valkoisiin pukeutunut lapsi esittää ilmeisesti pyhimystä, jonka mustiin pukeutuneet lapset aikovat hirttää. Lapsijoukko pinkoo ulos. Seuraan heitä rauhallisesti astellen, koska tiedän, että näytelmä on liikkuva; sen perässä kuuluu siirtyä paikasta toiseen. Ulkona on suihkulähdeallas. Altaan reunan vieressä on laite, jossa on pieniä, metallisia, sukkulanmuotoisia sukellusveneitä, jotka on kytketty toisiinsa samalla tavoin kuin pöytäjalkapallon hahmot kepin varteen. Sukellusveneitä on neljä per rivi. Yksi rivi kiepahtaa veden alle, kun toinen rivi nousee pintaan, mikä on jatkumo. Laitteeseen nousee ihmisiä kuin huvipuistossa. Ihmettelen miksi ihmiset jonottavat pääsyään moiseen laitteeseen. Entä, jos laite meneekin rikki, ja he jäävät veden alle?

Seuraavaksi olen matkamuistomyymälässä. Näytelmästä tutut lapset ovat tulleet ryöstämään matkamuistomyymälää. Mietin sattuneeni väärään paikkaan väärään aikaan. Menen jäätelötiskille, joka on viereisessä huoneessa. Lapset seuraavat minua. Hekin ovat päättäneet haluta jäätelöä. Katselen jäätelövalikoimaa, jossa on pelkästään eri sävyisiä punaisia jäätelöitä. Totean, etten halua ostaa ks. valikoimasta jäätelöä, koska en pidä mistään esillä olevista mauista. Tällöin lapsetkaan eivät tahdo ostaa jäätelöä, koska päättelevät sen olevan ”ihan huono juttu”.

Istun kirjoituspöydän ääressä saman kaupungin hostellihuoneessa. Edessäni on ikkuna. Asetan pöydälle pehmokissani Snipin katsomaan ikkunasta ulos. Pöydän oikealle sivulle asetan kirjepaperipakkauksen. Päätän vaihtaa esineiden paikkaa. Asetan Snipin oikealle sivulleni katsomaan minuun päin ja kirjepaperipakkauksen eteeni. Tämä siksi, jotta ryöstöpuuhissa olevat lapset eivät luulisi minun vakoilevan heitä mukamas Snipin silmiin asetettujen kameroiden kautta. Ammatiltani olen nimittäin lehtitoimittaja.

Unen tulkinta: Jälleen kerran joku muu (isä) on elämässäni ratissa – ja tällä kertaa pakottaa minua jättämään jonkin asian taakseni (kissanpentu ja ankanpoikanen). Minulla on kuitenkin oma tahto ja etsin etsimistäni, kunnes löydän. Eräässä Suomi24:n keskustelussa tulkitaan seuraavaa: ”Kissanpentu unessa viestittää, että ystäväsi käyttää sinua hyväkseen rakkauden varjolla”. Mielestäni unessa ei kuitenkaan ole kyse tästä, vaan pidän todennäköisempänä seuraavaa tulkintaa:

http://www.unienselitykset.fi/kissanpennut-unessa

Suloiset kissanpentu ja ankanpoikanen voisivat hyvinkin symboloida unelmia, joista on pidettävä kiinni, vaikka toiset käskisivät niistä luopumaan. Isääni en osaa liittää ks. ajatukseen, koska hän ei ole mielestäni kehottanut minua koskaan luopumaan unelmistani. :)

Hedelmäpuun unikirjassa lukee seuraavaa: ”Lumiunet kertovat aina tunteiden viilenemisestä, usein ahdingosta parisuhteessa. Jos unessa tarpoo paksussa lumikinoksessa, joutuu valve-elämässään kamppailemaan hankalan ihmissuhteen kanssa. Sulava lumi kuvaa hiljalleen paremmaksi muuttuvaa tilannetta ja lämmön palaamista keskinäisiin suhteisiin.” Toisaalla lumen kirjoitetaan kuvaavan myös estoja, piilotettuja / ilmaisemattomia tunteita sekä tunnekylmyyttä. Edellä mainittujen tunteiden tiedostaminen, ilmaiseminen ja vapauttaminen kuvastuvat uneen sulavan lumen muodossa. Omassa unessani oli mielestäni positiivista se, etten mennyt millään tapaa paniikkiin upotessani syvälle lumeen, vaan uskoin vakaasti selviytyväni.

Lumen alta löytyikin tunneli, joka kuvastaa siirtymävaihetta elämässä, esim. nuoruudesta aikuisuuteen, tai tajuttomasta tietoisuuteen. Tunneli voi kuvata joko turvallisuuden kaipuuta tai ahdistavaa aikaa unennäkijän elämässä. Kulkeminen tunnelissa viestii alitajuista etenemistä kohti uutta ja kenties avarampaa katsantotapaa tai jopa kokonaan uutta elämäntapaa. Tunnelin läpi pääseminen tai valon näkeminen tunnelin päässä ovat rinnastettavissa maaliin pääsemiseen.

Polkupyörällä liikkuminen kuvastaa itsenäistä etenemistäni elämässä ja elämän eri osa-alueiden välistä tasapainoa, mikäli pyöräily sujuu mutkattomasti. Unessa en kuitenkaan pyöräile yksin, vaan ukkini kanssa, jonka parasta ajattelen (asuisi metsän reunassa, jossa näkisi tonttuja). Meillä on oikeastikin lämpimät välit. Ukkini ajaa järven yli, minä seuraan perässä ja säikähdän järveä, kuten aina unissani. Synkän pinnan alta löytyy kuitenkin vakaa kallio ja jään ihastelemaan kukkaa. Pitkästä aikaa uni, jossa järvi ei ole pelottava! Järvi, kuten vesi ylipäätään kuvaa tunteita, kallio taasen symboloi vakautta, turvaa ja pysyvyyttä. Veikkaan, että unen edellä mainittu osuus käsittelee tunteitani ukkiin liittyen. Mummini kuoli hiljattain, ja ukki on ollut sen takia musertunut. Ukin itkun kuuleminen ahdisti minua, mutta asioista puhuminen helpotti. Mummi oli minullekin rakas. Näen unen merkityksen vasta jälkeenpäin enkä muista unen tarkkaa päivämäärää, joten en voi olla varma näinkö sen olettamanani ajankohtana vai en. Kukka unessa symboloi rakkautta, ystävyyttä ja kauneutta. Hyvin hoidettu kukka on verrattavissa kukoistavaan ihmissuhteeseen. Kaikista kukista juuri orvokki kuvastaa kauneutta ja rakkautta, joka ei välttämättä tule nähdyksi tai tiettäväksi. Ukkini on myös innokas puutarhuri. :)
 
Lasten raaka näytelmä unessa kuvastaa mielestäni vain sitä kuinka raakoja lapset voivat tietämättään toisilleen olla, tai kuinka raaka ihminen voi kanssaeläjälleen olla. Sukelluslaite, jota ihmettelen, saattaa kuvastaa ihmetystäni nykypäivän outoja villityksiä kohtaan, joihin minä perusluonnoltani varovaisena suhtaudun epäilevästä. Vesikin lienee jälleen pelottavaa. En ymmärrä tietoisen riskin ottamista.

Matkamuistomyymälä… Symbolisesti muistoja menneestä, jotka halutaan ryöstää? Jäätelöstäkin löytyy unitulkintoja, joita en koe tarpeelliseksi kirjoittaa tähän, ja no, en oikeastikaan suosi punaista jäätelöä, koska inhoan mansikkaesanssia. :p Vaikutteita minusta ottavat lapset jäivät myös tulkinnallisesti epäselväksi? Astrossa lukee seuraavaa: ” Jos näet unessa sinulle tuntemattomia lapsia, on se suora metafora siitä, että sisälläsi piilee kykyjä tai tietoa, joita et ole vielä tiedostanut.”

Outoa arkkitehtuuria

Uni, -random päivämäärä-

Saavun äitini ja isäpuoleni autokyydillä risteykseen. Oikealle osoittavassa kyltissä lukee: ”Kissankasvattaja”. Olemme kaiketi menossa hakemaan minulle kissaa.

Unitodellisuus muuttuu, ja olenkin saapunut yksin kerrostalon kellarikäytävään. Olen menossa äitini ja isäpuoleni luo kylään. Jonkin matkaa käytävää kuljettuani sen päässä avautuu oikealle huone, joka on kalustettu. Huoneessa on mm. punainen sohva. Käytävän päässä on myös ovi noin metrin korkeudella seinässä. Oven eteen on rakennettu korokkeeksi portaat. Nousen portaita pitkin ylös, tartun ovenkahvaan ja mietin, että ovesta pääsee varmaankin peremmälle porukoitteni asuntoon. Ennen kuin ehdin avata ovea, viereisellä seinällä takanani aukeaa toinen ovi, jonka kynnys on myös metrin korkeudella maasta. Ks. ovelle ei johda portaita, vaan ovi aukeaa suoraan seinästä. Ovesta kurkistaa isäpuoleni. Hän hymyilee ja viittaa minua tulemaan luokseen: ”Täällä!”

Olemme yläkerrassa, jossa asuu kummini tytär Maija perheineen. Maija istuu punaisella sohvalla vauva sylissään. Juttelen hänen, äitini ja isäpuoleni kanssa. Huoneen toisesta seinästä on ”tunkeutunut” sisään talon peltinen ulkokatto, johon on tehty neliönmuotoinen reikä. Maija nousee sohvalta, kiipeää peltikatolle ja laskeutuu vauva käsivarrellaan luukusta alas tikapuita pitkin. Maijan ylävartalon näkyessä vielä luukusta hän jää vaihtamaan kanssamme muutaman sanan. Arvostelen mielessäni arkkitehtuurista ratkaisua. Mielestäni Maijan on vaarallista laskeutua vauva käsivarrellaan tikapuita pitkin alempaan huoneeseen. Vauvahan voisi vaikka vahingossa pudota!

Unen tulkinta: Toisten ihmisten auton kyydissä ollaan, eli joku muu kuin minä ajaa elämäni kulkuneuvoa. Edelleenkin ihmetyttää tuo, että ollaan porukoiden kanssa menossa hakemaan minulle kissaa. Eivät he oikeasti ole sitä mieltä, että minulla pitäisi olla kissa. Kai tämä on jokin iänikuinen toive, jolle toivon saavani perheeni hyväksynnän?

Toinen toistuva teema on kellarikäytävät. Kellari kuvastaa yleisesti alitajuntaa, paljon käytäviä, huoneita, ovia ja outoja arkkitehtuurin ilmentymiä. Kuvastaisiko tuo nyt sitten vastausten etsimistä alitajunnasta eri ovien takaa? Arkkitehtuurin arvosteleminen lienee ihmisten arvostelua, ks. ihmisen kohdalla olen mielessäni arvostellut lähinnä koirankoulutukseen liittyviä asioita.

Tämmöinen uusi tulkintoja sisältävä sivukin löytyi: http://www.oocities.org/voldung/kirjasto/ennustaminen_unet.html

Leffan katselua ja trippailua psykologilla

Uni, 4.7.2012

Olen Joonaksella. Laitan DVD:n soittimeen ja alan katsoa leffaa. Odotellessani petaan sänkyjä. Sitten on vain elokuva. Korvessa asuu nainen, joka ui ympäri järveä, etsien rannoilta, etsien kaikkialta. Käsitän, että nainen on hukannut lapsensa ja etsii häntä. Liekö lapsi hukkunut vai vielä elossa jossain.

Tiedän naisen seonneen. Näen hänet sairaalassa petaamassa sänkyään. Naisen kanssa huoneen jakaa mies, joka on työntänyt oman sänkynsä aivan likelle naisen sänkyä. Naisen tummat hiukset ovat epätasaisesti leikatut, hän on purkanut ahdistustaan kynimällä hiuksiaan saksilla. Lopulta nainen päättää, ettei enää kestä sairaalassaoloa, ja pakenee katossa olevasta luukusta ilmastointikanaviin. En näe pakoa, mutta olen unessa nähnyt leffan ennenkin, joten tiedän sen tapahtumat.

Seuraavaksi olen itse yksi sairaalan potilaista. Psykologi taluttaa minua käytävää pitkin. Tunnen oloni hyvin pelokkaaksi ja vainoharhaiseksi. Vaikka käytävä on tyhjä tiirailen kattoa ja seiniä, peläten mm. naisen hyökkäävän katossa olevasta luukusta kimppuuni. Pääsemme psykologin huoneeseen. Potilaiden on tapana istua korkean sivupöydän päällä. Minun on ponnistettava käsilläni, jotta saan itseni kammetuksi pöydälle istumaan. Pöydällä oleva istuin muistuttaa tarjotinta. Psykologi itse istahtaa mukavasti nojatuoliin. Yhtäkkiä tuntuu kuin trippaisin unessa selvinpäin. Raajani alkavat kellua ilmassa, ruumiini nykii pieniä pakkoliikkeitä jne. Suljen silmäni. Kun avaan ne, psykologi katsoo minua hymyillen. Hän kertoo olotilani johtuvan siitä, että minulle on annettu paljon lääkkeitä. Vartaloni kouristuu niin voimakkaasti, että putoan pöydältä ja lyön selkärankani pöydänkulmaan.

Unen tulkinta: Heräsin unesta peloissani keskellä yötä. Uni itsessään ei kuulosta kovin pelottavalta, mutta koko loppuosan ajan minulla oli tosi vainoharhainen ja pelokkaan ihmettelevä, ”Mitä tapahtuu?” -olo. Uni otti vaikutteita kaverini kertomasta unesta, jonka hän oli hiljattain nähnyt.

Etsiminen unessa kuvastaa tarvetta löytää ratkaisu ongelmaan. Unessa nainen (symbolisesti minä) ei löydä ratkaisua ongelmaansa, minkä johdosta sekoaa. Mies, joka on työntänyt sänkynsä likelle naisen sänkyä, tuo mieleeni ongelmani Joonaksen kanssa. Hiukset liitetään käsitteisiin: seksuaalinen viriiliys, ahdistelu, aistillisuus, turhamaisuus, elinvoima. Hiusten kunto ja pituus kertovat millä tolalla asiat unennäkijän elämässä ovat. Lyhyeksi nyrhityt, likaiset tai takkuiset hiukset ovat kehotus pyrkiä korjaamaan asioita. Sakset kuvastavat halua katkaista tunnesiteitä, elämänvaiheita tai ihmissuhteita. Pakeneminen on omista ongelmista irrottautumista.

Mielisairaalaan joutuminen herättää ihmisissä usein pelkoja, ja unessa mielisairaala koetaan monesti rangaistuslaitoksena. Itselläni on lievä pelko, että sekoan. Unessa huomioni kiinnitti se, että potilaat istuivat hankalasti kuin tarjottimella, kun psykologi otti rennosti nojatuolissa. Psykologin tehtävänähän on auttaa potilaita, eikä lekotella; uni oli asetelmaltaan irvikuva. ”Tarjottimella oleminen” saattoi viitata kokemukseen tutkimuskohteena olosta.

Uusia lähteitä:

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/seksuaalisuus-ja-seksi/unien-salatut-viestit

http://www.curec.net/index.php?option=com_content&view=article&id=326%3Aunisanakirja&catid=87%3Aideavakka-42010&Itemid=5

Tappava jauhe ja työt KFC:ssä

Uni, 2.7.2012

Chapter 1: Olemme ylittämässä kaistaletta merta päästäksemme ilmeisesti Iso-Britanniasta Irlantiin. Joukko, johon kuulun, ylittää rajan luvattomasti. Syytä en muista. Eräs mies ottaa käsiinsä nenäliinan, jossa tiedetään olevan tappavanmyrkyllistä jauhetta. Mies pyyhkii sillä kätensä, ja tuhahtaa, ettei näe mitään pölyä, ellei kyseessä ole yksi pieni, vihreä, kirvankokoinen hiukkanen, jota hän osoittaa sormellaan. Myöhemmin ylittäessämme merta kahlaten eräs nainen horjahtaa meinaten kaatua. Mies tarttuu käsillään naiseen, joka kuolee hänen käsissään olevaan jauheeseen. Jauhe pölisee kultaisena pilvenä miehen käsien ympärillä. Piirroshahmomaisesti näkyvä mies tuijottaa käsiään järkyttyneenä.

Chapter 2: Olen töissä Kentucky Fried Chicken –ravintolassa. Asiakkaita on vaihtelevasti, ja saan kaikkia palveltua. Olen kuitenkin epävarma, sillä olen työvuorossa yksin, eikä minua ole neuvottu kunnolla. Jossain vaiheessa sisään astuu mies, joka haluaa ostaa pussillisen keksejä, joita myydään subwaymaiseen tyyliin aterioiden lisukkeena. En meinaa ensin löytää keksejä, mutta lopulta löydän monta, erilaista pussillista niitä kahdesta vetolaatikosta myymälän tiskin takaa. Keksit kelpaisivat miehelle, mutta joudun sanomaan, etten ole varma saanko myydä niitä tiskin takaa. Menen ravintolan puolelle ja alan availemaan kansia yms. jos keksejä löytyisi myytävinä sieltä.

Unen tulkinta: Ihmisruumiin jäsenien sanotaan symboloivan unissa tunnemaailmaa. Meri, jossa unessa kahlaamme, on myös tunnemaailman symboli. Nenäliina taasen on ennusmerkki satunnaisesta romanssista ja voimakkaasta flirtistä. Näiden perusteella tulkitsisin unen esittävän omaa pelkoani; ”romanssi”, joka päättyy naisen kannalta huonosti miehen ajattelemattomuuden vuoksi. Toisaalta kuolema unessa tulkitaan hyvänä asiana ja siirtymisenä uuteen, valoisampaan elämänvaiheeseen. Chapter 2 on yksinkertaisuudessaan harjoitusta työelämää varten.

Sählinkiä juna-asemalla, puettu kissa ja oma raskaus

Uni, 1.7.2012

Chapter 1: Jään Chilin kanssa pois junasta asemalla. Vaihtojuna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee tunnin päästä. Saamme Chilin kanssa ajan kulumaan oikein rattoisasti leikkien ja riehuen juna-asemalla. Kävellessämme portaissa tulemme vilkaisseeksi taulua, josta näkyvät lähtevät junat. Katsahdamme ylhäältä portaikosta asemalle, jossa seisoo juna jokaisella laiturilla. Kaikki näkyy mustavalkoisena. Jokaisen junan kyltissä lukee määränpäänä vaihtelevasti ”Spain”, ”Espanian” jne, jotka ovat toistensa synonyymeja. Huomaamme, että juna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee sittenkin kolmen minuutin kuluttua. En muista, mitä tässä välissä teen. Seuraavaksi seison portaikossa, ja Chili tulee rappusia alas kantaen minun matkatavaroitani, joita on paljon. Ilmoitan, etten taida enää ehtiä junaan. Chili kertoo vieneensä junaan jo minun vaatekassini. Kysyn milloin seuraava juna lähtee. Chili vastaa muistaakseni, ettei niitä lähde enää tänään. Vastaan, ettei se haittaa, vaan voin ottaa junan jonnekin muualle. Chili huomauttaa, etten voi tehdä niin, koska vaatekassini meni jo toisaalle. Juna-aseman henkilökuntaa oleva nainen, ilmeisesti konduktööri, tulee kysymään meiltä voisiko hän auttaa jotenkin. Nainen on noin 30-vuotiaan näköinen, suht kaunis ikäisekseen. Hänellä on vaaleanruskea iho, ruskeat silmät ja ruskeat pienikiharaiset hiukset. Selitän ongelmani konduktöörille. Hän kertoo, että ei hätää, on automaatti, josta voi ostaa lipun junaan jääneen matkatavaran lunastamiseksi. Pidän naisesta ja hänen tavastaan puhua samaan aikaan epävarmasti ja ystävällisesti, mutta pätevästi – piirre saa naisen muistuttamaan itseäni. Konduktööri opastaa meidät automaatin luo. Lipukkeen saa lunastettua 2,30 rahayksiköllä. Kaivan kolikkoja taskustani. Kääntelen kädessäni kolikkoa, jonka toinen puoli näyttää yhdeltä punnalta ja toinen puoli on minulle täysin tuntematon rahayksikkö. Löydän kolikosta lopulta tekstin: ”ONE POUND”, ja laitan automaattiin kaksi ks. kolikkoa. En löydä 0,30 yksikön rahaa, joten laitan automaattiin 0,50 yksikön kolikon. Automaatti ei anna vaihtorahaa, mutta tulostaa lipun. Ihmettelen kuinka lipussa voi olla matkatavarani tiedot, vaikken ole niitä automaattiin syöttänyt. Chili halaa minua ja käskee minun pärjäillä, kun hän itse lähtee kotiin lentokoneella. Minun täytyy selvitä kotiin yksin junalla.

Chapter 2: Olen palannut matkalta ja istun mummini ja ukkini olohuoneen lattialla. En muista kaivanko sen esiin korista, mutta huoneessa on iso, mustavalkoinen kollikissa, joka murisee vihaisena. Lähestyn kissaa varovaisesti ja puhun sille telepaattisesti mieleni kautta. Kissa käskee minun olla koskematta itseensä, mutta minun on tehtävä sille jokin toimenpide. Kerron kissalle, ettei sen kannata olla minulle vihainen, ja että toimenpide joudutaan kuitenkin jossain vaiheessa suorittamaan. Kissa antaa minun nostaa itseään. Unitodellisuus ilmeisesti muuttuu, ja puen kissalle omat, harmaat sukkani, joissa lukee vihreän värisenä teksti: ”ROCK”. Vieressäni on kasa alusvaatteitani, mm. vaaleanpunaiset Kiroileva Siili –pikkuhousut, joita en oikeasti omista. Haluan pukea kissalle kuitenkin mustat alushousuni, jotka käyn hakemassa toisesta huoneesta. Saatuani kissan puettua, nostan sen varovasti syliini. Mietin, että mitä jos muriseva, jäykkänä paikoillaan oleva kissa hyökkääkin kasvoihini? Kolli on kuitenkin kiltisti. Kävellessäni kissa sylissä luokseni tulevat äitini ja mummini. Toinen heistä sanoo minulle iloisesti: ”Vauvamahasi näkyy jo aivan selvästi!”

Chapter 3: Välissä on ollut yö, ja herään varhain aamulla. Olen nukkunut joko vierashuoneessa tai mummin paikalla makuuhuoneessa. On vielä hämärää, joten sytytän valon, ja hiivin käytävään. Tahdon lähteä rauhassa ennen kuin kukaan herää. Huomaan, että mummilla, jonka tiedän nukkuvan kellarissa, on jo valot päällä. Lukittaudun vessaan, joka on jälleen vanha vessa ennen remonttia, katselen kasvojani peilistä ja harjaan muistaakseni hampaani. Sitten nostan varovasti paitani helmaa ja tarkastelen mahaani, jossa on kumpu. Mietin josko olisinkin vain lihonut. Tunnustelen kädellä vatsaani. Se on kova ja epätasainen, aivan kuin ylempänä olisi vauvan kallo ja alempana jalat. Tunnen lempeää ja välitöntä rakkautta syntymätöntä lastani kohtaan. Äkkiä muistan, etten tiedä onko lapsen isä Chili vai Joonas, ja että minun pitää teettää isyystesti. Jostain syystä uskon, että lapsi on luultavammin Joonaksen, ja alan kiroamaan Joonasta mielessäni: ”Helvetin Joonas! Vai ei muka voi saada lapsia, tässä se taas nähtiin!” Mietin, että lapsi sitoo minut loppuelämäkseni Joonakseen, enkä pääse hänestä ikinä eroon. Chilikin varmasti siinä tapauksessa lähtee luotani. Alan itkeä äärimmäisen stressaantuneena.

Unen tulkinta: Sekavat junanvaihdot ja rahayksiköt ovat tarttuneet uniini interrail-matkalta. Myöhästyttyäni vuorokauden viimeisestä junasta, ehdotan, että voin matkata toisaalle. Edeltä menneen vaatekassin takia en kuitenkaan voi vaihtaa määränpäätä. Asetelma antaa symbolisesti kuvan, että elämäni etenee pakosti vain ennalta määrättyä reittiä. Lisäksi minun on ihmisten avusta huolimatta selvittävä lopulta yksin. Konduktööri heijastaa luonteenpiirteitäni.

Kissa edustaa ihmisen feminiinistä puolta, vihainen kissa taas ongelmia tämän puolen kanssa. Eli kaivan kissan korista, vrt. sanontaan ”nostaa kissa pöydälle”. Otan hankalan asian esille ja käsittelen sitä, vaikka pelkään. Unitodellisuus muuttuu siten, että harjoittelen kissan kanssa äitiyttä, puen sille vaatteita jne. Seuraavaksi olen itse raskaana, en voi uskoa tilaani ja tahdon, ettei kukaan muukaan puhu siitä. Rakastan syntymätöntä lastani, mutta tulevaisuudenkuva on liian raskas ja hajoan sen edessä. Edellä mainittu kuvastaa erästä pelkoani.

Mieltä jäi kaihertamaan miksi eräs asetelma oli unessa päinvastainen kuin tavallisesti; minä nukuin mummin paikalla ja hän nukkui minun paikallani.

Karhuset, Ruotsiin muuttaminen ja hirveä hauki

Uni, 30.6.2012

Chapter 1: Asun perheessä, jonka koiraa hoidan. Koira on vasta pentu. Se on pieni ja valkoinen, kenties bichon frisé. On muistaakseni varhainen aamu, kun olen käyttämässä koiranpentua ulkona. Kesäyö on valoisa, mutta hiljaista, puiden reunustamaa kävelykatua valaisevat katulamput. Seutu on jonkinlaista lähiötä. Otan koiranpennun syliini, kun vastaan tulee toinen koirakko. En muista ärhentelevätkö vastaan tulevat terrierit vai pelkäänkö niiden vain tekevän niin.

Chapter 2: Olen laittanut koiranpennun yöpuulle seinässä olevaan ”syvennykseen”, joka on rajattu valkealla aidalla omaksi alueekseen. Paikalla on toinenkin koiranpentu, joka on kenties hoidossa perheelläni. Se on pieni terrieri. Huomaan laittaneeni koirat samaan aitaukseen, mutta mietin pitäisikö minun jakaa tila väliseinällä, jos pennut käyvätkin yön aikana toistensa kimppuun.

Chapter 3: Kuljen pitkin käytävää, jonka molemmin puolin on ovia. Nukun muistaakseni ensimmäisessä huoneessa oikealla. Seuranani on kahdella jalalla kulkeva karhu, joka on samannäköinen kuin Franklin-piirretystä tuttu Nalle. Jaan huoneeni muiden samankaltaisten henkilöiden kanssa. Nalle ja muut juttelevat iloisina huoneissaan. Neljä huonetta on täynnä, kaksi viimeistä on tyhjinä. Muistan, että ne täyttyvät, kun koulu alkaa syksyllä. Perhe, jossa elän, pitää yllä opiskelija-asuntolaa.

Chapter 4: Juttelen K:n kanssa. Hän koettaa kiihkeästi suostutella minua muuttamaan kämppäkaverikseen Ruotsiin. ”Siellä on paljon alemmat vuokrahinnat kuin sulla on siellä Karhusilla!” hän vetoaa. Karhuset ovat perhe, jossa asun, mutta ilmeisesti maksankin heille vuokraa. Mielessäni välähtää kuva Karhusista; kahdella jalalla kulkevia, vaatetettuja karhuja (jotka toisaalta näyttävät ruumiinrakenteeltaan ihmisiltä, jotka ovat laittaneet itselleen irrallisen karhunpään kuin puvun osan). Nalle, jonka kanssa jaan huoneeni, on heidän poikansa. Suhtaudun epäröiden ja torjuvasti K:n ideaan muuttamisestani Ruotsiin. Muistutan häntä hänen tyttöystävästään, jonka luona K:n pitäisi mielestäni pysyä. Puhumme lisää asioista, joita en muista, kunnes K huudahtaa: ”Ne tytöt voi tehdä susta helposti lesbon, jos sä haluat!” ja ”Tää juttu ei oo nyt sitä, että mä tykkään susta, jos sä niin luulet”. Jossain vaiheessa paikalle pelmahtaa K:n vaaleahiuksinen tyttöystävä. Hänellä on hauskaa, ja hän tarttuu K:ta käsistä saaden heidät pyörimään. Olemme ilmeisesti K:n tyttöystävän perheen kodin eteisessä. Koko perhe on muistaakseni isän johdolla lähdössä jonnekin. K ja hänen tyttöystävänsä menevät hissiin ja virnuilevat onnellisen oloisena toisilleen. Hymyilen nähdessäni kuinka hyvä olla K:lla on tyttöystävänsä kanssa, ja uskon tämän itsekin oivaltaneen saman. Ohitseni ovelle kulkee muita tyttöystävän perheenjäseniä. Eteeni ilmaantuu kaksi, arviolta noin 17-vuotiasta tyttöä. He ovat ulkonäöltään sieviä ja siroja, mutta kumpainenkin heistä katselee minua tuimasti alta kulmiensa. Sävähdän tajutessani, että Karo tarkoitti näitä kahta tyttöä niillä tytöillä, jotka pystyvät helposti tekemään minusta lesbon.

Chapter 5: Olen lähtenyt K:n tyttöystävän kotoa ja avaan oven Suden asuntoon, joka on pelkkä huone. Tiedän unessa, että Susi ja K ovat ystäviä keskenään. Susi on matkoilla, minkä aikaa K saa asua hänen kodissaan. K on yhä jossain tyttöystävänsä kanssa, eli olen Suden kotona yksin. Huone on alussa sotkuinen, mutta kävelen sen toiseen päähän, josta muistan aiemmin siivonneeni tavarat pois lattialta. Edessäni on tuoli, jonka päällä on laukkuni. Huokaisen hieman surullisena ja mietin, että taidan jatkaa huoneen siivousta.

Chapter 6: Veneilen suurella järvellä jonkun ystäväni kanssa. Oikealla puolellamme vedestä kohoaa purjeveneen masto ja siihen köytetty purje. Itse vene on pinnan alla uponneena matalaan veteen. Mietin miksei venettä ole vedetty ylös ja löydän mielestäni vastauksen (jota en enää herättyäni muista). Uponnut purjevene pelottaa minua. Unitodellisuus muuttuu, ja olenkin liikkeellä uiden. Olen saapumassa kivikkoiseen rantaan, jonka takana on metsää. Näen jo liejuisen pohjan allani ja aion nousta seisomaan, kun huomaan oikealla puolellani itseäni isomman, tumman, limaisen hauen! Säikähdän inhottavaa kalaa, joka ei pysty matalassa vedessä uimaan, ja pakenen maihin. Kiipeän hiekkaisen mäen päälle ja heitän kalaa kivellä, vaikka tiedän, ettei minun pitäisi. Olen kuitenkin niin peloissani, että teen niin. Kala, joka näyttää minun antavan mennä menojani, kääntyy katsomaan minua. Olennolle kasvaa jalat ja se lähtee tulemaan minua kohti. Mäen päällä olento koettaa hyökätä kimppuuni, mutta väistän, jolloin se putoaa mäen toiselle puolelle. Olento kääntyy katsomaan minua ja avaa suunsa, jossa sillä on terävät hampaat. Olento lähtee jälleen hyökkäämään minua kohti. Seurassani on muistaakseni veneessä kanssani ollut toveri, joka mietti, mitä tehdä.

Unen tulkinta: Chapterit 1 ja 2 liittyvät jälleen koiranhoito-harrastukseeni, josta tunnen huolta. Chapter 1 on ottanut vaikutteita siitä, kun ulkoilutin nuorempana jo edesmennyttä kissaani öisin.

Karhulla voi olla unessa monia merkityksiä. Huomioni kiinnitti Karhusten ulkonäkö; siinä missä Nalle oli kokonaan karhu, oli muu perhe ulkonäöltään enemmänkin ihmisiä, jotka olivat pukeneet itselleen karhunpään. Karhu voi viitata lähipiirissä olevaan vihamieliseen ihmiseen. Erään unen tulkinnassa karhun ehdotettiin olevan ystävä, joka kätkee vihamielisyytensä ystävällisyyden taakse. Eli unessa Karhuset eivät olleetkaan rakastava ottoperheeni, vaan maksoin heille vuokraa asumisestani.

Unen lesbokysymys kuvastaa luultavasti epätietoisuutta omasta seksuaalisuudestani. Siivotessani unessa Suden kämppää työstän ilmeisesti menetykseen liittyviä tunteitani, eli ”siivoan asiaa pois päiväjärjestyksestä”.

6. chapterin uponnut purjevene, jota ihmettelen, kuvastaa syviin vesiin karahtanutta elämänkulkuneuvoani. Hauki, joka nousee vedestä, symboloi pelottavaa tunnetta, jota ei pääse pakoon. Unen kasvoton toveri on se osa minusta, joka miettii miten tunnetta voisi käsitellä.

Vankilaan joutuminen

Uni, 18.6.2012

Chapter 1: Olen asuntolassa, joka näyttää aivan vanhalta kodiltani. Kaiuttimista tulee kuulutus, jossa kehotetaan menemään kiireesti lähimmän hälytysnapin luo ja painamaan sen pohjaan. Kyseessä on hälytysjärjestelmän testaus. Tiedän, että keittiössä hellan toisella puolella on yksi painike. Kiiruhdan keittiöön, jossa huomaan, että hellan toisellakin puolella, lähempänä minua, on yksi nappi. Painikkeet ovat normaalin kahvikupin pohjan muotoisia ja väriltään punaisia. Painan lähempänä itseäni olevan napin pohjaan. En ole varma toimiiko painike; mielestäni painalluksesta pitäisi seurata jotain. Nostan sormeni painikkeelta aikomuksenani painaa se uudestaan pohjaan, kun huoneeseen astelee poliisi. Mies ojentaa kätensä, tarttuu minua niskasta ja lähtee raahaamaan minua mukanaan. Ymmärrän, että minua syytetään joko siitä, etten mennyt heti painamaan nappulaa, vaikka käsky kävi, tai vaihtoehtoisesti siksi, että nappi olisi kuulunut painaa kertaalleen pohjaan nostamatta sormeaan sen päältä ennen luvan saamista.

Chapter 2: Näen itseni kalterien takana hämärässä vankisellissä. Äitini ja isäpuoleni ovat tulleet katsomaan minua. Sanon: ”Ei ne mua täällä voi ikuisesti pitää teosta, jota en ole tehnyt”, viitaten väärinkäsitykseen napinpainalluksesta. ”Sä voit joutua olemaan täällä parikin kuukautta, kun juttua käsitellään. Käsittelyajat on niin pitkiä”, äitini vastaa. ”Mieti nyt miten se näkyy sun papereissas”, hän jatkaa vankilassa viettämääni aikaan viitaten.

Unen tulkinta: Poliisista unessa sanotaan monenmoista; hän symboloi unennäkijän sisäistä kontrollia kertoen, että valve-elämässä on jotain, mikä vaatii korjaamista, mm. unennäkijän toiminta. Poliisin pidättämäksi tuleminen unessa kuvastaa valve-elämässä unennäkijän väsymystä tuntemaansa syyllisyyttä kohtaan. Lapsena minulla oli ennakkoluuloja koneita ja laitteita kohtaan; pelkäsin, että ne räjähtävät, jos painan väärää nappia, tai jotain muuta pahaa tapahtuu. Edellä mainittu heijastui uneen. Vankilaan joutuminen viittaa siihen, että unennäkijä kokee elämänsä kahlituksi, rajoitetuksi tai ahdistavaksi. Minun tapauksessani rajoitukset ovat luultavasti äitini ja isäpuoleni päähäni iskostamia käyttäytymisohjeita. Minusta tuntuu, että minut tuomitaan vääristä asioista.

Luokkakokous ja Suden laulu

Uni, 13.6.2012

Chapter 1: Olen jonkinlaisessa luokkakokouksessa, jossa on entisiä kavereitani, mm. Nora, Elsa ja Laura K. Nora juttelee minulle. Hän kertoo elämästään, muun muassa omistavansa kaksi koiraa. Nyökyttelen ja osoitan kuuntelevani sanomalla: ”Joo”, tai: ”Mm-m”. En kuitenkaan keksi itse mitään kerrottavaa tai kysyttävää, minkä johdosta Noran ääneen tulee epävarma sävy. Näen, että lähes kaikki kaverini istuvat rivissä ”aidalla”, yksi heistä seisoo rivissä olevien edessä. Minä katselen tapahtumia rivin päästä. Seisoja, muistaakseni Janika, sanoo: ”Noh, tämä taitaa olla tässä. Eiköhän lopeteta kokous?” Ihmiset, jotka juttelevat iloisesti keskenään, ovat samaa mieltä – he ovat saaneet vaihdettua kuulumiset. Kysyjä pyytää meitä nostamaan kätemme mielipiteemme merkiksi. Lähes kaikki nostavat kätensä. Itse kohautan olkapäitäni ja laitan käteni puuskaan. Toiset katsovat minua kysyvästi ja sanovat: ”Täytyyhän sun nyt jotain mieltä olla?” Vastaan, että asia on minulle aivan samantekevä. Toivon mielessäni luokkakokouksen voivan jatkua, mutta mietin onko minulla oikeutta toivoa sellaista, koska en ole koko kokouksen aikana saanut sanotuksi mitään. Seisoja pyytää niitä nostamaan kätensä, jotka tahtovat kokouksen jatkuvan. Epäröin kohottaa kättäni, kunnes eräs tyttö kohottaa oman kätensä. Saan hänen eleestään rohkaisua nostaa käteni.

Chapter 2: Herään Suden kämpästä, joka on kooltaan kuin Joonaksen huone kommuunissa. Olen nukkunut kerrossängyn alavuoteessa. Katselen huonetta. Aiemmin muistan siellä olleen kaksi tummaa puuta olevaa hyllyä (kuten Joonaksen huoneessa on oikeasti). Susi on hankkiutunut hyllyistä eroon ja korvannut ne valkeilla vitriinikaapeilla säästääkseen kuulemma tilaa. Vitriinikaapit ovat syvyydeltään vain noin 20 cm, mutta niitä on eri kokoisia ja ne peittävät taakseen valkoiset seinät. Kuvakulma vaihtuu siten, että näen takaseinän katon rajasta koko huoneen. Minua vastapäisellä seinällä on hieman oikealla ovi. Oven vieressä vasemmalla on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on leveyssuunnassa pitkä vitriini. Vitriinissä on Suden huilu. Vasemmalla seinustalla on lisää vitriinejä sekä kerrossänky, jossa istun. Kaikki vitriinit, paitsi yksi, ovat kuitenkin tyhjiä. Mietin miksi Susi on hankkinut vitriinit. Hän halusi kuulemma elämänsä tavaroiden muodossa esille niihin, mutta muistan hänen myös sanoneen, että hän haluaa eroon kaikesta turhasta materiasta. En ymmärrä hänen ratkaisuaan. Susi on myös huoneessa, hän pyörittelee kädessään CD:tä, jossa on tummat pahvikannet. Hän on raaputtanut keskeltä CD:n kantta kuvan pois siten, että kuvan alla oleva ruskea pahvi on tullut esiin. Susi kysyy minulta haluaisinko kuunnella erään kappaleen. Vastaan: ”Mikäs siinä”, mitäpä minulla olisi musiikkia vastaan. Kappale on kuulemma Ismo Alankoa. Sen lähtiessä soimaan, näen Suden katsovan minua hymyillen ja muodostaen huulillaan laulun sanat, joista muistan seuraavat kohdat:

Sinä olet soma / Mutta sinä olet turha / Kun sun selkääs katson / Kävellessäs portaikkoon

Tulen aina olemaan / Yksi majatalosi vieraista

Näen mielessäni myös kappaleen musiikkivideon, jossa Susi on laulaja. Minä esitän tyttöä, josta hän laulaa; kuljen hilpeästi hymyillen alas kerrostalon rappusia. Kuullessani säkeen: ”Tulen aina olemaan yksi majatalosi vieraista”, alan itkeä, sillä tiedän mikä on lauseen merkitys. Lause kuvaa, että ihmisen oltua kerran läsnä toisen elämässä, hän jää muistona toisen ihmisen sydämeen pysyvästi. Alan itkeä ja sanon Sudelle: ”Niin, mehän käytiin jo asiat läpi mesessä”. Hetken päästä yritän kuitenkin surkeana tiedustella olisiko meidän mahdollista jatkaa. Susi hymyilee pilkallisesti ja sanoo: ”Päästä mut jo tupakalle!” Hän lähtee kohti ovea.

Chapter 3: Olen juna-asemalla, joka muistuttaa kaupunkilähiötä. Ympärilläni kohoavat kerrostalot. Kahden kerrostalon välistä kulkee laatoitettu tie, johon on upotettu lyhyet tolpat estämään autoja ajamasta läpi. Tolppien kohdalle saapuu hiuksensa pinkiksi värjännyt nainen, joka ulkoiluttaa hiustensa väristä bichon frisétä. Pinkillä bichon friséllä on päässään rusetti. Toisesta suunnasta kääntyy tielle ihminen, joka ulkoiluttaa kahta pikku koiraa, kenties chihuahuoita. Pinkki bichoni alkaa hihnansa päässä hurjasti räksyttää toisille koirille, eikä omistaja saa sen käytöstä kuriin. Huomaan kulmauksessa vessan, jonka kaarenmallinen ovi muistuttaa junanvessan ovea. Ovi repsottaa selällään. Menen vessaan, mutta en saa ovea lukittua unitodellisuuden muuttuessa siten, että räksyttävä bichon frisé onkin ketjussa, jonka pää on kiinni vessassa. Oven välissä oleva ketju estää oven saamisen kiinni. Istuudun pöntölle ja päätän käydä nopeasti kusella, olkoonkin ovi auki. Ajattelen, että tuskin kukaan tulee. Olen väärässä. Ovelle ilmaantuu teini-ikäinen tyttö, jonka tiedän unessa olevan Suden pikkusisko. Tytöllä on suht kauniit kasvot, ruskeat hiukset ja silmät. Hän on hoikka ja pitkäsäärinen, mikä korostuu hänen pitäessään yllään lyhyitä, tummia farkkushortseja. Tyttö ristii kätensä ja katsoo minua huvittuneena istuessani pöntöllä. Mietin miksi hänen täytyy seistä siinä ja että en voi kusta, jos hän katselee. Tervehdin häntä ja nousen pöntöltä virnistäen. Lähdemme jutellen kulkemaan kohti läheistä kauppakeskusta. Tyttö pyytää minulta lainaksi hiuspompulaa, jolloin huomaan unohtaneeni pompulani vessaan. Ilmoitan tytölle asiasta, hän sanoo: ”Voi harmi”. Kaivan taskustani setelin ja ojennan sitä hänelle sanoen, että hän voi rahoillani ostaa itselleen pompuloita. Tyttö kieltäytyy. Hän ilmoittaa haluavansa tulla mieluummin mukaani juna-asemalle hakemaan pompuloita. Käännymme kauppakeskuksen oven tienoilta ja palaamme asemalle. Ylittäessämme tietä tyttö juttelee minulle elämästään. Ohitsemme ajaa motoristi, ja huomautan tytölle naurahtaen: ”Sä varmaan pitäisit tollasesta nahkatakkimiehestä, joka voi ajeluttaa sua moottoripyörällään”. Kuljen hieman tytön edellä ja seisahdun, kun huomaan hänen pysähtyneen takanani. Hän katsoo minua pettyneenä, pieni suu somasti supussa. ”Etkö sä viekään mua ajelemaan?” hän kysyy. Vastaan, etten voi, koska minulla ei ole ajokorttia. Saavumme asemalle, ja unitodellisuus muuttuu siten, että olenkin hukannut vihreän vyölaukkuni juna-aseman vihreälle penkkirivistölle. Pengon penkkejä, minulla on kiire. Tyttö löytää vyölaukun ja ojentaa sen minulle. Nappaan laukun ja lähden juoksemaan asemalaituria pitkin pian lähtevään junaan.

Unen tulkinta: Ainoa tulkinta luokkakokouksesta löytyi Plazan keskustelupalstan Ellit-osastolta: ”Luokkakokous voi kertoa jostain opittavasta tai opitusta elämänläksystä.” (Itse asiassa tulkittava uni itsessään on mielenkiintoinen, joten linkitän sen tähän: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/kristallipallo/unien-tulkinta/1753953/luokkakokous-hotellissa-ja-markivasta-haavasta-tuli-ruusunnuppu/) Unessa huomioni kiinnitti se, etten keksinyt mitään puhuttavaa, vaikka tavallisesti keksin liikaakin. Opettiko uni kenties kuuntelemisen taitoa? Vai kertoiko se turhasta pelostani, etten keksi mitään sanottavaa? Loppuosa kertoo ainakin pelostani sanoa oma mielipiteeni vastaavissa tilanteissa. Hyvä merkki unessa on, että saan lopussa rohkeutta ilmoittaa kantani.

Chapter 2:ssa käsittelen alussa Suden sanomia ristiriitaisuuksia huoneen kalustuksen muodossa. Huonekalut itsessään voivat liittyä siihen, että minun pitäisi saada hankittua itsellenikin mm. vitriinikaappi. Sen jälkeen alitajuntani toistaa minulle symbolisesti jo käymämme keskustelun. Unen jälkeen olin herättyäni tokkurassa, mutta kertoessani siitä hetken päästä kaverilleni purskahdin itkuun.

Chapter 3: koiranulkoilutuskohtaus on luultavasti harjoitusta valve-elämääni, jossa koulutan ja ulkoilutan hoitokoiraani. Vessan merkityksestä unissa sanotaan Astron foorumilla mm. seuraavaa: ”Vessa unessa symboloi tunteiden vapautumista tai jostakin elämässäsi tarpeettomasta asiasta eroon pääsemistä.” En pääse vapautumaan tunteistani, vaan virnistän teennäisesti, kun minua häiritään. Unen tyttö heijastaa luultavasti jotakin puolta itsestäni. Rahan antaminen pois on verrattavissa rakkauden antamiseen. Tyttö kuitenkin kieltäytyy rahasta ja viettää aikaansa mieluummin minun seurassani ollen jopa vaativa. Moottoripyörän näkemisen unessa kerrotaan viestivän, että unennäkijä tarvitsee elämäänsä tasapainoa. Moottoripyöräilijästä heittämäni kommentti on kuitenkin sellainen, joita heittelen suustani arkielämässäkin, joten sillä ei välttämättä ole suurempaa merkitystä. Lopun junaan juokseminen liittyy interrail-matkaan, jonka aikana ks. unen näin.

Lukoton vessanovi ja vittuileva luokkakaveri

Uni, 25.5.2012

Olen yleisessä vessassa. Valitsen kopin, johon menen, ja istuudun pöntölle. Yllättäen vessanoven lukko on rikki. Pitelen ovenkahvasta kiinni siltä varalta, että joku koettaa tulla koppiin. Vessasta päästyäni lähden koulutunnille.

"Koulu" muistuttaa sisältä päin tuttua kauppakeskusta. Näen toisesta kerroksesta käsin alemmassa kerroksessa olevan pitkän pöydän, joka on asetettu keskelle käytävää. Tunti on alkanut, ja oppilaat istuvat pöydän ääressä. Käytävällä ei kulje muita ihmisiä kuin minä saapuessani tunnille. Oppilaat ovat ryhmittyneet pitkän pöydän toisen päädyn ympärille. Saavun täyden päädyn puolelta. Keskenään ryhmittäin istuvien ihmisten välissä on yksittäisiä paikkoja vapaana. Kävelen kuitenkin ryhmittymien ohi ja istuudun viimeisen ryhmittymän jatkeeksi. Oikealla puolellani istuu joku poika, vastapäätä minua istuu yläasteen kuvaamataidon ryhmästä tuttu Jari. Meillä oppilailla on edessämme pienet kannettavat tietokoneet, joilla työskentelemme. Moni on tehtävienteon ohessa kirjautuneena meseen tms. Kirjaudun itsekin messengeriin. Eteeni avautuu keskusteluikkuna, jossa minulle tulee juttelemaan henkilö, jonka olen poistanut mesestä, mutta en näköjään estänyt. Osoite on muistaakseni tyyliltään jotain "j__aakko@hotmail.com". Tunnistan osoitteen olevan minua vastapäätä istuvan Jarin, ja muistankin poistaneeni hänet listoilta. Jari alkaa vittuilemaan minulle mesessä. Katson häntä, mutta hän ei ilmeelläkään osoita tietävänsä asiasta mitään. Kummastelen tilannetta.

Unen tulkinta: Vessanovi on voinut päätyä uneen siitä, että nykyisen työpaikkani vessan ovea ei saa lukittua, kuten ei erästä toistakaan ovea... Vessanovi, jota ei saa lukkoon, on ollut viime aikoina toistuva teema unissani. Vessa unessa liittyy tulkinnallisesti itsensä paljastamiseen, toisessa lähteessä wc-unien sanotaan kuvaavan vaikeuksia tunteiden käsittelyssä; kuvainnoillisesti sanottuna turha kuona pitäisi osata poistaa. Tulkinnat tarjoavat Energiahoidon kotisivu ja Unientulkinta.fi. Jossain muistaakseni luki vessan liittyvän myös seksuaalisuuteen. Tätä näkemystä korostaa MTV3:n Unien avainsanat: "Lukko merkitsee huolia ja hämmennystä. Jos lukko toimii, saat ystävän kiinni petollisuudesta. Jos lukko ei toimi, kohtaat ivaa ja pilkkaa rakkauselämässäsi". Eli yhteenvetona, vessanovi, joka ei pysy lukossa, kuvaa... yritystäni poistaa elämästäni jotain turhaa, kuten aikansa eläneen ihmissuhteen, tarpeettomat asenteet tai ajatukset? Pelkään kuitenkin, että joku keskeyttää suunnitelmani?

Kauppakeskuksessa oleminen unessa kuvastaa unennäkijän yrityksiä ja aikomuksia tehdä suotuisa vaikutus johonkuhun. Kauppakeskuksen ja koulun "yhdistelmä" voisi tällöin merkitä yritystä tehdä vaikutus oppimillaan asioilla tai oppimisen yhteydessä. Hyvin mahdollinen tulkinta kohdallani.

Mikäli unen ihmiset edustavat jälleen itseäni, niin kyllä, osa minusta pilkkaa itseään. Nimenomaan se osa, jonka joskus jo luulin kadonneen. Lisäksi henkilö unessa vittuilee minulle vain mesen kautta ja on muuten näennäisen välinpitämätön, mikä on aika ristiriitaista.

Muistiongelmia ja päällekkäin sovittuja tapaamisia

Uni, 17.5.2012

Chapter 1: Olen Lahdessa. Orvokki soittaa minulle, ja sovimme tapaavamme. Teen lähtöä (mummini ja ukkini talossa?) Yhtäkkiä en muistakaan missä meidän piti tavata ja milloin. Sitten muistan, että meidän piti tavata keskustassa juuri nyt. Arvelen Orvokin lähteneen tulemaan heti puhelun lopetettuamme. Lähden ulos ja saavun tapaamispaikalle. Näen vastaan tulevan Orvokin. Näyttää, että on yö, mutta kaupunki ei nuku.

Chapter 2: Olen yleisessä kylpy- ja pukuhuoneessa. Seinien vierillä on uimahallin tapaan kaappeja, joihin voi lukita tavaransa. Huoneen keskellä on muistaakseni penkkejä. Lattia on tehty laatoista. Penkkien toisella puolella seisoo valkoiseen pyyhkeeseen kietoutunut, tummahiuksinen, kalpeaihoinen tyttö. Hän sanoo minulle, että voisin mennä suihkuun viitaten yhden seinän vierellä oleviin suihkukoppeihin, joiden edessä roikkuvat valkoiset suihkuverhot. Olen hämilläni. Ajattelen meneväni suihkuun, mutta päätänkin etsiä vain käsienpesualtaan.

Chapter 3: Edessäni on korkea, pieni, pyöreä pöytä. Pöydän ympärille on kertynyt lisäkseni ihmisiä, jotka ovat muistaakseni ystäviäni. Seison ensin taaempana, mutta jossain vaiheessa nojaan kyynärpäälläni pöydänkulmaan ja näpyttelen kännykkääni. Saan puhelun muistaakseni ystävältäni Samilta. Sovin tapaavani hänet. Puhelun lopetettuani nauran ja sanon puoliksi pahoillani ystävälleni Hannalle, että sovin Samin tapaamisen samalle päivälle hänen tapaamisensa kanssa. Muistan, että olen sopinut edeltävälle päivälle myös kaksi tapaamista. Toisaalta muistan, että olen aiemmin onnistunut mahduttamaan samalle päivälle kaksi tapaamista, ja selviän niistä kyllä – hyvällä tuurilla ainakin. Lähden rakennuksesta. Pöytä näyttää sijaitsevan aulassa, jossa on tummanpunainen matto. Huomaan tämän vilkaistessani taakseni ennen kuin poistun ovesta. Oven ulkopuolella on katos. Rakennusta, josta poistuin, ympäröi rakennustyömaa, joka on rajattu korkeilla puisilla aidoilla. Kaikkialla on hämärää. Kävelen rakennustelineiden alla aidanvierustaa myöten koettaen löytää oviaukon, josta pääsisin lähtemään. Saavun oviaukolle. Näen puunsäleiden, kaltereiden tms. välistä, että ovessa roikkuu ulkopuolella lukko. Tällöin unitodellisuus muuttuu, ja oviaukko onkin tummansinistä pressua. Huomaan pressun alalaidassa vetoketjun pään. Tartun vetoketjuun ja vedän sitä hieman ylöspäin siten, että mahdun pujahtamaan pressun alitse. Ulkopuolella seisoskelee hymyilevä mies, joka odottaa omien sanojensa mukaan sisäänpääsyä. Miehellä on suht asialliset vaatteet, muistaakseni mustasankaiset silmälasit ja ruskearuudullinen villakangastakki. Hänen hiuksensa ovat mustat ja lyhyeksi leikatut. Sanon miehelle, että se mitä tein on kiellettyä ja että hänen pitää hankkia avaimet, jos hän haluaa päästä portin läpi. Mies sanoo hankkivansa avaimet. Jatkan matkaani muutaman askeleen, minkä jälkeen vilkaisen taakseni. Mies naurahtaa ja sanoo pyytäneensä avaimet muistaakseni vartijalta. Hän heittää minulle yhden avaimista sanoen: ”Tässä sinullekin yksi!”

Chapter 4: Jonotan jonkin kapakan / kahvilan tiskillä. Takanani on Sami, jonka tiedän tilaavan aina sen saman oluttuopillisen. Mietin mitä juotavaa tilaisin, mutta en löydä listalta yhtään siideriä. Ajattelen, että ihme kapakka tämäkin, kun ei löydy muuta kuin olutta. Huomaan edessäni hyvin matalan lasin takana erilaisia leivoksia, joilla on oudot nimet. Tartun pihdeillä johonkin kranssista leikatun palan näköiseen leivonnaiseen, jonka tuotelapussa näyttäisi lukevan ”pullico” tms. Pihteihin tarttuu toinenkin leivos, joka päätyy vahingossa lautaselleni. Mietin, että olisin halunnut mieluummin banaanikakkua, joka on ainoa leivonnainen, jonka nimestä saan selvää. Banaanikakku on alimmalla hyllyllä. En kehtaa enää ottaa sitä, kun lautasellani on jo kaksi leivosta. Jonossa edelläni oleva ihminen poimii pihdeillä lautaselleen myös pullicon. Tuijotan naisen lautasella olevaa leivosta. En muista kysynkö ks. naiselta vai kassaneidiltä: ”Onko tuo pullaa?” Hän vastaa myöntävästi. Tarjottimelleni on ilmestynyt kuppi höyryävää vettä, ja olen iloinen juomaongelman ratkettua. En kuitenkaan muista tilanneeni teetä.

Unen tulkinta: Olen dementoitumassa! No en. Ilmeisesti olen huolestunut siitä, että sotkeudun omiin suunnitelmiini. Uskon kuitenkin pärjääväni ja selviydyn kaikenlaisista tilanteista, esim. kalterit ja lukko muuttuvat unessa pressuksi ja vetoketjuksi. Toisaalta kerron oven takana olleelle miehelle, että se mitä tein oli kiellettyä. Hän hankkii avaimet ja antoa minullekin yhden, eli saan kulkea jatkossa luvallisesti. Rakennustyömaa voi kuvata kasvuprosessia – ehkä mies antoikin minulle avaimen, jolla pääsen takaisin prosessiini. Unohtelustakaan ei näytä unessa olevan mitään haittaa, kun ongelmat, esim. mitä juon kahvilassa, ratkeavat itsestään.

Ystävällisiä ihmisiä ja keskustelua pesulapuilla

Uni, 16.5.2012

Chapter 1: Seison pienessä liikkeessä, joka muistuttaa hieman Cybershopia. Liike on kuitenkin tyhjempi. Katselen telineessä roikkuvia mekkoja, jotka ovat keijumaisia ja vartalonmyötäisiä, vähän kuin samettitunikoja. Telineessä etummaisena roikkuva mekko on tummanvihreää samettia, johon on yllättäen liitetty kirkkaita, kullankeltaisia palmikkopunoksia. Mietin, että tällainen uusin ”goottimuoti” tuo mieleeni outoudessaan Nälkäpeli-elokuvan vaatetuksen. Liikettä ylläpitävä mies sanoo minulle jotain ystävällistä. Vastaan hänelle hymyillen.

Chapter 2: Istun Hesburgeria muistuttavan ravintolan pöydässä. Samaan pöytään, ei aivan vastapäätä minua, istuutuu mies, jonka ulkonäköä en sen kummemmin muista. Mies kysyy saako hän istua tähän, vastaan myöntävästi, minkä jälkeen mies alkaa innokkaasti hymyillen jutella minulle. Olen kiitollinen ystävällisestä huomiosta, mutta jokin miehessä ärsyttää minua. Huomaan edessäni olevassa viereisessä pöydässä istuvan isäpuoleni ja erään uuden, mesestä tutun miehen. He istuvat vierekkäin ja molemmilla on edessään oma kannettava tietokone, jota he näpyttelevät. Heitä minä saavuin ravintolaan alun perin tapaamaan. Kerron samassa pöydässä kanssani istuvalle miehelle vaihtavani pöytää. Mies vain hymyilee ilmoitukselleni, vaikka kääntyykin tuolillaan katsomaan kenen seuraan menen.

Chapter 3: En ole varma missä olen. Minulla on käsissäni takkini, joka muistuttaa Joonaksen värikästä lumilautailutakkia. Kirjoittelen uuden mesetuttavuuteni, unessa oikeasti tuntemani henkilön kanssa viestejä takissani oleville lapuille, joita ovat nimilappu, pesuohjelaput jne. Pyrin kirjoittamaan viestejä alimmille, eniten piilossa oleville lapuille, jotta merkitykselliset tekstit jäisivät näkyvimmille lapuille myöhemmin luettaviksi. Muistan vain viimeiset kirjoittamamme viestit. Toinen henkilö on kirjoittanut: ”Sä et osaa päättää haluatko sä mun olevan suhun ihastunut vai et”. Olen kirjoittamassa vastausta, mikä tuntuu vaikealta. Kirjoitan näkyvällä paikalla olevalle lapulle: ”Kaikki ei ole niin yksinkertaista”, ja aion jatkaa kirjoitusta lapun toiselle puolelle.

Unen tulkinta: Tässä pohditaan omaa ristiriitaisuuttani ja etten oikein tiedä mitä haluan.