Outo työpaikkaohjaaja

Uni, 7.5.2012

Odotan tulevaa työpaikkaohjaajaani juna-asemaa muistuttavalla linja-autoasemalla. Vilkaisen kelloa. On koittanut sovittu tapaamisajankohtamme. Kävelen lähtölaiturien päästä päähän etsien katseellani mahdollista työpaikkaohjaajaani. En tiedä miltä hän näyttää. Lähtölaitureilla on oudonnäköinen, 40–50-vuotiaan oloinen nainen kauppakassien kanssa. Naisella on muistaakseni tummanvioletit hiukset. Totean, että sovittu tapaamisajankohta on ohi, ja kävelen autossa odottavien isäpuolen ja äidin luo. Kerron heille, ettei työpaikkaohjaaja tullutkaan hakemaan minua. Nousen auton kyytiin. Sovimme, että yövyn samassa kaupungissa asuvan kotiväkeni luona. (En siis itse asu ks. kaupungissa.) Kaivan taskustani puhelimen, johon on tullut muistaakseni 15:48 työnantajaltani tekstiviesti, jossa hän kehottaa minua tulemaan luokseen lähtölaiturille numero 24. Sovittu tapaamisaikamme oli 15:30. Viestin liitteenä on tunnistamista varten kuva violettihiuksisesta naisesta, jonka näin pysäkillä. Löydän puhelimesta toisenkin viestin, joka on lähetetty edellisen jälkeen. Lähettäjä on jälleen työpaikkaohjaajani. Viestissä lukee kutakuinkin: ”Lähdin jo kotiin, kun sinua ei näkynyt. Huomenna sitten! :)” Jokin työpaikkaohjaajassani epäilyttää minua, enkä ole varma haluanko mennä ollenkaan hänen luokseen työssäoppimisjaksolle.

Unen tulkinta: Näin enemmänkin unia, mutta äkillisen heräämisen vuoksi en muista niitä. Kelloista löytyy seuraavia tulkintoja Astro.fi:stä: ”Kello unessa kertoo ajan merkityksen tärkeydestä tai siitä, että aika on käymässä vähiin. Saatat olla ahdistunut, kun et pysty pysäyttämään asioiden kulkua. Sinua saattaa painaa lähestyvä dead-line tai muu aikaa vaativa asia. On aika spurtata eteenpäin ja kiihdyttää tahtia”, ja Hedelmäpuusta: ” Unen kello muistuttaa siitä kuinka nopeaan aika kulkee ja kehottaa tarttumaan asioihin nyt eikä sitten joskus”. Mietin asioita liian kauan.

Violetti väri viittaa viisauteen ja mystisyyteen. Hiukset taas liitetään seksuaalisuuteen ja vietteihin. Hiusten kunnosta ja pituudesta voidaan tulkita millä tolalla asiat unennäkijän elämässä ovat. Toisaalta hiuksilla ei tässä unessa ollut suurta merkitystä, vaan lähinnä minulla oli ylipäätään tunne siitä, että työpaikkaohjaajassani oli jotain epäilyttävää. Kuin hän olisi ollut noita tai jotain muuta mystistä. Toisaalta minua häiritsi se, ettei asioista voitu sopia kunnolla. Mielestäni oli outoa, että aikuinen ihminen kommunikoi kanssani pelkin teksti- ja kuvaviestein. Puhelin unessa kuvaa nimenomaan unennäkijän halua kommunikoida toisen henkilön kanssa, ”puhua asiat selviksi”. Toisaalta puhelin voi olla yhteydenpitoväline unennäkijän sisimpään. Epäilen, että unenpätkässä on pohjimmiltaan kysymys siitä, etten saa valve-elämässä kommunikoitua kunnolla asiaani eräälle ihmiselle. Uni voi myös kertoa, että syrjin osaa itsestäni.

Koetilanne ja suuret vaatteet

Uni, 6.5.2012

Chapter 1: Olen koulun liikuntasalissa muiden luokkalaisteni kanssa. Meidän on tarkoitus suorittaa pian matematiikankoe. Olemme koetta varten harjoitelleet tehtäväpapereilla, joissa koekysymykset lukevat. Otan hyllyltä käteeni oman tehtäväpaperini. Mietin paniikissa, että entäpä jos vain pänttäisin vastaukset ulkomuistiini? En osaa oikeasti laskea tehtäväpaperin laskuja. Viimeinen lasku paperilla on muistaakseni: ”12 000 x 12” tai vaihtoehtoisesti ”1 200 x 14” tms. Koe alkaa, sysään tehtäväpaperin pois. Minulta puuttuu laskin, mutta hetken säikähdyksen jälkeen päättelen, että koekysymykset on tarkoitettu päässä laskettaviksi.

Chapter 2: Katselen itseäni mummin ja ukin talon peilistä. Minulla on ylläni suuri, leveä, vaaleanruskea, vuorivillaa ja poronnahkaa oleva takki, jossa on pieniä, valkoisia X-kirjaimen muotoisia tikkauksia. Jalassani minulla on leveät pussihousut, jotka ovat muistaakseni kellanpunaiset tai mustat. Mietin, ettei vaatetus pue minua ollenkaan. En kuitenkaan tiedä mitä muutakaan laittaisin päälleni. Lähden peilin edestä.

Unen tulkinta: Koetilanne on edelleen symboli siitä, etten tunne olevani kykeneväinen elämään nykyistä elämäntilannetta. Se, etten osaa laskea laskuja, ja ajattelen selviytyväni kokeesta opettelemalla vastaukset koekysymyksiin ulkoa, voisi viitata mielestäni siihen, että luulen selviytyväni asioista lukemalla viisauksia, vaikka todellinen viisaus on luetun ymmärtämistä ja soveltamista käytännössä. Sama pätee laskimen puuttumiseen. Vaatteille unessa löytyy kaksi erilaista tulkintaa. Joko ne symboloivat unennäkijän omakuvaa tai sitä miltä unennäkijä haluaa toisten silmissä näyttää. Liian suurille vaatteille en löytänyt varsinaista selitystä, mutta ajatuksistani unessa voisin päätellä, että koen jonkinlaista neuvottomuutta. Kuljen vaatteissa, joissa en näytä hyvältä, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Uni kuvaa nykyistä elämäntilannettani. Hedelmäpuu-sivuston mukaan: ”Unessa peilistä vastaan katsovat asiat kuvastavat unennäkijää itseään ja hänen sisäistä elämäänsä, tunteita, tietoisia ajatuksia ja alitajuntaa. Peilistä heijastuva omakuva kertoo itsen näkemisestä ja ymmärtämisestä.” MTV3:n sivujen mukaan peili on huono enne, ja itsensä katsominen peilistä tietää murheita sekä ikäviä käänteitä.

Koiranpentuja ja kaksinaamaisuutta

Uni, 5.5.2012

Chapter 1: Ulkoilutan koiranpentua, pientä, mustahkoa snautseria. Yhtäkkiä tiensivusta hyppää Manu, koiranpentu, jota ulkoilutan valve-elämässä. Päästän snautserin leikkimään Manun kanssa. Pensaiden keskellä olevasta ”pienestä, valkoisesta temppelistä” paikalle syöksyy muita koiranpentuja. Snautseri, Manu ja muut pennut alkavat leikkiä keskenään. Seuraani liittyvät pentujen omistajat, jotka mollaavat minua siitä, että pentuni on aggressiivinen, ja käskevät minua viemään sen pois. He ihmettelevät kuinka kehtasin edes tuoda pentuni tänne. Musta snautseri juoksee toisista pennuista poispäin, ja vedän sen hihnasta mukaani.

Chapter 2: Olen Alepassa, joka on kooltaan S-marketin tasoa. Kauppa on minulle unessa entuudestaan tuttu. Kysyn naispuoliselta, tummanpunaiset hiuksensa poninhännälle vetäneeltä myyjältä löytyisikö minulle jokin tuote. Hän sanoo: ”Katsotaan”, ja vilkaisee kädessään olevia papereita. Hän lausuu nimeni ja jatkaa: ”Sinähän hait tänne töihin, eikö? Katsotaanpa samalla pääsetkö niihin!” Myyjä lähtee käymään takahuoneessa. Kävelen kassalle, jossa seuraani liittyy kassapoika, joka on lähdössä kahvihuoneeseen tauolle. Poika on ilmeisesti entinen työkaverini. Hän on hoikka ja lähes samanpituinen kuin minä. Hänen hiuksensa ovat vaaleat enkelinkutrit ja silmänsä ruskeat. Hän muistuttaa hieman yläasteelta tuttua luokkalaistani Sakua. Kävelemme yhdessä pukuhuoneeseen, jonka läpi kuljetaan taukotilaan. Ilmeisesti kerron, että pääsen kauppaan mahdollisesti töihin. Poika kertoo työnsä olevan aivan paskaa ja että työpäivät ovat vain neljätuntisia – eihän sillä elä. Hän haluaisi lähteä työpaikasta, mutta ei tiedä haluaako luovuttaa näin paskaa työtä kenenkään toisen harteille – olisiko sellainen reilua? Kerron, että olen jo saanut töitä grilliltä, jossa työpäivien pituus on viisi tuntia. Poika kehottaa minua ottamaan vastaan mieluummin työn grillillä kuin kaupassa. Viisituntisilla päivillä kun sentään jo elää toisin kuin neljätuntisilla.

Chapter 3: Etsin hämärtyvässä illassa kirjastoa. Näen rakennuksen, jonka ikkunoista paistaa valoa. Tiedän kirjaston olevan rakennuksessa. Astun sisään alaovista. Päädyn jonkinlaiseen opetustilaan, jonka arvelen esittelevän luonnontieteitä. Alakerrasta yläkertaan ei näytä vievän portaita, joten palaan ulos ja koetan päästä toisessa kerroksessa sijaitsevaan kirjastoon ulkokautta. Löydänkin kiviportaat, joita pitkin pääsen kirjastoon.

Chapter 4: Kirjastosta poistuessani unitodellisuus muuttuu, ja onkin valoisaa kuin päivällä. Lähden ilmeisesti kävelemään katua pitkin kotiin. Vierelleni rullaluistelee kaksi tyttöä kypärä ja suojukset päällä. Tunnistan toisen tytöistä ystäväkseni Kiuruksi. Tytöt tulevat juttelemaan minulle. Kiuru on tavallista hiljaisempi, hänen vaaleahiuksinen ystävänsä sen sijaan on puhelias. Hän hymyilee sekä halaa ja suutelee minua molemmille poskille. En voi kuitenkaan olla kiinnittämättä huomiota hänen tapaansa kohdella Kiurua määräilevästi. Mietin mielessäni: ”Vai tällaisen ihmisen kanssa Kiuru viettää mieluummin aikaansa kuin minun kanssani”. Kiurun ystävä sanoo, että heidän on aika jatkaa matkaansa, ja lähtee luistelemaan eteenpäin. Kiuru seuraa ystäväänsä epävarman näköisenä.

Unen tulkinta: Oma koira unessa merkitsee uskollisuutta, rohkeutta ja kiintymystä. Astro.fi:ssä koirasta lukee: ”Koira unessa edustaa unohtamaasi taitoa, johon et ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin, mutta nyt se vaatii, että se huomioidaan. Vaihtoehtoisesti koira voi symboloida intuitiota, uskollisuutta, älykkyyttä, suojaa ja eloisuutta. Omat arvosi ja aikomuksesi työntävät sinua kohti maailmaa ja menestystä.” Tuntemattomien ihmisten omistamat koirat taas merkitsevät epärehellisyyttä kanssaihmisten joukossa – mikä näkyikin unessa siinä kohtaa, kun kiltisti käyttäytyvää koiraani väitettiin aggressiiviseksi. Chapter 1 voisi kokonaisuudessaan merkitä, että ihmiset tuomitsevat minun arvoni ja aikomukseni, siinä missä unen ihmiset tuomitsevat koirani?

 ”Jos unessa on ostoksilla, kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä on ostamassa ja löytääkö kaiken mitä on aikonut ostaa. Ostaminen kertoo aina siitä, että unennäkijä kokee elämästään puuttuvan jotain.” Etsin chapter 2:ssa kaupasta jotain tuotetta, joka unohtui myyjän ottaessa puheeksi työnhakuni. Unen kassapoikaa kohtaan tunsin syvää yhteenkuuluvuutta. Uskon hänen ilmentäneen jotain osaa itsessäni, etenkin hänen pohtiessaan, että voiko hän lähteä ja jättää paskan työnsä jonkun toisen harteille. Edellä mainitun kaltaiset moraalikysymykset ovat minulle jokapäiväisiä. Haluaisin oikeasti töihin kauppaan, jossa olen viihtynyt, mutta sain tosiaan töitä grilliltä. Kenties alitajuntani koetti auttaa minua löytämään positiivisia puolia tekemästäni päätöksestä? Numeroihin viitaten neljä tarkoittaa tavanomaisuutta ja viisi järjestelmällisyyttä. Vaihtoehtoisen teorian tarjoaa Astro.fi:

 ”4 = "Rakentaja", jalat maassa, voimakkuus, kestävyys, itsenäisyys, saada asiat päätökseen, luottamusta osoittava, vastuunkantaja, materialisti, konservatistisuus, tehokas, kapea-alaisuus.
5 = Tilaisuuksia, "Fyysisyys", aistillisuus, elämän aistinautinnot, toiminnallisuus, viihdyttäjä, oppia parhaiten tekemällä, hakea uusia kokemuksia, työskennellä ihmisten parissa, vapaudenhaluisuus.”

Chapter 4 kuvastaa tunteitani ks. ystävään liittyen. Selvää mustasukkaisuutta ilmassa, vertaan itseäni ystäväni toiseen ystävään, joka on näennäisen ihana, mutta pinnan alla jotain muuta. Mietin miksi ystäväni viihtyy mieluummin itseään huonosti kohtelevan ihmisen kanssa kuin minun seurassani. Edellinen kuvaus voi toisaalta liittyä ystävieni ihmetykseen omia parisuhdevalintojani kohtaan. Jos unessa liikkuu rullaluistimilla kuvastaa se nopeaa ja useimmiten helppoa etenemistä valve-elämässä, kenties jopa pintaliitoa. Toiset liitelevät kevyesti luistimillaan, kun minä koen elämäni olevan hankalaa. Tulkinnan avuksi löysin jälleen uuden sivun: http://unikirja.wordpress.com/

Eläviä kuolleita ja bussimatkailua

Uni, 4.5.2012

Chapter 1: Olen ammattikoulun asuntolassa. Teen muistaakseni lähtöä.

Chapter 2: Istun tavallisella paikallani bussin etupenkillä. Bussi ajaa maaseudun ja metsän keskellä pieniä, mäkisiä teitä. Yhtäkkiä nousee kova lumipyry. Bussi on juuri kulkemassa alamäkeen. Kuski pysäyttää kulkuneuvonsa ja kehottaa meitä kaikkia poistumaan, koska bussi ei lumipyryn takia jatka matkaansa. En muista ajattelenko vain itsekseni vai sanooko bussikuski ääneen: ”Olisitte katsoneet säätiedotusta ennen kuin lähditte matkaan!” Joku tyttö takapenkiltä huutaa: ”Aja vielä mäki alas, mä jään siinä pysäkillä pois! Ethän sä voi tähän mäkeen pysähtyä!” Useampi matkustaja marisee. Bussikuski päättää ajaa kulkuneuvonsa pysäkille. Me matkustajat nousemme siellä pois kyydistä. Huomaan matkustaneeni äitini ja ison venäjänvinttikoiramme kanssa. Äiti sanoo menevänsä koiran kanssa suorinta reittiä kotiin ja jättää minut kulkemaan omillani. Kävelen peltojen keskeltä kylään. Lumisade on jossain vaiheessa lakannut. On ilmeisesti kevättalvi, koska lunta ei jää maahan. Saavun ison urheilustadionin reunaan. Huomaan venäjänvinttikoiramme makaavan läähättäen maassa johonkin telineeseen kytkettynä. Hetken kuluttua tapaan äitini, jolta kysyn: ”Ai täälläkö sä olet? Mä luulin, että sulla oli kiire kotiin. Oltaisiin voitu tulla yhtä matkaa”. Äiti ihmettelee: ”Miten sä tänne päädyit?!”

Chapter 3: Minä ja joukko muita olemme matkalla junassa ilmeisesti hautajaisiin. Enoni on kuollut. Mukanamme junassa on hänen ruumiinsa, jota säilytämme istuvassa asennossa penkillä. Jossain kohtaa ruumis herää eloon ja muuttuu ”zombiksi”. Pakenen muiden mukana junan perimmäiseen vaunuun. Ihmiset kiljuvat. Vaunuista sammuvat valot. Päädyn säikähtäneenä jonkun aasialaisen, miespuolisen sukulaiseni syliin. Vaara alkaa olla ohi. Sukulaiseni nauraa minulle ja pörröttää hiuksiani. Poistumme väsyneinä junasta asemalle. Viimeisinä kulkevat muistaakseni kaksi enoni lähintä miestä, joista toisella on vaaleat hiukset. Ilman, että kukaan huomaa, junan vaunuun viimeiselle matkalle jätetty, jälleen kuolleeksi luultu enoni avaa silmänsä ja suunsa. Silmät ovat sameat ja suu täynnä piikkimäisiä hampaita kuin käärmeellä. Näen ja tunnen hänen pulssinsa kaulavaltimon kohdalla. Enoni ei näytä lainkaan itseltään, vaikka hänellä onkin ruskeat, kiharat hiukset.

Chapter 4: Minä ja osa joukkiosta olemme saapuneet mummin ja ukin taloon, jossa meidän on tarkoitus yöpyä. Ihmiset hoitavat lieviä vammojaan, jotka ovat syntyneet junamatkan aikana. Ukkini näyttää minulle paukkukaramellilta näyttävää patukkaa, jonka ympärille on kiedottu monta narua, joita kiristämällä saa lohkaistua itselleen patukasta palan voimaa. Yhtäkkiä unitodellisuus muuttuu, ja yksi ihmisistä onkin olevinaan Muumimamma. Hän ilmoittaa lähtevänsä katsomaan Muumipappaa. Unitodellisuus muuttuu jälleen, ja näen Muumimamman ja joidenkin toisten muumien seisovan luolassa, jonne pääsee suoraan talosta. Luolan lattialla istuu Muumipappa. Muumimamma kysyy häneltä: ”Pappa, näytät kovin kalpealta. Onko kaikki hyvin?” Muumipappa vastaa äkeästi: ”No täällä ei ole enää paskasäteilyä!” Tiedän unessa, että paskasäteily, joka on ilmeisesti jonkinlaista ydinsäteilyä, on luolassa asuville muumeille yhtä tärkeää kuin auringonvalo ihmisille. Paskasäteilyn puute saa Muumipapan näyttämään kalpealta.

Chapter 5: Muumimamma on jälleen palannut talossa olevien ihmisten keskuuteen. Yhtäkkiä näen lähikuvana kuinka Muumimamman silmät samentuvat ja hän päästää raivokkaan ”hyminän”: ”Mmmrrrhh!” Sitten näen kuinka hän muuttuu ”zombiksi” ja hyökkää puremaan ihmisiä tartuttaen nämä. Muumimammaa itseään on ilmeisesti purtu aiemmin junassa, jossa hän on saanut tartunnan. Muumimamman purtua ihmisiä ”zombeja” tulee lisää. Keittiön ovesta olohuoneeseen saapuu massiivinen, korkea, hirviömäinen ”zombi-ihminen”. Ukkini huutaa minulle: ”Älä anna sen saada patukkaa!” Ihmettelen miksi ukki on niin vauhkona patukasta. Mielestäni tärkeämpää on nuijia ”zombit” alas. Ukki saa tartuttua patukkaan ja vedettyä naruista, jolloin hän saa itselleen kaiken patukkaan padotun voiman. Olohuoneeseen ilmestyy valkeassa mekossa tyttö, joka on sukulaiseni. Löydän käteeni tylpän, joustavan pampun ja lyön sillä keittiöstä tullutta ”zombi-ihmistä” päähän. Zombi ei edes huomaa iskua vaan on kääntyneenä toisaalle. Sen sijaan äitini huutaa minulle: ”Älä ole noin väkivaltainen, kun paikalla on lapsi!” Hämmennyn. Eihän hirviöön jäänyt jälkeäkään pampuniskusta, ja miten äitini voi pitää ”zombi-epidemian” keskellä tärkeänä sitä, etten ole sukulaistyttöni edessä väkivaltainen?

Unen tulkinta: Sitä, joka matkustaa bussissa, kehotetaan olemaan itsenäisempi ja riippumattomampi. Toisaalta matkustan valve-elämässä usein bussilla. Lumi kuvastaa unessa henkistä kylmyyttä ja tunteiden viilenemistä viitaten usein ahdinkoon parisuhteessa. Sulava lumi kuvaa hiljalleen paremmaksi muuttuvaa tilannetta ja lämmön palaamista ihmissuhteeseen. Toisaalla lumen sanotaan kuvaavan estoja ja ilmaisemattomia tunteita. Tästä päätellen lumipyry kuvastaa mielestäni estotonta, jäistä tunteenpurkausta. Bussikuski, joka mollaa matkustajia siitä, etteivät nämä katsoneet säätiedotusta, on mielestäni vihje olla tukeutumatta toisiin liikaa ja ottaa itse asioista selvää. Matkustajat komennettiin ulos bussista selviytymään itse. Äitini jätti minut kulkemaan yksin ja vei koiran (luottamukseni) mukanaan.

Hautajaiset unessa tarkoittavat, että jokin asia unennäkijän valve-elämässä tulee haudatuksi / saatetuksi loppuun. Kuolema kuvastaa yhden aikakauden päättymistä ja uuden ajan alkua. Unissa hyppivät elävät kuolleet merkitsevät mielestäni sitä, etten saa saatettua asioita loppuun. Kerran jo kuolleeksi luulemani asiat nousevat uudelleen henkiin. Toisaalta osansa uneen voi olla viime aikoina katsomallani Shaun of the Dead –elokuvalla. :D Muumeja en ole hiljattain katsonut.

Unessa ihmiset hämmentävät minua, enkä oikein tiedä kuinka toimia. Parhaaksi katsomani tapa ei tunnu kelpaavan kenellekään, saan vain lisää ohjeita ja ihmettelen. Aivan kuten valve-elämässä!

Syrjikö Hitler tummaihoisia?

Uni, 3.5.2012

Keskustelen jonkun ihmisen kanssa ja näen mielessäni tapahtumat, joista keskustelemme. Minä sanon: ”Hitler oli rasisti. Hän ei ylentänyt tummaihoisia miehiä korkeimpaan palvelukseensa”. Keskustelukumppanini on toista mieltä: ”Hitlerhän vainosi vain juutalaisia. Kuka tahansa tummaihoinen saattoi päästä hänen palvelukseensa”. Väitän vastaan: ”Tummaihoiset miehet saattoivat palvella Hitleriä uskollisesti vuosikausia, yhä vain ylennystä odottaen. Nämä miehet jäivät ikuisiksi guesteiksi” (saatoin käyttää myös sanaa quest). Näen mielessäni tummaihoisen miehen sotapuvussa polvistuneena, ojentamassa asetta uskollisuutensa merkiksi, katse maahan luotuna. Uskollisuutta vannovasta rivistä ylennetään hänen viereltään valkoihoinen mies. Tummaihoinen mies näyttää pettyneeltä.

Unen tulkinta: Unen perusteella kiinnostuin selvittämään Hitlerin suhtautumisen tummaihoisiin. Löysin netistä seuraavan pätkän:

”Natsi-hallitus ei oikein tiennyt miten suhtautua tummaihoisiin kansalaisiin. Vaikka heitä pidettiin vähempiarvoisina, kyseessä oli kuitenkin vain pieni ryhmä, joka ei muodostanut Saksalle suoranaista uhkaa. Natsit halusivat myös osoittaa maailmalle, että tummaihoisia kohdeltiin Saksassa paremmin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Jonkin aikaa tummaihoisia jopa hyväksyttiin Hitler-nuorison jäseneksi.

Kaikkiaan keskitysleireihin päätyi noin 3000 tummaihoista. Heitä ei tosin ollut pidätetty ihonvärinsä vuoksi, vaan siksi, että he olivat kommunisteja tai jehovantodistajia tai siksi, että he olivat jazz-muusikoita.”

Lähde: Tummaihoiset natsi-Saksassa – Anne Frank –tietopankki.

http://www.annefrankguide.net/fi-FI/bronnenbank.asp?oid=151585

Ilmeisesti kumpikaan meistä ei ollut unessa täysin oikeassa. :D

Pommitus, mielisairaala ja luonnonelementeistä syntyneet koiraeläimet

Uni, 2.5.2012

Chapter 1: Katselen kuin elokuvaa, joka on kuvattu ilmasta käsin. Taivaalla lentävät helikopterit tai lentokoneet, jotka pudottavat joko suuren kiven tai pommin korkean, monikerroksisen talon päälle siten, että talo sortuu maan tasalle. Lentäjät ovat suorittaneet tehtävänsä. Heillä on kuitenkin mukanaan ylimääräisiä pommeja, jotka he pudottavat satunnaisesti sinne, missä katsovat niiden aiheuttavan kaupungissa eniten tuhoa. Näen itseni kolmannesta persoonasta. Elän tuossa kaupungissa, jota tuhotaan. Liikun rappeutuneilla kaduilla kulkukoirien kanssa, jotka ovat ystäviäni. Olen likainen ja pölyinen, mutta päälläni oleva tunika on puhtaanvalkea.

Chapter 2: Minut on napattu kadulta ja viety mielisairaalaan. Ylläni on sama valkea tunika. Jaan huoneen miehen kanssa, jolla on siniset kasvot – en muista onko hän maalannut ne vai onko iho oikeasti sininen. En pidä miehestä. Minulla on onneksi oma ”komero”, johon pääsen halutessani eristäytymään. ”Komero” on kuin erillinen vaatehuone, johon mahtuu juuri ja juuri sänky. Istun siellä itkemässä pienen lampun valossa. Yritän muistaakseni paeta mielisairaalasta kaikin tavoin.

Chapter 3: Olen lomalla mielisairaalasta äitini ja isäpuoleni luona. Istun joko parvekkeella tai pihalla pöydän ääressä. Edessäni on kannettava tietokone. Keskustelen Suden kanssa mesessä. Itken epätoivoissani. Mese, netti tai tietokone tilttaa. Isäpuoli tulee kutsumaan minua sisälle.

Chapter 4: En ole kukaan. Kuuntelen kertojaääntä ja näen tapahtumat kuvina mielessäni. Ensimmäisenä välähtää kuva pinssistä, jonka jätin ostamatta eräältä kirpputorilta. Pinssissä on kuvattuna neljä luonnonelemettiä mustalla pohjalla. Näistä syntyy maan päälle neljä koiraeläintä. Jokaisesta kerrotaan jotakin, mitä en juurikaan muista. Koiraeläimet kuvataan pentuina rantakalliolla. Yksi pennuista loikkii kalliota pitkin vedenrajaan. Se on suden hahmossa, mutta kertojaääni kertoo sen viihtyvän myös koirana, ja seuraavassa kuvassa sudenpentu onkin muuttunut valkoiseksi villakoiraksi. Mietin mielessäni, että miksi sen pitää olla juuri villakoira, kun sellaisia ei pahemmin luonnossa liiku. Susi/villakoiran kerrotaan hakevan usein tukea toisesta pennusta, jolla on musta, tuuhea ja tumma turkki sekä harjas päälaellaan. Seuraavaksi kertojaääni kertoo, että pentujen hajaannuttua ja vartuttua isommiksi, ne haluavat jälleen kokoontua yhteen, tällä kertaa tuhotakseen toisensa. Näen mielessäni pienen koiranpennun selällään lehtien keskellä, kuin se makaisi kehdossa. Sen taakse ilmestyy Hopeanuolesta tuttua Beniä muistuttava suuri koira. Kuva katkeaa, mutta tiedän suuren koiran tappaneen pennun. Mietin, ettei tapahtumissa ole mitään järkeä, jos toinen pennuista on varttunut täysikasvuiseksi ja toinen jäänyt pennuksi. Kertojaääni kertoo kuitenkin seuraavaksi tutkijoista, jotka ovat kehittäneet ”sukat” koirien jalkoihin, jotka ohjaavat ne pois toistensa luota kaikkien muiden luo (kuten ilmeisesti viattoman pennun?) ”Sukka” ilmestyy lähikuvaan. Se näyttää aivan vihreää valoa hohtavalta foliokääryleeltä, johon koiran tassu tungetaan. Tutkijat ovat valkotakkisia miehiä, jotka puhuvat huolestuneeseen sävyyn koirista, koska meidän kaikkien kohtalo on niiden varassa. Jos koirat (ilmeisesti luonnonelementit?) tuhoavat toisensa, niin elämä maan päällä lakkaa.

Unen tulkinta: Sota edustaa epäjärjestystä ja kaaosta henkilökohtaisissa asioissa; sisäistä konfliktiä; tunnemyrskyä. Astro.fin mukaan: ”Uni voi vihjata, että olet liian aggressiivinen tai vastaavasti et kamppaile tarpeeksi” – veikkaan jälkimmäistä, jolloin tämäkin uni kuvaa tunnettani siitä, että olen tuuliajolla, koska en osaa päättää asioista. Pommin sanotaan merkitsevän tukahdutettuja haluja tai ilmaisemattomia tunteita, jotka ovat vaarassa räjähtää ulos, jos niitä ei käsitellä pois. Sinänsä mielenkiintoista, etten ollut edellisenä päivänä edes pidätellyn vihainen tms. Seuralaiseni sen sijaan oli, eli josko se olisi tähän heijastunut. Omien tunteideni puolesta uni olisi voinut tulla yhtä yötä aikaisemmin – silloin se olisi ilmentänyt jotain tukahdutettua. Lentokoneesta unessa löytyy tulkintoja, mutta en osaa soveltaa niitä tähän.

Kaupunki on yhteisöllisyydentajun ja oman sosiaalisen ympäristöni vertaus. Suora lainaus Astro.fistä: ”Jos kaupunki on raunioina, unohdat omat sosiaaliset suhteesi ja annat niiden rappioitua”. Teenkö todella niin? Koirien kanssa vaeltaminen merkitsee mielestäni sitä, että vaellan sisäisen kaaokseni keskellä kuitenkin jonkinmoisen luottamuksen ja kiintymyksen voimin.  

Valkoinen väri symboloi itselleni ensisijaisesti viattomuutta ja puhtautta, mutta luin sen voivan tarkoittaa myös uutta alkua. Valkoiseen verhoutuneen ihmisen sanotaan viittaavan johonkin puhtaaseen, hyvään, tavoiteltavaan, viattomaan. Ihoni oli kuitenkin likainen, mikä oli ristiriidassa luonnottoman puhtaan puvun kanssa. Voisiko tämä tarkoittaa sitä, että uskon näyttäväni ulospäin hyvinkin tavoiteltavalta, vaikka en kuitenkaan likaisena ole sitä? Vai värittävätkö olemustani vain omat ristiriitani? 

Mielisairaalaan joutuminen viittaa siihen, etten hyväksy kaikkia puolia itsessäni. Pakenemisyritykset ja pois haluaminen tuovat mieleeni toissaillan tuntemukset. Silloin taisin ahdistuneena sanoakin: ”Haluan pois täältä! Viekää mut pois!” Sininen mies näin hereillä ollessani tuo mieleen Avatar-leffan na’vit tai smurffit, mutta totta puhuen mies ei näyttänyt unessa kummaltakaan. Sininen väri symboloi henkisyyttä ja tyyneyttä, surumielisyyttä ja – yllätys, yllätys – mielenrauhaa. Eli jälleen juoksen mielenrauhaa pakoon suoraan ”komeroon”. Toisaalta mies saattoi olla värjännyt kasvonsa, joten ehkä hän ei ollutkaan oikeasti hengellinen, ja juoksin pakoon aiheesta.

Mesen tileäminen Suden kanssa keskusteltaessa oli suora heijastus siitä, että olin edellisenä päivänä miettinyt yhteydenpitoani kyseiseen ihmiseen. Hänen mesensä ei kuulemma enää toimi. Itku, joka jää valveilla ollessa itkemättä, purkautuu unessa – sen me kaikki muistamme. Tarinaa koiraeläimiksi ruumiillistuneista luonnonelementeistä en osaa selittää, se on sen verran outo. Siinäkin kuitenkin pelätään maan päällisen elämän tuhoutumista. Voisiko kyseessä olla vertaus siitä, että jos kaikki puoleni tulisivat esiin, kokonaisuus pirstaloituisi? Mieleni osat pysyvät erillään, koska ne pelkäävät yhdistyä?

Koetan lukea tentteihin ystäväni pannessa 14-vuotiasta

Uni, 28.4.2012

Chapter 1: Avaan oven ja saavun kotiini pieneen puutaloon. Asuntoni seinät ovat vaaleansiniset ja sisustus vintage-tyylinen hallitsevina väreinään sininen ja valkoinen. Pian eteisestä vasemmalle aukeaa ovi pieneen makuuhuoneeseen, jossa on leveä parisänky. Sängyllä on valkoinen sinisin kuvioin kirjailtu päiväpeite. Sängyn vieressä on taso, jonka päällä on viikattuna siniharmaa, kevyt, hapsuinen huopa. Minulla on sylissäni tavaroita, jotka viskaan huolimattomasti tasolle, koska en jaksa ylläpitää siistiä järjestystä. Huopa menee kurttuun, kun heittämäni tavarat osuvat siihen. Pysähdyn katsomaan makuuhuonettani miettiväisenä. Totean, että se näyttäisi oikein kauniilta, jos en olisi viskannut tavaroita sinne.

Chapter 2: Olen kodissani pöydän ääressä lukemassa tenttiin. Olen ilmeisesti opiskelija. Läsnä ovat myös ystäväni Chili sekä nuori, noin 12-vuotiaan näköinen, pitkähiuksinen rokkarityttö, joka muistuttaa erästä tyttöä, jonka tapasin 14-vuotiaana festareilla. Majoitan luonani toisinaan nuoria tyttöjä, jotka eivät tule toimeen perheensä kanssa ja haluavat olla poissa kotoa. Unen tyttö on tällainen tapaus. Chili tulee luokseni ja kysyy voisinko lähteä pois tunnin ajaksi. Katsahdan Chiliin ja tyttöön päin, jotka katsovat toisiaan siihen malliin, että arvelen heillä olevan mielessään intiimiä kahdenkeskistä toimintaa. Muistaakseni vielä kysyn asiasta, johon Chili ja tyttö vastaavat: ”Joo”. Kohdistan huomioni tyttöön, jonka silmät kiiluvat innostuksesta, ja kysyn häneltä: ”No, minkäs ikäinen sä olet? 12-13?” Tyttö vastaa: ”Vähän sen paremmalta puolelta”. ”Eli 13-vuotias?” varmistan, johon tyttö toteaa: ”Eiku 14 ja puoli”. Annan suostumukseni asialle, koska muistan, että eräs naispuolinen ystäväni aloitti seksielämänsä 14-vuotiaana. En olisi hyväksynyt asiaa, mikäli tyttö olisi ollut 12-vuotias tai nuorempi. Chili ottaa tyttöä kädestä, saattaa hänet makuuhuoneeseen ja sulkee oven perässään. Yritän lukea tenttiin. Kuulen parisängyn jousten natisevan silloin tällöin. Asia vituttaa minua suunnattomasti. Lähden yleistilasta ja siirryn toiseen huoneeseen lukiten oven jäljessäni. Ajattelen: ”Minäkin lukittaudun sitten tänne!” Mietin vittuuntuneena, että minä tarjoan majapaikan nuorille tytöille, joilla ei mene kotonaan hyvin, ja sitten ystäväni panee yhtä tytöistä minun sängyssäni. Luokseni tulee joku, muistaakseni työkaverini kirpputorilta; napakka ja ystävällinen mummo. Hän sanoo minulle: ”Älä välitä heistä, anna heidän olla nuoria”. Yritän lukea biologiantenttiin, mutta en pysty keskittymään siihen. Muistan, että tentti on tänään, ja että minulla on toinenkin tentti samana päivänä. Totean, etten ehdi enkä pysty lukemaan tentteihin. Katson kelloa, se on muistaakseni puoli seitsemän illalla. Totean, että olen todennäköisesti myöhästynyt tämän päivän tenteistä. Päätän meneväni uusintoihin. En muista siirrynkö huoneesta toiseen, avaanko lukitsemani oven vai pääseekö Chili lukitun oven läpi, mutta joka tapauksessa hän tulee keittiöön ja hakee jääkaapista ruokaa selittäen, että seksin jälkeen hänelle tulee aina nälkä. Chili palaa makuuhuoneeseen ja asettuu nojatuoliin katsomaan televisiota. Kurkistan ovesta. Näen tytön nukkuvan valkoiseen pussilakanaan kääriytyneenä, hyvin väsyneen ja saaneen näköisenä. Näky on suloinen; Chili katsomassa televisiota pienen nukkuvan tytön vierellä, josta hän pitää huolta. Minua ei enää vituta.

Chapter 3: Olen ulkoiluttamassa suurta, tummanharmaaruskeaa, hihnassa kiskovaa, sakemannia muistuttavaa koiraa parin ihmisen kanssa, jotka ovat ilmeisesti tuttujani. Heillä kummallakin on myös iso koira hihnassa, mutta he hallitsevat koiransa paremmin. Kävelemme asfaltoitua jalkakäytävää tien vieressä. Toiset päästävät koiransa irti, eivätkä ne karkaa. En voisi kuvitellakaan päästäväni irti sitä koiraa, jonka hihnaa minä pitelen. Ylitämme tien jalkakäytävää pitkin ja käännymme toisella puolella takaisin tulosuuntaamme. Ajattelen, että ahaa, tämä on siis koirien tavallinen päivälenkki, joka on aivan liian lyhyt eläinten liikunnantarpeen tyydyttämiseksi. Yksi tutuistani tarjoutuu ottamaan koiran hihnan, toinen sanoo minulle, että pääsen hänen kyydillään keskustaan. Tien reunaan pysähtyy musta, tilava kuljetusauto. Naispuolinen tuttuni hyppää auton etuosaan, itse avaan oven ja menen istumaan auton takaosaan, jossa istuu goottiseurue. He katsovat minua hieman kummeksuen, koska en ulkonäöltäni oikein sovi porukkaan. Tuttuni, jonka huomaan nyt olevan tiukkaan leopardikuvioiseen mekkoon pukeutunut gootti, tulee auton takaosaan ja kiinnittää pääni yläpuolelle auton ”seinään” julisteen. Käännyn katsomaan. Koko seinä on täynnä erilaisia flyereita, ilmoituksia ja julisteita. Julisteessa, jonka tuttuni kiinnitti seinään, lukee isoin mustin kirjaimin: ”TUOMIOPÄIVÄN AUTO”.

Unen tulkinta: Uni oli kuin irvikuva todellisesta arkielämästäni. Olin herätessäni todella helpottunut. Ainut kaunis asia unessa oli vintage-tyylinen taloni. Sängyn sanotaan merkitsevän unennäkijän kaikkein sisimpiä, omimpia asioita elämässä sekä seksuaalisuutta. Olen ollut viime aikoina huomionkipeä ja mustasukkainen ystävästäni, mikä heijastui uneen. Ystävälläni on myös usein tapana sanoa minua ikärasistiksi, koska en voisi seurustella itseäni huomattavasti nuoremman tai vanhemman ihmisen kanssa. Olin illalla miettinyt ajatuksissani: ”Let us be young and free”, minkä merkitys korostui unessa. En opiskele, joten tentit päätyivät uneen luultavasti siitä, että Chili on minun tuntemiseni aikana reputtanut monta tenttiä. :D Sain unessa kokea osaltani saman. Ulkoilutan oikeasti koiraa, mikä heijastui uneen hallitsemattomana koiranulkoilutuksena. Se, että toiset hallitsivat koiransa ja uskalsivat pitää niitä vapaina, tarkoittaa mielestäni sitä, että minä en koe hallitsevani itseäni / omia tunteitani / käytöstäni siten kuin muut. Minulla oli illalla ahdistunut ja vihainen olo, enkä tuntenut kuuluvani niiden ihmisten seuraan, joiden kanssa olin, mikä heijastui unessa päätymisenä goottiseurueeseen. Auto symboloi unessa oman elämäni kulkuvälinettä, jonka tunsin olevan muiden kuin itseni hallinnassa. ”Tuomiopäivän auto” kertoo jo selkeästi oman mielipiteeni elämäni kulkusuunnasta… MTV3:n unientulkinnan mukaan autoon nouseminen kertoo, että suunniteltu matka muuttuu. Kokeen / tentin merkityksestä unessa löysin hyvin kattavan pätkän Astron foorumilta, kopioin sen itselleni kokonaisuudessaan tähän:

”Kuinka monta kertaa olet nähnyt unen, jossa olet kokeessa, johon et ole valmistautunut lainkaan? Tai ehkä uni kertoo sekaannuksesta tenttisalissa, ja joudut tenttimään Suomen historiaa, ruotsia tai - vielä pahempaa - trigonometriaa. Kuinka usein olet herännyt aamulla tämän tyyppisestä unesta helpottuneena, kun sinun ei tarvitsekaan tehdä mitään sellaista koetta? Tällaiset unet kertovat sinulle, että et usko olevasi valmis sellaiseen elämään, jota elät. Saatat olla tapailemassa jotakuta, joka siirtyy vakaviin aiheisiin liian nopeasti tai olet huomaamassa, että et itse ole valmis mihinkään vakavaan suhteeseen. Ei syytä pelätä: jos et ole unessa valmistautunut kokeeseen, sinulla on valve-elämässäsi kaikki tarvitsemasi aika valmistautua ja herätellä elämääsi. Hidasta tahtia suhteessasi, älä tapaile samaan aikaan liian monia ihmisiä ja anna itsellesi pitää pieni tauko silloin tällöin. Jos joku yrittää teettää sinulla tentin tunteista, jätä väliin moiset.”

Hedelmäleipää, lakritsijauhoa ja kurssillakäyntiä

Uni, 27.4.2012

Chapter 1: Olen hämärästi valaistussa pienessä keittiössä. Hellan päällä on lasinen vuoka, johon ystäväni Chili on laittanut pohjalle hedelmäsiivuja. Hedelmäsiivujen päälle ystäväni asettelee taikinasuikaleita ristiin. Chili kertoo tekevänsä hedelmäleipää, joka on kuulemma todella hyvänmakuista. Nousen keittiön tasolle ja kurkotan ylähyllylle. Siirrän hyllyllä olevaa muovista säilytysastiaa ja otan käteeni jauhopussin, jossa lukee: ”Lakritsijauho”. Pussin kyljessä on kuva jauhosta, jonka seassa on lakritsinmuruja. Minun on tarkoitus ojentaa hyllyltä jotakin alhaalla odottavalle Chilille. Yhtäkkiä unen mittasuhteet muuttuvat, ja Chili ylettyykin ottamaan tarvitsemansa korkealta hyllystä; aivan kuin hänen kätensä venyisi pituutta (kolmannesta persoonasta katseltuna).

Chapter 2: Olen saapunut joidenkin toisten kanssa etuajassa kurssille, ellemme ole peräti viettäneet koko yötä luokkahuoneessa askarrellen joitain tehtäviä. Kurssin vetäjä, joka on työkkärin järjestämältä kurssilta tuttu Martti, saapuu 20 minuuttia etuajassa. Hänen mukanaan kurssin alkua saapuu odottamaan muun muassa ala-asteelta tutut Elisa ja Laura K. Tiedän saapuvani kurssille yleensä 20 minuuttia myöhässä ja kauhistelen mielessäni, että 20 minuuttia etuajassa saapuvat ihmiset joutuvat joka päivä odottamaan 40 minuuttia ennen kuin opetus voi kunnolla alkaa meistä myöhästyjistä johtuen.

Unen tulkinta: Keittiön kerrotaan kuvastavan unennäkijässä sitä mikä saa hänet käymään, henkistä ravintoa, lämpöä, kipinää, sydäntä ja tunnetta. Ruoan merkitys on sama kuin keittiön. Ruoanlaitto taas edustaa jonkin asian kehittymistä unennäkijän elämässä. Ensimmäinen chapter kuvaa selvästi välejä ystävääni. Toinen chapter kuvaa mielestäni huolestuneisuuttani sen suhteen, että minusta on harmia muille. Toisaalta kauhistelen toisten käytöstä, että miten he vaivautuvat…

PMMP:n Paula, piirtäjät, meri ja ponien teurastus

Uni, 18.4.2012

Chapter 1: En muista miten olen päätynyt suutelemaan PMMP-yhtyeen Paulaa äitini sängylle vanhassa kodissamme. Sängyssä on tavalliseen tapaan ruusukuvioiset vällyt. Paulalla on yllään jokin vanhanaikainen mekko, muistaakseni vaaleanvioletti, jossa on myös valkoisella pohjalla pientä kukkakuviota. Meillä on oikein hauskaa pussaillessamme. Paula makaa allani ja hihitämme pussailun lomassa asioille, joita en muista, ennen kuin tunnelma menee enemmän eroottisen puolelle.

Chapter 2: Istun pulpetissa luokassa, jossa on pulpettien välissä häkkejä. Häkeissä on erilaisia eksoottisia eläimiä, mm. oranki. Opettaja seisoo luokan ovella ja sanoo: ”Lahjakkaimmat piirtäjät voivat jäädä luokkaan” tarkoittaen, että ks. piirtäjät voivat jäädä luonnostelemaan kuvia näkemistään eläimistä. Opettajan ohi on tulossa luokkaan vielä kaksi tyttöä, jotka katselevat epävarmoina ympärilleen ja puristavat kirjojaan rintaansa vasten. Vilkaisen taakseni ja huomaan, että kaikki pulpetit ovat jo varattuja. Takanani istuu aivan Sofi Oksasen näköinen tyttö. Ovella seisovat tytöt ovat jo kääntymässä lähteäkseen. Nousen ylös paikaltani ja sanon toiselle tytölle, että hän pääsee siihen istumaan. Poistuessani käytävälle mietin, että jokaisessa luokassa kuuluu olla vain muutama hyvä piirtäjä. Pidän luokkaan jääneiden piirtäjien määrää liian suurena.

Chapter 3: Olen nykyisessä kodissani kävelemässä kylpyhuoneen ovelle. Eteinen on unessa laajempi kuin todellisuudessa, koska sutipuu mahtuu seisomaan siellä. Hattuhylly on myös vaihtanut paikkaa kylpyhuoneen oven viereen viereiseltä seinältä. Jalkalamppu on tavalliseen tapaansa kiinni pistorasiassa. Huomaan, että pistorasian rei’istä, joissa johto on kiinni, valuu ulos vettä. Pelkään, että tämän seurauksena voi syntyä sähköisku. Vedän nopeasti johdon irti pistorasiasta, jolloin vettä hulahtaa kerralla suurempi määrä, minkä jälkeen vuoto lakkaa hetkeksi. Sitten pistorasian viereen seinään aukeaa reikä, josta vettä suihkuaa voimakkaasti. Lattia alkaa lainehtia. Joonas makaa sängyllä, ja huomautan vuodosta hänelle hermostuneeseen sävyyn. Joonas neuvoo minua täysin rauhallisena: ”Laita siihen lattialle jokin rätti, ettei vettä mene lattialistojen alle”. Haen jostain suuren kylpypyyhkeen, jonka levitän kaareksi lattialle sutipuun ruukun ympäri. Joonas neuvoo minua soittamaan huoltomiehelle: ”Sun kannattaa soittaa siihen kiireellisten tapausten numeroon, niin voit saada huoltomiehen jo tänään”. Nousen varpailleni ja kurotan ottamaan kännykkäni hattuhyllyltä.

Chapter 4: Olen omassa kylpyhuoneessani, joka on pienentynyt muistuttamaan vanhan kotimme kerrostalon kellarin vessaa. Valaistus on hämärä. Seinällä on oma peilikaappini. Nostan käteni sen eteen ja tunnen kuinka ovien raosta puhaltaa voimakkaasti kuin joku suihkuttaisi paineilmaa. Muistan, että tänään on ilmanvaihtokanavien puhdistus, ja arvelen ilmiön johtuvan siitä.

Chapter 5: Olen menossa saattamaan ystävääni Chiliä bussipysäkille. Hän on lähdössä kouluun. Saavumme bussipysäkille, joka sijaisee pitkän asfalttitien varrella. Tien molemmilla puolilla kohoavat jyrkät ja korkeat kallioseinämät. Olemme ilmeisesti tulleet portaita alas pysäkille. Pysäkillä on myös muita ihmisiä. Maassa on roskia, mm. Kingis-jäätelön sininen paperikääre. Aurinko paistaa roskaan ja saa sen hohtamaan kauniisti. Kohotan katsettani ja nostan käden varjostamaan silmiäni. Näen vihertävänsinisenä kimaltelevan meren. Pelästyn vähän ja ajattelen: ”En olekaan huomannut, että meri on noin lähellä!” Samalla huomaan jaloissani virtaavan veden. Vedenpinta ulottuu nilkkoihini asti. Tajuan, että merenpinta on noussut. Ihmettelen asiaa, kunnes muistan ilmiön johtuvan kevään lumiensulamisvesistä. Päättelen, että kotini seinästä vuotanut vesikin oli seurausta merenpinnan noususta. Päätän käydä rannalla. Etäisyydet menevät unessa sekaisin, ja muutaman askeleen jälkeen seisonkin jo hiekkarannalla. Nousen pienen hiekkadyynin päälle, joka on rannan korkein. Tällöin meri vetäytyy kauemmas rannasta. Kirmaan iloisena sen perään ja nostan käsillä housunlahkeitani ylemmäs, jotta ne eivät kastuisi. Kenkiä minulla ei ole jalassa. Meri alkaa vyöryä takaisin, jolloin säikähdän kastuvani ja juoksen takaisinpäin aina bussipysäkille asti. Chili sanoo minulle jotain ja vastaan hänelle. Ystäväni nousee bussiin, ja vilkutan hänelle iloisesti.

Chapter 6: Leikin vanhoilla My Little Pony –poneillani. Tavallaan tiedän leikkiväni, mutta samaan aikaan elän ja koen tapahtumat kuin olisin yksi poneista. Leikin tällä tavoin usein lapsena. Ponit ovat jossain saunaa tai pukuhuonetta muistuttavassa tilassa, jossa on lattialla vettä niiden nilkkoihin asti. Yhtäkkiä osa poneista alkaa kiljua. Kaikki ponit menevät paniikkiin, sillä joko yksi poneista on flipannut tai ponien keskuuteen on ilmestynyt vihollisia, joita en tarkkaan muista. Tämä flipannut yksilö tai vaihtoehtoisesti viholliset alkavat teurastaa poneja muistaakseni moottorisahalla. Osa poneista ehtii pakenemaan. Viimeinen yksilö lyö pukuhuoneen oven kiinni takanaan, jotta viholliset eivät pääsisi seuraamaan perässä. Tässä vaiheessa olen jälleen itseni. Olen laittanut pelastuneet ponit seisomaan muovikassiin, jota pitelen kädessäni. Ihmettelen, että poneista selvisi vain niin pieni joukko. Menen saunaan katsomaan tapahtumapaikalle jääneitä uhreja. Saunassa on iso, musta vati, joka on täynnä sameanharmaata vettä. Ponit kelluvat vedessä kuin kuolleet kalat vatsa ylöspäin. Lähes kaikki pikkuponit ovat kuolleiden joukossa, mm. Pinkki ja Hehku (ponieni nimiä).

Unen tulkinta: Olen hiljattain lukenut lehdestä jutun, jossa haastateltiin Paula Vesalaa tämän näyttelijäntyöstä elokuvassa 3 Simoa, joten sieltä on Paula poukannut uniini. Piirtäjien määrään saattoi liittyä kieroutunut ajatus siitä, että kaikki eivät voi olla hyviä, etenkin kun luovutin paikkani toiselle? Aaltoileva meri eli aaltoileva, joka paikkaan valuva tunnemaailma on voimakkaasti läsnä, ei kuitenkaan negatiivisena tällä kertaa. Vesivuoto sai minut vain hermostuneeksi. Mereen taas juoksin iloisena, mutta pelästyin alussa sitä kuinka lähellä se oli ja lopussa, että aallot kastelisivat minut märäksi. Vesi oli kuitenkin kirkasta, hymyilin paljon ja tunnelma oli positiivinen, heijastuen hereillä ollessani saamiini tuntemuksiin. Vesisuihku merkitsee itse asiassa vilpitöntä rakkautta. :D Chapter 4:n tapahtumat, huoltomiehet ym. heijastuivat uniini aamulla, kun taloyhtiöömme tehtiin ilmanvaihtokanavien puhdistus, millä selitin tapahtumia unessakin. Ponien teurastusta en oikein osaa selittää. Siinä kohtaa vesi oli jo sameaa ja tunnelman olisi pitänyt olla negatiivinen, mutta en oikein osannut unessakaan muuta kuin ihmetellä ja tarkkailla asioita etäältä.

Huonosti toimiva leikkiase

Uni, 17.4.2012

Istun huoneessa pöydän alla. Toisella puolella huonetta on ovi. Ovesta tulee sisään ”vihollisia”, kypärin ja asein sonnustautuneita lapsia. Pisimmät seisovat takana, keskipituiset keskellä ja lyhyimmät edessä. Asetelma on vähän niin kuin luokkakuvassa. Minäkin olen lapsi. Minulla on kypärä, vesipyssyn näköinen ase ja roskiksen peltikannesta tehty kilpi. Katson sivuilleni ja etsin tovereitani. Näen kolmannesta persoonasta käsin, että he kaikki ovat rykelmässä huoneen nurkassa oikealla sivullani. Istun yksin pöydän alla ja otan hieman paremman asennon. Olen hieman katkera siksi, että minä olen meistä ainut rohkea ja minuun varmaan ensimmäisenä osuu, kun muut piileskelevät rykelmänä. Päätän olla piittaamatta asiasta. Ammunta alkaa, minun pyssystäni ei tule vettä, vaikka kuuluisi tulla. Viholliset saadaan kuitenkin kaadettua. Valitan pyssyni toimimattomuudesta ala-asteen opettajalleni, joka seisoo rykelmässä piilottelijoiden edessä. Toteamme, että pyssystä on vesi loppu. Opettaja käy täyttämässä pyssyn vesisäiliön ja ojentaa aseen sitten minulle. Tarkastelen asetta. Säiliö on läpinäkyvä ja jaettu kahteen osaan. Lähempänä kärkeä oleva osa on täynnä vettä, taaempi säiliö on täynnä pippurinnäköisiä pyöreitä panoksia.

Seuraava vihollisjoukko saapuu ovesta asetelmaansa, joka on samanlainen kuin viimeksi. Opettaja sanoo laskevansa neljäänkymmeneenviiteen, minkä jälkeen meidän tulee ampua. Tähtään aseellani vihollista rintaan. Ammun vahingossa jo neljänkymmenen kohdalla. Vihollispoika kaatuu, sillä hänet on lävistänyt pippuriluoti. Aseeni ei taaskaan toiminut oikein, sillä sen olisi kuulunut ensin ampua vesisäiliö tyhjäksi ja vasta sen jälkeen pippureita. Opettajakin kertoo minulle, että minun olisi ensin kuulunut sokeuttaa vihollinen vedellä ja sitten ampua. Hän sanoo myös naurahtaen: ”Hyvin ammuttu, vaikka sinun olisi pitänyt ampua vasta neljänkymmenenviiden kohdalla!” Mietin sivuuttiko opettaja virheeni vain siksi, että olen herkempi kuin muut ja minua pitää tukea. Jos olisin ollut joku vähemmän herkkä oppilas, niin olisiko hän suhtautunut toisin?

Unen tulkinta: Uni oli hankala tajuta, koska tavallaan tilanne oli olevinaan jonkinlainen leikki, mutta tavallaan se oli olevinaan vakavaa, koska siinä kuitenkin kuoli ihmisiä. Ase symboloi unessa aggressiota, vihaa ja vaaraa. Kopioin tähän muutaman selityksen Astro.fi:stä:
 
”Jos lataat aseen, varoittaa uni että sinun pitäisi huolehtia siitä, ettet päästä temperamenttiasi räjähtämään käsiin. Jos ammut jonkun, kertoo uni piilossa olevista aggressiivisista tunteista ja vihasta tuota henkilöä kohtaan. Jos joku ampuu sinua, elämässäsi on meneillään jokin taistelu toisen henkilön kanssa. Saatat tuntea olevasi jonkin tilanteen uhri.”

Kun nyt mietin noiden tulkintojen pohjalta unen tapahtumia, niin voin todeta, että koen olevani lapsuudessa minuun asetettujen toiminta/selviytymismallien uhri. Viime aikoina ihmiset ovat saaneet minut tuntemaan itseni raivostuneeksi ja minun on pitänyt miettiä mitä sanon tai teen, jotten pura vihaani vahingossa toisiin. En kuitenkaan tunne vihaa erityisesti ketään kohtaan, paitsi itseäni, äitiäni ja Sutta, joista jälkimmäistä en ole viime päivinä ajatellut. Eli sisäinen lapsi saa luodin. Toisaalta uni on puoliksi leikkiä, eikä asekaan ole oikea. Unta voisi verrata todellisuuteen siten, että tiedostan kyllä tilanteeni, mutta en saa itseäni toimimaan oikein vrt. ”huonosti toimiva ase”. Sitten valitan opettajalle aka toisille, että en saa asettani eli käyttäymismallejani toimimaan oikein. Eli odotan että joku muu fiksaisi ne, mikä ei toimi. Unen loppupohdinta taas on sellaista, mitä mietin valveilla ollessanikin. Löysin taas uusia unitulkintoja blogista Pois työpöydältä:
http://poistyopoydalta.blogspot.com/2008/11/unet-vedess-ja-veden-rell.html

Mies, nainen ja kaksi maailmaa

Uni, 16.4.2012

Seuraan tapahtumia kolmannesta persoonasta käsin. Näen lähikuvassa jonkin tutun näyttelijän kasvot, joista tulee mieleen Bruce Willis. Tällä miehellä on kuitenkin oranssinrusehtavat hiukset, siniset silmät ja muhkurainen nenä. Mies hymyilee vinosti ja toteaa sarkastisen oloisena: ”This is an illusion”. Hän on juuri saanut selville listan asioita, jotka ovat kaikki illuusiota. Näen listan mielessäni, mutta se on kirjoitettu englanniksi. Kertojaääni selittää minulle listassa lukevia asioita suomeksi. Muistan, että listan neljäs kohta on se, että nainen, johon mies on rakastunut, onkin oikeasti ladyboy. Nainen on ulkonäöltään thaimaalainen. Näen hänen kuvansa mielessäni listan yhteydessä ja kun hän katsoo anovasti maata miehen jalkojen juuressa. He seisovat jonkinlaisessa hämärästi valaistussa maanalaisessa metallitunnelissa. Mies sanoo lähtevänsä takaisin omaan maailmaansa, josta on saapunut naisen maailmaan. Maailma, jossa nainen elää, on täynnä myrkkyä ja saastetta, joka sairastuttaa ihmiset. Nainen ei usko, että toinen puhdas maailma on olemassa, vaikka mies onkin kertonut tulleensa sieltä. Nainen jää katsomaan miehen perään tämän lähtiessä tunneliin, joka hohtaa kevyesti vihertävää valoa. Nainen ajattelee, että mies on urhea halutessaan lähteä etsimään parempaa maailmaa senkin uhalla, että kuolee sitä yrittäessään.

Unen tulkinta: Tämän unen merkitys aukesi minulle juuri nyt! Minä olen vertauskuvallisesti tuo nainen ja Susi on vertauskuvallisesti tuo mies. Mies on tajunnut monien asioiden olevan ”valhetta”. Nainen ei tahdo miehen lähtevän todellisuuden paljastuttua. Hän ei usko, että parempaa maailmaa on olemassa, vaikka mies on tullut sieltä. Naisen maailma on konkreettisesti ihmisten saastuttama, jota voi verrata siihen, että minun mieleni on oman itsevihani sairastuttama. Tiedän, että on olemassa toinen, terveempi tapa kokea todellisuus. En kuitenkaan jaksa uskoa siihen, koska olen oman kokemukseni vanki. Mies sen sijaan palaa omaan puhtaaseen maailmaansa, jota voisi verrata siihen, että Susi jatkaa paranemisen tiellä eteenpäin. Tunneli, johon mies katoaa, hohtaa vihreänä, joka on elämän väri. Naisen ajatus miehen kuolemasta symboloi omaa pelkoani ns. egokuolemaa kohtaan.

Eläintalon emännöintiä

Uni, 15.4.2012

Phoebus on kuollut. Se on asustanut korkeassa, pyörillä liikuteltavassa häkissä, joka on tarkoitettu lähinnä rotan kokoisille jyrsijöille. En näe häkissä Phoebuksen ruumista, saattaa olla, että olen hävittänyt sen jo aikaisemmin. Häkissä on puhtaat purut. Olen tuonut mukanani kaksi ruskeaa rottaa, jotka laitan häkkiin. Niistä olisi tarkoitus tulla uudet lemmikkini. Kukaan ei tiedä, että olen hankkinut rotat, joten olen vähän hermostunut siitä miten perheeni ottaa rotat vastaan. Rottahäkki on hämärässä keittiön nurkkauksessa väliseinän takana. Kävelen suureen, valaistuun keittiöön, jossa on turkoosi laattalattia. Rotat eivät pysy häkissään, vaan karkaavat sieltä ja kiipeilevät häkin katolla. Avaan valkoisen keittiönoven. Oven raosta jalkojeni ohitse vilahtaa pieni siamilaiskissan pentu. Vastaani tulee kissan kasvattaja, joka kehottaa minua nappaamaan kissanpennun nopeasti kiinni, koska pienet pennut ovat hauraita ja helposti särkyviä. Sylissään kasvattajalla on toinen siamilaiskissanpentu. Käännyn ovelta takaisin keittiöön, otan yhden harppauksen ja nappaan kissanpennun syliini. Mietin, etten olisi ottanut rottia, jos olisin tiennyt, että meille tulee kaksi kissanpentua. Koska rotat eivät pysy häkissään pelkään niiden syövän pienet kissanpennut. En uskalla jättää rottia ja kissanpentuja keskenään valvomatta samaan tilaan. Talossamme on lisäksi juhlat menneillään, ja tiedän, että keittiönoven ulkopuolella minua odottavat vieraat, joita minun pitäisi emännöidä. (Muistan siis olevani talon emäntä, enkä mikään lapsi, joka on tuonut taloon rottia salaa.) Keittiön ulkopuolella on myös iso, musta koira, joka kuuluu perheeseen. Selitän tilanteen kissankasvattajalle. En muista ilmestyykö paikalle koirankasvattaja vai ehdottaako kissankasvattaja minulle, että lähtisimme ulos hakemaan eläimille ruokaa. Vastaan myöntävästi. Keittiöstä aukeaa ulko-ovi, josta poistumme.

Ulkona on aivan pimeää. Luulen, että kävelemme vain viereiseen piharakennukseen hakemaan joitain ruokapurkkeja, mutta kasvattajalla onkin mukanaan kivääri ja olemme menossa metsästämään tuoretta riistaa, jonka kasvattaja kertoo olevan parasta ravintoa eläimille. Panen merkille kasvattajan pitkät, ruskeat hiukset ja maastokuvioisen puvun. Kännykkäni piippaa viestin saapumisen merkiksi. Viesti alkaa sanoilla: ”Moi kulta…” Lähettäjä on mieheni, joka kysyy miten toimia vieraidemme suhteen. Alan miettiä, että minun olisi pitänyt mainita eläimistä miehelle. Aion kirjoittaa viestiin tärkeimpänä asiana, että rotat ovat aivan kilttejä, kunhan kukaan ei tunge sormiaan häkinkaltereiden välistä niiden kuonon eteen, jolloin ne voivat purra. 

Unen tulkinta: Kenties tämä kuvaa elämässäni vallitsevaa kaaosta?

Lahjakissa ja syyllistävä poliisi

Uni, -random päivämäärä-

Asun kämäisessä kerrostaloasunnossa, johon äitini ja isäpuoleni ovat tulleet kylään. Seisomme eteisen käytävällä. Heillä on minulle lahja. Syliini ojennetaan kaunis, hoikkavartinen, tuuheakarvainen kissa. Väritykseltään kisuli on tummanharmaa valkealla läsillä ja valkeilla yksityiskohdilla vatsan ja tassujen karvoituksessa. Äitini ja isäpuoleni kertovat minulle olevansa sitä mieltä, että tarvitsen kissan. Mietin, että tavallaan olisin halunnut valita elämänkumppanikseni tulevan kissan itse ja että kissa olisi ollut vasta pentu. Toisaalta mietin tarvitsevani kipeästi vain jonkin kissan ja että tämä kissa on hyvä.

Kämppääni on saapunut siniseen univormuun pukeutunut poliisi. Välissä on tapahtunut jotain, en muista mitä. Poliisi kävelee ikkunan ääreen. Hän osoittaa ikkunassa olevaa jälkeä, joka näyttää rasvatahralta, joka on syntynyt otsan painamisesta ikkunaan. Poliisi rapsuttaa tahraa kynnellään, mutta tahra ei olekaan rasvaa, vaan ikkunalasia on naarmutettu siitä kohtaa. Hän käskee vihaisesti minua tulemaan lähemmäs katsomaan. Kun tulen, hän tarttuu minua niskasta ja painaa otsaani ikkunalasiin, karjuen, että joko näen! Olen ilmeisesti syypää vahingontekoon.

Unen tulkinta: Ihmettelen sitä, että unessa äitini ja isäpuoleni mielestä tarvitsin kissan. Yleensä he ovat päinvastaista mieltä. Poliisi, joka rankaisee minua pikku rikkeestä, lienee symboloivan itse itseni syyllistämistä ns. mitättömyyksistä. Ikkuna unessa merkitsee yleisesti kirkkaita toiveita, avaria mahdollisuuksia ja sisäistä näkökykyä. Rikkonainen ikkuna on puolestaan merkki syvästä surusta ja epälojaalisuudesta. Edellä mainitut tulkinnat löytyivät Astro.fi:stä, Mtv3:n sivuilla taas lukee, että ikkuna on huono enne, joka voi merkitä haaveiden kaatumista. Myöhemmin tajuan, että ajatukseni kissasta voivat kuvata myös suhtautumistani parisuhteeseen; tahtoisin valita elämänkumppanini siten, että hän olisi juuri oikea, mutta tyydyn vain siihen kenet saan, koska tarvitsen kipeästi ”vain jonkun”.

Annan kissan johdattaa ja itken

Uni, -random päivämäärä-

Ulkoilutan pitkäkarvaista kissaa kesäyössä. Näkymä on kolmannesta persoonasta. Kissa kulkee hihnassa edelläni ja seuraan sitä. Kuljemme hiljaisia asfalttikatuja pitkin, ohitamme risteyksiä ja ylitämme teitä. Menemme koko ajan mäkeä ylös. Itken hiljaa surullisena ja epätoivoisena. Näen jälleen omasta näkökulmastani. Mäenharja häämöttää edessämme. Sinne johtaa enää lyhyt hiekkatie, jota reunustavat puut ja pensaat. Kävelemme kissan johdolla tien päähän. Siellä on omakotitaloalue, jota reunustaa aita muualla kuin tienpään kohdalla. Rinkiin rakennettujen puutalojen keskellä on pieni, heinikkoinen aukea. Menemme sinne, vaikka minusta tuntuu, että emme saisi olla siellä. Alue vaikuttaa toisten tontilta. ”Minusta meidän ei pitäisi olla täällä, lähdetään takaisin”, sanon kissalle. Katselen lasten heinikkoon jättämiä ulkoleluja sekä erivärisiä puutaloja. Olen varuillani, jos joku asukkaista avaa ovensa. Lähdemme kulkemaan takaisin. Muistelen, että kissa oli tahtonut kulkea mäen päälle uudistuakseen siellä jotenkin samaan tapaan kuin feenikslintu. Kulkiessamme mäkeä alas, tunnen epätoivoni syvenevän.

Saavun takaisin kotiin. Asun isäni, äitipuoleni ja ilmeisesti pikkusisko- ja pikkuvelipuoleni kanssa. Äitipuoleni huutaa minulle vihaisena muistaakseni siitä, etten vie kissaa tarpeeksi usein ulos. Tai sitten hän riitelee isäni kanssa saanko asua heidän luonaan vai en. Muistan tunteneeni oloni kodittomaksi ja ei-tervetulleeksi.

Unen tulkinta: Ylämäki symboloi velvollisuutta, jonka eteen on tehtävä töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Mäen päällä seisominen merkitsee sitä, että on joko saavuttanut tavoitteensa tai omaa tarvittavat voimavarat käsillä olevan tehtävän loppuun viemiseen. Alamäki taas merkitsee periksi antamista, ja sitä myöten kulkeminen itseeni kohdistuvaa turhaa arvostelua. Ks. turha arvostelu ilmenee myös tuossa kohtaa, kun äitipuoleni ei ole minuun tyytyväinen. Kokonaisuudessaan uni merkitsisi siis sitä, että teen töitä saavuttaakseni tavoitteeni. Minulla on tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat voimavarat, mutta päätän kuitenkin luovuttaa. Toisaalta tavoite ei ollut omani, vaan kissan oli tarkoitus uudistua? Vai tarkoittaako se kuitenkin omaa uudistumistani? Unessa itkeminen taas on suoraa vapautumista valve-ajan ”negatiivisista” tunteista.

Tekeydyn robotiksi tutkimuskeskuksessa

Uni, -random päivämäärä-

Saavun lumisesta, symmetrisesti istutetusta koivumetsästä tutkimusalueelle, jossa on parakkeja muistuttavia rakennuksia. Vierelläni on Miska, joka on yksi valkotakkisista tutkijoista. Tulemme ensimmäisen parakin luo. Se on vaaleanharmaa rakennus, jonka ovissa on lasiset ikkunat. Kysyn Miskalta miten pääsen ulos moisesta rakennuksesta, jos jään kiinni sellaisen sisällä. Miska vastaa, että rakennuksen seinät ovat lasia ja voin juosta niiden läpi. Pyydän häntä varmuuden vuoksi näyttämään minulle, mitkä seinät ovat lasia. Kierrämme rakennuksen, ja Miska viittaa rakennuksen päätyihin. Unitodellisuus muuttuu, ja olemmekin suuressa hallissa, jonka sisällä parakkikylä sijaitsee. Kävelemme suurta pääkäytävää pitkin. Erään parakin lasiovien läpi mies viittoo Miskaa tulemaan luokseen. Miska vilkaisee minua ennen kuin lähtee kulkemaan miehen luo. Seuraan häntä parakkiin, koska olisi epäilyttävää, jos jäisin yksin. Valkotakkisten seassa tavallinen vaatetukseni pistää silmään, ja esitänkin olevani robotti. Miska jää juttelemaan jonkun kanssa eteiseen. Kuljen peremmälle tutkimustilaan. Viereeni tulee harmaahapsinen, viiksekäs, vanhahko miestutkija. Pelkään, että hän paljastaa, etten olekaan robotti. Tutkija kiinnittää minut johonkin laitteeseen. Laitteeseen kuuluu musta ruutu, joka muistuttaa kassakoneennäyttöä, josta näkee ostostensa summan. Ruudulle ilmestyy vihreällä teksti: ”Tunteet ei päällä”. Tutkija ottaa käteensä ison ruiskun, jonka hän aikoo pistää minuun. Samassa eteiseen saapuu mies, joka ilmoittaa Miskan paljastuneen. Tiedän paljastumisen koskevan myös itseäni. Tempaisen itseni irti laitteesta ja juoksen ovelle, jonka avaamisessa minulla on vaikeuksia. Lopulta pääsen ulos parakista. Juoksen pääkäytävää pitkin, kunnes se haarautuu. Risteyksen keskellä on muistaakseni suuri veistos. Aion piiloutua wc-tiloihin, mutta risteyksessä seisoo ystäväni L.T:n näköinen tyttö odottamassa vessaanpääsyä. Onneksi hänelle vapautuu vessa risteyksen toisessa haarassa. Lukittaudun siis vessaan. Tajuan, etten voi olla siellä ikuisesti. Jossain vaiheessa poistun vessasta. Risteyksessä luokseni ryntää Miska, joka muistaakseni kysyy missä olen ollut.

Unen tulkinta: Tähän on vaikea löytää tulkinnoista selkeää selitystä. Pidän mielenkiintoisena tuota ”tunteet ei päällä” –tekstiä, koska olen vahvasti tunneihminen. Harvemmin esitän tunteetonta robottia, joka ei tahdo paljastua tutkan alla. Kai tämä symboloi kuitenkin jonkin asian piilottelua? Entä seinät, joiden läpi voi juosta? Seinät symboloivat esteitä, rajoituksia ja vastoinkäymisiä, sekä omia vanhoja ajatus- ja käyttäytymismallejani, joista olisi syytä murtautua läpi. Unessa tiesin, että seinien läpi voi juosta, mutta silti jäin pakotilanteessa hankalasti räpläämään oven lukkoa auki.

”Leijonaa mä metsästän”

Uni, -random päivämäärä-

Chapter 1: Laskeudun portaita pitkin mummini ja ukkini talon kellarikerrokseen. Valaistus on hämärä. Kylmiön oven suulla istuu nurkkauksessa piirroshahmoleijona, joka on tuttu lastenohjelmasta ”Tao Tao, pieni pandakarhu”. Leijona on paha, ja olemme puoliksi My Little Pony –sarjasta tuttua Meijua ja puoliksi Buffy Vampyyrintappajaa muistuttavan naisen kanssa nujertaneet sen. Leijona on jätetty voimansa menettäneenä kellariin säilöön. Kuljen leijonan ohi pesuhuoneeseen hakemaan jotain. Minua pelottaa, ja kulkiessani leijonan kohdalta, välähtää, aivan kuin salama valaisisi leijonan. Tullessani pesuhuoneesta takaisin leijona on yllättäen kadonnut. Sen paikalla on kirkkaankeltainen imuri letkuineen päivineen. Juoksen yläkertaan ilmoittamaan toisille, että leijona on poissa. Palaamme kylmiön ovelle. Imurista on kadonnut varsi ja letkut. Meiju/Buffy päättelee leijonan haluavan viestittää imurilla ja puuttuvilla osilla jotakin.

Chapter 2: Pikkutytöllä on rakas, pieni leijonapehmolelu. Oikea leijona houkuttelee pikkutytön luokseen taikomalla leijonapehmolelun liikkumaan. Pehmoleijona kulkee käytävää pitkin ja pikkutyttö seuraa perässä. Pehmoleijona katoaa käytävältä johonkin huoneeseen. Pikkutyttö jää epäileväisenä käytävälle. Mielessäni tiedän, että leijona saa kaapattua hänet mukaansa.

Chapter 3: Olen monikerroksisessa kauppakeskuksessa. Seurueemme on hajaantunut etsimään pikkutytön siepannutta leijonaa. Näen kauempana Meiju/Buffyn jonkun naisen seurassa. Yritän liikkua heistä erillään, mutta pysyä samassa kerroksessa. Joka puolella risteilee pitkiä liukuportaita kerrosten välillä. Näen toisten menevän ylempään kerrokseen ja nousen liukuportaisiin.

Chapter 4: Seuraavassa kerroksessa näen kolmannesta persoonasta käsin kuinka avaan kerroksessa olevan erillisen huoneen oven. Huoneen seinät ovat läpinäkyvää lasia. Huoneessa on harmaita sohvia sohvapöydän ympärillä. Sohvalla istuu koulukaveriltani Iirikseltä näyttävä, tyylikkääseen, sihteerimäiseen asuun sonnustautunut, silmälasipäinen nuori nainen. Hänen punatut huulensa ovat raollaan hämmästyksestä ja paheksunnasta, kun alan tutkimaan huonetta. Kurkistan sohvan alle. Sohvanaluset ovat täynnä kissoja, joista ei näy pimeässä muuta kuin kiiluvat silmät. Lähden huoneesta ja teen ilmoituksen virkavallalle (?) kissoista huoneessa.

Chapter 5: Näen tapahtumat lattianrajasta käsin. Olen huoneessa, jossa on lautalattialla sohva ja räsymattoja. ”Katsokaapas täältä”, joku sanoo. Kaksi ihmistä, ilmeisesti äskeinen puhuja sekä etsintäseurueemme jäsen, nostavat sohvan pois paikaltaan ja rullaavat matot sivuun. Niiden alta paljastuu luukku, joka johtaa alhaalla olevaan hylättyyn huoneeseen. Luukku avataan. Kurkistan sisään. Alhaalla on aivan pimeää, mutta näen huoneen perällä sängyn, jossa on nukuttu ja joka on jätetty sijaamatta. Lattian poikki juoksee jokin pieni eläin, luultavasti hiiri. Hetken päästä perässä juoksee kissa. ”Näittekö sen?” kysyn toisilta. Tiedän, että leijonan apuna toimii Koko-niminen harmaa, pitkäkarvainen ja raskasrakenteinen kissa, joka saattaa siis olla alhaalla. Laskeudun tikkaita pitkin pimeään huoneeseen, vaikka minua pelottaa. Nappaan kissan syliini. Se ei ole Koko, vaan nuori, mustavalkoinen maatiaiskolli. Ollessani kyykyssä lattialla, reittäni vasten nousee puoliseisovaan asentoon toinen kissa. Kyseinen kissa on sylissäni olevan kollipojan sisko, joka on sekin mustavalkoinen. Nostan kollia siten, että ylhäällä oleva ihminen pystyy ottamaan sen. Kiipeän naaraskissa sylissäni tikkaat ylös. Vilkaisen vielä kerran pimeää huonetta. Näen siellä vilahtavan vielä yhden kissan. Päätän tulla myöhemmin takaisin hakemaan sitä.

Chapter 6: Astun ovesta valkeaan makuuhuoneeseen. Näen edessäni parisängyn, jonka päällä makaa puoliksi selin minuun suuri, tummanharmaa kissa. Käännähdän kannoillani ja huudan toisille: ”Onko tämä nyt se Koko?” 

Unen tulkinta: Ei liene epäselvää, että piirroshahmot ja Buffy ovat päätyneet uniini katsomistani sarjoista. Leijona unessa symboloi aggressiota ja voimaa, mutta myös ylpeyttä ja johtamistaitoja. Unessa leijonan voimat oli jo kerran nujerrettu, mutta se palasi kierosti pahantekoon. Leijona unessa kertoo ihmisen pystyvän voittamaan elämässään olevia esteitä. Valve-elämässä ylitin esteeni kerran, mutta en näköjään pysyvästi, vaan se täytyy ylittää uudestaan. Este nujerrettiin hetkeksi ja pantiin syrjään, josta se heräsi uudelleen henkiin. Pölynimuri merkitsee unessa ratkaisua, joka minun on pian tehtävä – odottaminen vain mutkistaa asioita. Voisin siis päätellä, että minun on tehtävä päätös esteideni ylittämisestä pian. Kirkkaankeltainen väri symboloi valoa, lämpöä, ystävyyttä, luovuutta, energiaa ja toivoa. Mitä täyteläisempi ja lämpimämpi keltaisen sävy on, sitä positiivisempi on sen merkitys. Leijonan kaappaaman pikkutytön etsintää en osaa selittää muuten kuin että etsin luultavasti jotain osaa itsestäni, joka muodostaa esteen. Kaikenlainen nouseminen, mm. liukuportaita pitkin, enteilee menestymistä. Laskeutuminen, esim. hylättyyn, pimeään huoneeseen, taas viittaa takaiskuihin. Eli itseni etsintä on vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä. Lopulta jotain löytyy (Koko-kissa), mutta sekin minun täytyy varmistaa muilta. Samaistun ehkä eniten Hedelmäpuu.comin tulkintaan kissasta unessa. ”Kissa kuvaa alitajuntaa, intuitiivisuutta ja viettejä”. Mitäpä muuta unessani pengottiinkaan kuin alitajuntaani?

Nallet ja lista kiertoon!

Uni, -random päivämäärä-

Istun opettajanpöydän väärällä puolella palanneena ala-asteajoille. Olen noin seitsemän vuoden ikäinen lapsi. Teen listaa nalleista, jotka laitan kohta kiertämään luokassa. Jokaisen pitäisi ilmeisesti kirjoittaa listaan jotain kustakin nallesta. Saan listan valmiiksi ja laitan sen kiertämään luokkatovereideni keskuuteen. He istuvat jollain tapaa seurakunnan kerhon tiloja muistuttavassa eteistilassa pienillä tuoleilla ringissä seinän vierillä. Heidän keskuudessaan kiertää myös nalleja. Lista jumittuu jonnekin. Toiset luokkatovereistani alkavat nahistella keskenään huomattuaan listan pysähtyneen. He alkavat kysellä ja syyttää toisiaan ratkaistakseen ongelman. Turhaudun. Sanon poikkeuksellisen selvästi: ”Laittakaa lista ja nallet kiertämään siten, että ne päätyvät tänne”. Luokkatoverini lakkaavat nahistelemasta keskenään ja pistävät vipinää kinttuihin sysätessään nalleja melkein heittämällä eteenpäin. Listakin kulkee. Tunnen olevani hyvä johtaja, kun saan asiat sujumaan.

Unen tulkinta: Hyvää mieltä johtajuudesta? Itsensä pitämistä ylivertaisena toisiin ihmisiin, ”lapsiin”, verrattuna?