torstai 3. toukokuuta 2012

Tekeydyn robotiksi tutkimuskeskuksessa


Uni, -random päivämäärä-

Saavun lumisesta, symmetrisesti istutetusta koivumetsästä tutkimusalueelle, jossa on parakkeja muistuttavia rakennuksia. Vierelläni on Miska, joka on yksi valkotakkisista tutkijoista. Tulemme ensimmäisen parakin luo. Se on vaaleanharmaa rakennus, jonka ovissa on lasiset ikkunat. Kysyn Miskalta miten pääsen ulos moisesta rakennuksesta, jos jään kiinni sellaisen sisällä. Miska vastaa, että rakennuksen seinät ovat lasia ja voin juosta niiden läpi. Pyydän häntä varmuuden vuoksi näyttämään minulle, mitkä seinät ovat lasia. Kierrämme rakennuksen, ja Miska viittaa rakennuksen päätyihin. Unitodellisuus muuttuu, ja olemmekin suuressa hallissa, jonka sisällä parakkikylä sijaitsee. Kävelemme suurta pääkäytävää pitkin. Erään parakin lasiovien läpi mies viittoo Miskaa tulemaan luokseen. Miska vilkaisee minua ennen kuin lähtee kulkemaan miehen luo. Seuraan häntä parakkiin, koska olisi epäilyttävää, jos jäisin yksin. Valkotakkisten seassa tavallinen vaatetukseni pistää silmään, ja esitänkin olevani robotti. Miska jää juttelemaan jonkun kanssa eteiseen. Kuljen peremmälle tutkimustilaan. Viereeni tulee harmaahapsinen, viiksekäs, vanhahko miestutkija. Pelkään, että hän paljastaa, etten olekaan robotti. Tutkija kiinnittää minut johonkin laitteeseen. Laitteeseen kuuluu musta ruutu, joka muistuttaa kassakoneennäyttöä, josta näkee ostostensa summan. Ruudulle ilmestyy vihreällä teksti: ”Tunteet ei päällä”. Tutkija ottaa käteensä ison ruiskun, jonka hän aikoo pistää minuun. Samassa eteiseen saapuu mies, joka ilmoittaa Miskan paljastuneen. Tiedän paljastumisen koskevan myös itseäni. Tempaisen itseni irti laitteesta ja juoksen ovelle, jonka avaamisessa minulla on vaikeuksia. Lopulta pääsen ulos parakista. Juoksen pääkäytävää pitkin, kunnes se haarautuu. Risteyksen keskellä on muistaakseni suuri veistos. Aion piiloutua wc-tiloihin, mutta risteyksessä seisoo ystäväni L.T:n näköinen tyttö odottamassa vessaanpääsyä. Onneksi hänelle vapautuu vessa risteyksen toisessa haarassa. Lukittaudun siis vessaan. Tajuan, etten voi olla siellä ikuisesti. Jossain vaiheessa poistun vessasta. Risteyksessä luokseni ryntää Miska, joka muistaakseni kysyy missä olen ollut.

Unen tulkinta: Tähän on vaikea löytää tulkinnoista selkeää selitystä. Pidän mielenkiintoisena tuota ”tunteet ei päällä” –tekstiä, koska olen vahvasti tunneihminen. Harvemmin esitän tunteetonta robottia, joka ei tahdo paljastua tutkan alla. Kai tämä symboloi kuitenkin jonkin asian piilottelua? Entä seinät, joiden läpi voi juosta? Seinät symboloivat esteitä, rajoituksia ja vastoinkäymisiä, sekä omia vanhoja ajatus- ja käyttäytymismallejani, joista olisi syytä murtautua läpi. Unessa tiesin, että seinien läpi voi juosta, mutta silti jäin pakotilanteessa hankalasti räpläämään oven lukkoa auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti