Luokkakokous ja Suden laulu

Uni, 13.6.2012

Chapter 1: Olen jonkinlaisessa luokkakokouksessa, jossa on entisiä kavereitani, mm. Nora, Elsa ja Laura K. Nora juttelee minulle. Hän kertoo elämästään, muun muassa omistavansa kaksi koiraa. Nyökyttelen ja osoitan kuuntelevani sanomalla: ”Joo”, tai: ”Mm-m”. En kuitenkaan keksi itse mitään kerrottavaa tai kysyttävää, minkä johdosta Noran ääneen tulee epävarma sävy. Näen, että lähes kaikki kaverini istuvat rivissä ”aidalla”, yksi heistä seisoo rivissä olevien edessä. Minä katselen tapahtumia rivin päästä. Seisoja, muistaakseni Janika, sanoo: ”Noh, tämä taitaa olla tässä. Eiköhän lopeteta kokous?” Ihmiset, jotka juttelevat iloisesti keskenään, ovat samaa mieltä – he ovat saaneet vaihdettua kuulumiset. Kysyjä pyytää meitä nostamaan kätemme mielipiteemme merkiksi. Lähes kaikki nostavat kätensä. Itse kohautan olkapäitäni ja laitan käteni puuskaan. Toiset katsovat minua kysyvästi ja sanovat: ”Täytyyhän sun nyt jotain mieltä olla?” Vastaan, että asia on minulle aivan samantekevä. Toivon mielessäni luokkakokouksen voivan jatkua, mutta mietin onko minulla oikeutta toivoa sellaista, koska en ole koko kokouksen aikana saanut sanotuksi mitään. Seisoja pyytää niitä nostamaan kätensä, jotka tahtovat kokouksen jatkuvan. Epäröin kohottaa kättäni, kunnes eräs tyttö kohottaa oman kätensä. Saan hänen eleestään rohkaisua nostaa käteni.

Chapter 2: Herään Suden kämpästä, joka on kooltaan kuin Joonaksen huone kommuunissa. Olen nukkunut kerrossängyn alavuoteessa. Katselen huonetta. Aiemmin muistan siellä olleen kaksi tummaa puuta olevaa hyllyä (kuten Joonaksen huoneessa on oikeasti). Susi on hankkiutunut hyllyistä eroon ja korvannut ne valkeilla vitriinikaapeilla säästääkseen kuulemma tilaa. Vitriinikaapit ovat syvyydeltään vain noin 20 cm, mutta niitä on eri kokoisia ja ne peittävät taakseen valkoiset seinät. Kuvakulma vaihtuu siten, että näen takaseinän katon rajasta koko huoneen. Minua vastapäisellä seinällä on hieman oikealla ovi. Oven vieressä vasemmalla on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on leveyssuunnassa pitkä vitriini. Vitriinissä on Suden huilu. Vasemmalla seinustalla on lisää vitriinejä sekä kerrossänky, jossa istun. Kaikki vitriinit, paitsi yksi, ovat kuitenkin tyhjiä. Mietin miksi Susi on hankkinut vitriinit. Hän halusi kuulemma elämänsä tavaroiden muodossa esille niihin, mutta muistan hänen myös sanoneen, että hän haluaa eroon kaikesta turhasta materiasta. En ymmärrä hänen ratkaisuaan. Susi on myös huoneessa, hän pyörittelee kädessään CD:tä, jossa on tummat pahvikannet. Hän on raaputtanut keskeltä CD:n kantta kuvan pois siten, että kuvan alla oleva ruskea pahvi on tullut esiin. Susi kysyy minulta haluaisinko kuunnella erään kappaleen. Vastaan: ”Mikäs siinä”, mitäpä minulla olisi musiikkia vastaan. Kappale on kuulemma Ismo Alankoa. Sen lähtiessä soimaan, näen Suden katsovan minua hymyillen ja muodostaen huulillaan laulun sanat, joista muistan seuraavat kohdat:

Sinä olet soma / Mutta sinä olet turha / Kun sun selkääs katson / Kävellessäs portaikkoon

Tulen aina olemaan / Yksi majatalosi vieraista

Näen mielessäni myös kappaleen musiikkivideon, jossa Susi on laulaja. Minä esitän tyttöä, josta hän laulaa; kuljen hilpeästi hymyillen alas kerrostalon rappusia. Kuullessani säkeen: ”Tulen aina olemaan yksi majatalosi vieraista”, alan itkeä, sillä tiedän mikä on lauseen merkitys. Lause kuvaa, että ihmisen oltua kerran läsnä toisen elämässä, hän jää muistona toisen ihmisen sydämeen pysyvästi. Alan itkeä ja sanon Sudelle: ”Niin, mehän käytiin jo asiat läpi mesessä”. Hetken päästä yritän kuitenkin surkeana tiedustella olisiko meidän mahdollista jatkaa. Susi hymyilee pilkallisesti ja sanoo: ”Päästä mut jo tupakalle!” Hän lähtee kohti ovea.

Chapter 3: Olen juna-asemalla, joka muistuttaa kaupunkilähiötä. Ympärilläni kohoavat kerrostalot. Kahden kerrostalon välistä kulkee laatoitettu tie, johon on upotettu lyhyet tolpat estämään autoja ajamasta läpi. Tolppien kohdalle saapuu hiuksensa pinkiksi värjännyt nainen, joka ulkoiluttaa hiustensa väristä bichon frisétä. Pinkillä bichon friséllä on päässään rusetti. Toisesta suunnasta kääntyy tielle ihminen, joka ulkoiluttaa kahta pikku koiraa, kenties chihuahuoita. Pinkki bichoni alkaa hihnansa päässä hurjasti räksyttää toisille koirille, eikä omistaja saa sen käytöstä kuriin. Huomaan kulmauksessa vessan, jonka kaarenmallinen ovi muistuttaa junanvessan ovea. Ovi repsottaa selällään. Menen vessaan, mutta en saa ovea lukittua unitodellisuuden muuttuessa siten, että räksyttävä bichon frisé onkin ketjussa, jonka pää on kiinni vessassa. Oven välissä oleva ketju estää oven saamisen kiinni. Istuudun pöntölle ja päätän käydä nopeasti kusella, olkoonkin ovi auki. Ajattelen, että tuskin kukaan tulee. Olen väärässä. Ovelle ilmaantuu teini-ikäinen tyttö, jonka tiedän unessa olevan Suden pikkusisko. Tytöllä on suht kauniit kasvot, ruskeat hiukset ja silmät. Hän on hoikka ja pitkäsäärinen, mikä korostuu hänen pitäessään yllään lyhyitä, tummia farkkushortseja. Tyttö ristii kätensä ja katsoo minua huvittuneena istuessani pöntöllä. Mietin miksi hänen täytyy seistä siinä ja että en voi kusta, jos hän katselee. Tervehdin häntä ja nousen pöntöltä virnistäen. Lähdemme jutellen kulkemaan kohti läheistä kauppakeskusta. Tyttö pyytää minulta lainaksi hiuspompulaa, jolloin huomaan unohtaneeni pompulani vessaan. Ilmoitan tytölle asiasta, hän sanoo: ”Voi harmi”. Kaivan taskustani setelin ja ojennan sitä hänelle sanoen, että hän voi rahoillani ostaa itselleen pompuloita. Tyttö kieltäytyy. Hän ilmoittaa haluavansa tulla mieluummin mukaani juna-asemalle hakemaan pompuloita. Käännymme kauppakeskuksen oven tienoilta ja palaamme asemalle. Ylittäessämme tietä tyttö juttelee minulle elämästään. Ohitsemme ajaa motoristi, ja huomautan tytölle naurahtaen: ”Sä varmaan pitäisit tollasesta nahkatakkimiehestä, joka voi ajeluttaa sua moottoripyörällään”. Kuljen hieman tytön edellä ja seisahdun, kun huomaan hänen pysähtyneen takanani. Hän katsoo minua pettyneenä, pieni suu somasti supussa. ”Etkö sä viekään mua ajelemaan?” hän kysyy. Vastaan, etten voi, koska minulla ei ole ajokorttia. Saavumme asemalle, ja unitodellisuus muuttuu siten, että olenkin hukannut vihreän vyölaukkuni juna-aseman vihreälle penkkirivistölle. Pengon penkkejä, minulla on kiire. Tyttö löytää vyölaukun ja ojentaa sen minulle. Nappaan laukun ja lähden juoksemaan asemalaituria pitkin pian lähtevään junaan.

Unen tulkinta: Ainoa tulkinta luokkakokouksesta löytyi Plazan keskustelupalstan Ellit-osastolta: ”Luokkakokous voi kertoa jostain opittavasta tai opitusta elämänläksystä.” (Itse asiassa tulkittava uni itsessään on mielenkiintoinen, joten linkitän sen tähän: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/kristallipallo/unien-tulkinta/1753953/luokkakokous-hotellissa-ja-markivasta-haavasta-tuli-ruusunnuppu/) Unessa huomioni kiinnitti se, etten keksinyt mitään puhuttavaa, vaikka tavallisesti keksin liikaakin. Opettiko uni kenties kuuntelemisen taitoa? Vai kertoiko se turhasta pelostani, etten keksi mitään sanottavaa? Loppuosa kertoo ainakin pelostani sanoa oma mielipiteeni vastaavissa tilanteissa. Hyvä merkki unessa on, että saan lopussa rohkeutta ilmoittaa kantani.

Chapter 2:ssa käsittelen alussa Suden sanomia ristiriitaisuuksia huoneen kalustuksen muodossa. Huonekalut itsessään voivat liittyä siihen, että minun pitäisi saada hankittua itsellenikin mm. vitriinikaappi. Sen jälkeen alitajuntani toistaa minulle symbolisesti jo käymämme keskustelun. Unen jälkeen olin herättyäni tokkurassa, mutta kertoessani siitä hetken päästä kaverilleni purskahdin itkuun.

Chapter 3: koiranulkoilutuskohtaus on luultavasti harjoitusta valve-elämääni, jossa koulutan ja ulkoilutan hoitokoiraani. Vessan merkityksestä unissa sanotaan Astron foorumilla mm. seuraavaa: ”Vessa unessa symboloi tunteiden vapautumista tai jostakin elämässäsi tarpeettomasta asiasta eroon pääsemistä.” En pääse vapautumaan tunteistani, vaan virnistän teennäisesti, kun minua häiritään. Unen tyttö heijastaa luultavasti jotakin puolta itsestäni. Rahan antaminen pois on verrattavissa rakkauden antamiseen. Tyttö kuitenkin kieltäytyy rahasta ja viettää aikaansa mieluummin minun seurassani ollen jopa vaativa. Moottoripyörän näkemisen unessa kerrotaan viestivän, että unennäkijä tarvitsee elämäänsä tasapainoa. Moottoripyöräilijästä heittämäni kommentti on kuitenkin sellainen, joita heittelen suustani arkielämässäkin, joten sillä ei välttämättä ole suurempaa merkitystä. Lopun junaan juokseminen liittyy interrail-matkaan, jonka aikana ks. unen näin.