Uni, 1.7.2012
Chapter 1: Jään Chilin kanssa pois junasta asemalla.
Vaihtojuna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee tunnin päästä. Saamme Chilin
kanssa ajan kulumaan oikein rattoisasti leikkien ja riehuen juna-asemalla.
Kävellessämme portaissa tulemme vilkaisseeksi taulua, josta näkyvät lähtevät
junat. Katsahdamme ylhäältä portaikosta asemalle, jossa seisoo juna jokaisella
laiturilla. Kaikki näkyy mustavalkoisena. Jokaisen junan kyltissä lukee
määränpäänä vaihtelevasti ”Spain”, ”Espanian” jne, jotka ovat toistensa
synonyymeja. Huomaamme, että juna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee
sittenkin kolmen minuutin kuluttua. En muista, mitä tässä välissä teen.
Seuraavaksi seison portaikossa, ja Chili tulee rappusia alas kantaen minun
matkatavaroitani, joita on paljon. Ilmoitan, etten taida enää ehtiä junaan.
Chili kertoo vieneensä junaan jo minun vaatekassini. Kysyn milloin seuraava
juna lähtee. Chili vastaa muistaakseni, ettei niitä lähde enää tänään. Vastaan,
ettei se haittaa, vaan voin ottaa junan jonnekin muualle. Chili huomauttaa,
etten voi tehdä niin, koska vaatekassini meni jo toisaalle. Juna-aseman henkilökuntaa
oleva nainen, ilmeisesti konduktööri, tulee kysymään meiltä voisiko hän auttaa
jotenkin. Nainen on noin 30-vuotiaan näköinen, suht kaunis ikäisekseen. Hänellä
on vaaleanruskea iho, ruskeat silmät ja ruskeat pienikiharaiset hiukset.
Selitän ongelmani konduktöörille. Hän kertoo, että ei hätää, on automaatti,
josta voi ostaa lipun junaan jääneen matkatavaran lunastamiseksi. Pidän
naisesta ja hänen tavastaan puhua samaan aikaan epävarmasti ja ystävällisesti,
mutta pätevästi – piirre saa naisen muistuttamaan itseäni. Konduktööri opastaa
meidät automaatin luo. Lipukkeen saa lunastettua 2,30 rahayksiköllä. Kaivan
kolikkoja taskustani. Kääntelen kädessäni kolikkoa, jonka toinen puoli näyttää
yhdeltä punnalta ja toinen puoli on minulle täysin tuntematon rahayksikkö.
Löydän kolikosta lopulta tekstin: ”ONE POUND”, ja laitan automaattiin kaksi ks.
kolikkoa. En löydä 0,30 yksikön rahaa, joten laitan automaattiin 0,50 yksikön
kolikon. Automaatti ei anna vaihtorahaa, mutta tulostaa lipun. Ihmettelen
kuinka lipussa voi olla matkatavarani tiedot, vaikken ole niitä automaattiin
syöttänyt. Chili halaa minua ja käskee minun pärjäillä, kun hän itse lähtee
kotiin lentokoneella. Minun täytyy selvitä kotiin yksin junalla.
Chapter 2: Olen palannut matkalta ja istun mummini ja ukkini
olohuoneen lattialla. En muista kaivanko sen esiin korista, mutta huoneessa on
iso, mustavalkoinen kollikissa, joka murisee vihaisena. Lähestyn kissaa
varovaisesti ja puhun sille telepaattisesti mieleni kautta. Kissa käskee minun
olla koskematta itseensä, mutta minun on tehtävä sille jokin toimenpide. Kerron
kissalle, ettei sen kannata olla minulle vihainen, ja että toimenpide joudutaan
kuitenkin jossain vaiheessa suorittamaan. Kissa antaa minun nostaa itseään.
Unitodellisuus ilmeisesti muuttuu, ja puen kissalle omat, harmaat sukkani,
joissa lukee vihreän värisenä teksti: ”ROCK”. Vieressäni on kasa
alusvaatteitani, mm. vaaleanpunaiset Kiroileva Siili –pikkuhousut, joita en
oikeasti omista. Haluan pukea kissalle kuitenkin mustat alushousuni, jotka käyn
hakemassa toisesta huoneesta. Saatuani kissan puettua, nostan sen varovasti
syliini. Mietin, että mitä jos muriseva, jäykkänä paikoillaan oleva kissa
hyökkääkin kasvoihini? Kolli on kuitenkin kiltisti. Kävellessäni kissa sylissä
luokseni tulevat äitini ja mummini. Toinen heistä sanoo minulle iloisesti:
”Vauvamahasi näkyy jo aivan selvästi!”
Chapter 3: Välissä on ollut yö, ja herään varhain aamulla.
Olen nukkunut joko vierashuoneessa tai mummin paikalla makuuhuoneessa. On vielä
hämärää, joten sytytän valon, ja hiivin käytävään. Tahdon lähteä rauhassa ennen
kuin kukaan herää. Huomaan, että mummilla, jonka tiedän nukkuvan kellarissa, on
jo valot päällä. Lukittaudun vessaan, joka on jälleen vanha vessa ennen
remonttia, katselen kasvojani peilistä ja harjaan muistaakseni hampaani. Sitten
nostan varovasti paitani helmaa ja tarkastelen mahaani, jossa on kumpu. Mietin
josko olisinkin vain lihonut. Tunnustelen kädellä vatsaani. Se on kova ja
epätasainen, aivan kuin ylempänä olisi vauvan kallo ja alempana jalat. Tunnen
lempeää ja välitöntä rakkautta syntymätöntä lastani kohtaan. Äkkiä muistan,
etten tiedä onko lapsen isä Chili vai Joonas, ja että minun pitää teettää
isyystesti. Jostain syystä uskon, että lapsi on luultavammin Joonaksen, ja alan
kiroamaan Joonasta mielessäni: ”Helvetin Joonas! Vai ei muka voi saada lapsia,
tässä se taas nähtiin!” Mietin, että lapsi sitoo minut loppuelämäkseni
Joonakseen, enkä pääse hänestä ikinä eroon. Chilikin varmasti siinä tapauksessa
lähtee luotani. Alan itkeä äärimmäisen stressaantuneena.
Unen tulkinta: Sekavat junanvaihdot ja rahayksiköt ovat
tarttuneet uniini interrail-matkalta. Myöhästyttyäni vuorokauden viimeisestä
junasta, ehdotan, että voin matkata toisaalle. Edeltä menneen vaatekassin takia
en kuitenkaan voi vaihtaa määränpäätä. Asetelma antaa symbolisesti kuvan, että
elämäni etenee pakosti vain ennalta määrättyä reittiä. Lisäksi minun on
ihmisten avusta huolimatta selvittävä lopulta yksin. Konduktööri heijastaa
luonteenpiirteitäni.
Kissa edustaa ihmisen feminiinistä puolta, vihainen kissa taas ongelmia tämän puolen kanssa. Eli kaivan kissan korista, vrt. sanontaan ”nostaa kissa pöydälle”. Otan hankalan asian esille ja käsittelen sitä, vaikka pelkään. Unitodellisuus muuttuu siten, että harjoittelen kissan kanssa äitiyttä, puen sille vaatteita jne. Seuraavaksi olen itse raskaana, en voi uskoa tilaani ja tahdon, ettei kukaan muukaan puhu siitä. Rakastan syntymätöntä lastani, mutta tulevaisuudenkuva on liian raskas ja hajoan sen edessä. Edellä mainittu kuvastaa erästä pelkoani.
Mieltä jäi kaihertamaan miksi eräs asetelma oli unessa päinvastainen kuin tavallisesti; minä nukuin mummin paikalla ja hän nukkui minun paikallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti