lauantai 5. toukokuuta 2012

Eläintalon emännöintiä


Uni, 15.4.2012

Phoebus on kuollut. Se on asustanut korkeassa, pyörillä liikuteltavassa häkissä, joka on tarkoitettu lähinnä rotan kokoisille jyrsijöille. En näe häkissä Phoebuksen ruumista, saattaa olla, että olen hävittänyt sen jo aikaisemmin. Häkissä on puhtaat purut. Olen tuonut mukanani kaksi ruskeaa rottaa, jotka laitan häkkiin. Niistä olisi tarkoitus tulla uudet lemmikkini. Kukaan ei tiedä, että olen hankkinut rotat, joten olen vähän hermostunut siitä miten perheeni ottaa rotat vastaan. Rottahäkki on hämärässä keittiön nurkkauksessa väliseinän takana. Kävelen suureen, valaistuun keittiöön, jossa on turkoosi laattalattia. Rotat eivät pysy häkissään, vaan karkaavat sieltä ja kiipeilevät häkin katolla. Avaan valkoisen keittiönoven. Oven raosta jalkojeni ohitse vilahtaa pieni siamilaiskissan pentu. Vastaani tulee kissan kasvattaja, joka kehottaa minua nappaamaan kissanpennun nopeasti kiinni, koska pienet pennut ovat hauraita ja helposti särkyviä. Sylissään kasvattajalla on toinen siamilaiskissanpentu. Käännyn ovelta takaisin keittiöön, otan yhden harppauksen ja nappaan kissanpennun syliini. Mietin, etten olisi ottanut rottia, jos olisin tiennyt, että meille tulee kaksi kissanpentua. Koska rotat eivät pysy häkissään pelkään niiden syövän pienet kissanpennut. En uskalla jättää rottia ja kissanpentuja keskenään valvomatta samaan tilaan. Talossamme on lisäksi juhlat menneillään, ja tiedän, että keittiönoven ulkopuolella minua odottavat vieraat, joita minun pitäisi emännöidä. (Muistan siis olevani talon emäntä, enkä mikään lapsi, joka on tuonut taloon rottia salaa.) Keittiön ulkopuolella on myös iso, musta koira, joka kuuluu perheeseen. Selitän tilanteen kissankasvattajalle. En muista ilmestyykö paikalle koirankasvattaja vai ehdottaako kissankasvattaja minulle, että lähtisimme ulos hakemaan eläimille ruokaa. Vastaan myöntävästi. Keittiöstä aukeaa ulko-ovi, josta poistumme.

Ulkona on aivan pimeää. Luulen, että kävelemme vain viereiseen piharakennukseen hakemaan joitain ruokapurkkeja, mutta kasvattajalla onkin mukanaan kivääri ja olemme menossa metsästämään tuoretta riistaa, jonka kasvattaja kertoo olevan parasta ravintoa eläimille. Panen merkille kasvattajan pitkät, ruskeat hiukset ja maastokuvioisen puvun. Kännykkäni piippaa viestin saapumisen merkiksi. Viesti alkaa sanoilla: ”Moi kulta…” Lähettäjä on mieheni, joka kysyy miten toimia vieraidemme suhteen. Alan miettiä, että minun olisi pitänyt mainita eläimistä miehelle. Aion kirjoittaa viestiin tärkeimpänä asiana, että rotat ovat aivan kilttejä, kunhan kukaan ei tunge sormiaan häkinkaltereiden välistä niiden kuonon eteen, jolloin ne voivat purra.
 

Unen tulkinta: Kenties tämä kuvaa elämässäni vallitsevaa kaaosta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti