Uni, -random päivämäärä-
Ulkoilutan pitkäkarvaista kissaa kesäyössä. Näkymä on kolmannesta persoonasta. Kissa kulkee hihnassa edelläni ja seuraan sitä. Kuljemme hiljaisia asfalttikatuja pitkin, ohitamme risteyksiä ja ylitämme teitä. Menemme koko ajan mäkeä ylös. Itken hiljaa surullisena ja epätoivoisena. Näen jälleen omasta näkökulmastani. Mäenharja häämöttää edessämme. Sinne johtaa enää lyhyt hiekkatie, jota reunustavat puut ja pensaat. Kävelemme kissan johdolla tien päähän. Siellä on omakotitaloalue, jota reunustaa aita muualla kuin tienpään kohdalla. Rinkiin rakennettujen puutalojen keskellä on pieni, heinikkoinen aukea. Menemme sinne, vaikka minusta tuntuu, että emme saisi olla siellä. Alue vaikuttaa toisten tontilta. ”Minusta meidän ei pitäisi olla täällä, lähdetään takaisin”, sanon kissalle. Katselen lasten heinikkoon jättämiä ulkoleluja sekä erivärisiä puutaloja. Olen varuillani, jos joku asukkaista avaa ovensa. Lähdemme kulkemaan takaisin. Muistelen, että kissa oli tahtonut kulkea mäen päälle uudistuakseen siellä jotenkin samaan tapaan kuin feenikslintu. Kulkiessamme mäkeä alas, tunnen epätoivoni syvenevän.
Ulkoilutan pitkäkarvaista kissaa kesäyössä. Näkymä on kolmannesta persoonasta. Kissa kulkee hihnassa edelläni ja seuraan sitä. Kuljemme hiljaisia asfalttikatuja pitkin, ohitamme risteyksiä ja ylitämme teitä. Menemme koko ajan mäkeä ylös. Itken hiljaa surullisena ja epätoivoisena. Näen jälleen omasta näkökulmastani. Mäenharja häämöttää edessämme. Sinne johtaa enää lyhyt hiekkatie, jota reunustavat puut ja pensaat. Kävelemme kissan johdolla tien päähän. Siellä on omakotitaloalue, jota reunustaa aita muualla kuin tienpään kohdalla. Rinkiin rakennettujen puutalojen keskellä on pieni, heinikkoinen aukea. Menemme sinne, vaikka minusta tuntuu, että emme saisi olla siellä. Alue vaikuttaa toisten tontilta. ”Minusta meidän ei pitäisi olla täällä, lähdetään takaisin”, sanon kissalle. Katselen lasten heinikkoon jättämiä ulkoleluja sekä erivärisiä puutaloja. Olen varuillani, jos joku asukkaista avaa ovensa. Lähdemme kulkemaan takaisin. Muistelen, että kissa oli tahtonut kulkea mäen päälle uudistuakseen siellä jotenkin samaan tapaan kuin feenikslintu. Kulkiessamme mäkeä alas, tunnen epätoivoni syvenevän.
Saavun takaisin kotiin. Asun isäni, äitipuoleni ja ilmeisesti pikkusisko- ja pikkuvelipuoleni kanssa. Äitipuoleni huutaa minulle vihaisena muistaakseni siitä, etten vie kissaa tarpeeksi usein ulos. Tai sitten hän riitelee isäni kanssa saanko asua heidän luonaan vai en. Muistan tunteneeni oloni kodittomaksi ja ei-tervetulleeksi.
Unen tulkinta: Ylämäki symboloi velvollisuutta, jonka eteen
on tehtävä töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Mäen päällä seisominen merkitsee
sitä, että on joko saavuttanut tavoitteensa tai omaa tarvittavat voimavarat
käsillä olevan tehtävän loppuun viemiseen. Alamäki taas merkitsee periksi
antamista, ja sitä myöten kulkeminen itseeni kohdistuvaa turhaa arvostelua. Ks.
turha arvostelu ilmenee myös tuossa kohtaa, kun äitipuoleni ei ole minuun
tyytyväinen. Kokonaisuudessaan uni merkitsisi siis sitä, että teen töitä
saavuttaakseni tavoitteeni. Minulla on tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat
voimavarat, mutta päätän kuitenkin luovuttaa. Toisaalta tavoite ei ollut omani,
vaan kissan oli tarkoitus uudistua? Vai tarkoittaako se kuitenkin omaa
uudistumistani? Unessa itkeminen taas on suoraa vapautumista valve-ajan
”negatiivisista” tunteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti