Tappava jauhe ja työt KFC:ssä

Uni, 2.7.2012

Chapter 1: Olemme ylittämässä kaistaletta merta päästäksemme ilmeisesti Iso-Britanniasta Irlantiin. Joukko, johon kuulun, ylittää rajan luvattomasti. Syytä en muista. Eräs mies ottaa käsiinsä nenäliinan, jossa tiedetään olevan tappavanmyrkyllistä jauhetta. Mies pyyhkii sillä kätensä, ja tuhahtaa, ettei näe mitään pölyä, ellei kyseessä ole yksi pieni, vihreä, kirvankokoinen hiukkanen, jota hän osoittaa sormellaan. Myöhemmin ylittäessämme merta kahlaten eräs nainen horjahtaa meinaten kaatua. Mies tarttuu käsillään naiseen, joka kuolee hänen käsissään olevaan jauheeseen. Jauhe pölisee kultaisena pilvenä miehen käsien ympärillä. Piirroshahmomaisesti näkyvä mies tuijottaa käsiään järkyttyneenä.

Chapter 2: Olen töissä Kentucky Fried Chicken –ravintolassa. Asiakkaita on vaihtelevasti, ja saan kaikkia palveltua. Olen kuitenkin epävarma, sillä olen työvuorossa yksin, eikä minua ole neuvottu kunnolla. Jossain vaiheessa sisään astuu mies, joka haluaa ostaa pussillisen keksejä, joita myydään subwaymaiseen tyyliin aterioiden lisukkeena. En meinaa ensin löytää keksejä, mutta lopulta löydän monta, erilaista pussillista niitä kahdesta vetolaatikosta myymälän tiskin takaa. Keksit kelpaisivat miehelle, mutta joudun sanomaan, etten ole varma saanko myydä niitä tiskin takaa. Menen ravintolan puolelle ja alan availemaan kansia yms. jos keksejä löytyisi myytävinä sieltä.

Unen tulkinta: Ihmisruumiin jäsenien sanotaan symboloivan unissa tunnemaailmaa. Meri, jossa unessa kahlaamme, on myös tunnemaailman symboli. Nenäliina taasen on ennusmerkki satunnaisesta romanssista ja voimakkaasta flirtistä. Näiden perusteella tulkitsisin unen esittävän omaa pelkoani; ”romanssi”, joka päättyy naisen kannalta huonosti miehen ajattelemattomuuden vuoksi. Toisaalta kuolema unessa tulkitaan hyvänä asiana ja siirtymisenä uuteen, valoisampaan elämänvaiheeseen. Chapter 2 on yksinkertaisuudessaan harjoitusta työelämää varten.

Sählinkiä juna-asemalla, puettu kissa ja oma raskaus

Uni, 1.7.2012

Chapter 1: Jään Chilin kanssa pois junasta asemalla. Vaihtojuna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee tunnin päästä. Saamme Chilin kanssa ajan kulumaan oikein rattoisasti leikkien ja riehuen juna-asemalla. Kävellessämme portaissa tulemme vilkaisseeksi taulua, josta näkyvät lähtevät junat. Katsahdamme ylhäältä portaikosta asemalle, jossa seisoo juna jokaisella laiturilla. Kaikki näkyy mustavalkoisena. Jokaisen junan kyltissä lukee määränpäänä vaihtelevasti ”Spain”, ”Espanian” jne, jotka ovat toistensa synonyymeja. Huomaamme, että juna, johon minun on tarkoitus ehtiä, lähtee sittenkin kolmen minuutin kuluttua. En muista, mitä tässä välissä teen. Seuraavaksi seison portaikossa, ja Chili tulee rappusia alas kantaen minun matkatavaroitani, joita on paljon. Ilmoitan, etten taida enää ehtiä junaan. Chili kertoo vieneensä junaan jo minun vaatekassini. Kysyn milloin seuraava juna lähtee. Chili vastaa muistaakseni, ettei niitä lähde enää tänään. Vastaan, ettei se haittaa, vaan voin ottaa junan jonnekin muualle. Chili huomauttaa, etten voi tehdä niin, koska vaatekassini meni jo toisaalle. Juna-aseman henkilökuntaa oleva nainen, ilmeisesti konduktööri, tulee kysymään meiltä voisiko hän auttaa jotenkin. Nainen on noin 30-vuotiaan näköinen, suht kaunis ikäisekseen. Hänellä on vaaleanruskea iho, ruskeat silmät ja ruskeat pienikiharaiset hiukset. Selitän ongelmani konduktöörille. Hän kertoo, että ei hätää, on automaatti, josta voi ostaa lipun junaan jääneen matkatavaran lunastamiseksi. Pidän naisesta ja hänen tavastaan puhua samaan aikaan epävarmasti ja ystävällisesti, mutta pätevästi – piirre saa naisen muistuttamaan itseäni. Konduktööri opastaa meidät automaatin luo. Lipukkeen saa lunastettua 2,30 rahayksiköllä. Kaivan kolikkoja taskustani. Kääntelen kädessäni kolikkoa, jonka toinen puoli näyttää yhdeltä punnalta ja toinen puoli on minulle täysin tuntematon rahayksikkö. Löydän kolikosta lopulta tekstin: ”ONE POUND”, ja laitan automaattiin kaksi ks. kolikkoa. En löydä 0,30 yksikön rahaa, joten laitan automaattiin 0,50 yksikön kolikon. Automaatti ei anna vaihtorahaa, mutta tulostaa lipun. Ihmettelen kuinka lipussa voi olla matkatavarani tiedot, vaikken ole niitä automaattiin syöttänyt. Chili halaa minua ja käskee minun pärjäillä, kun hän itse lähtee kotiin lentokoneella. Minun täytyy selvitä kotiin yksin junalla.

Chapter 2: Olen palannut matkalta ja istun mummini ja ukkini olohuoneen lattialla. En muista kaivanko sen esiin korista, mutta huoneessa on iso, mustavalkoinen kollikissa, joka murisee vihaisena. Lähestyn kissaa varovaisesti ja puhun sille telepaattisesti mieleni kautta. Kissa käskee minun olla koskematta itseensä, mutta minun on tehtävä sille jokin toimenpide. Kerron kissalle, ettei sen kannata olla minulle vihainen, ja että toimenpide joudutaan kuitenkin jossain vaiheessa suorittamaan. Kissa antaa minun nostaa itseään. Unitodellisuus ilmeisesti muuttuu, ja puen kissalle omat, harmaat sukkani, joissa lukee vihreän värisenä teksti: ”ROCK”. Vieressäni on kasa alusvaatteitani, mm. vaaleanpunaiset Kiroileva Siili –pikkuhousut, joita en oikeasti omista. Haluan pukea kissalle kuitenkin mustat alushousuni, jotka käyn hakemassa toisesta huoneesta. Saatuani kissan puettua, nostan sen varovasti syliini. Mietin, että mitä jos muriseva, jäykkänä paikoillaan oleva kissa hyökkääkin kasvoihini? Kolli on kuitenkin kiltisti. Kävellessäni kissa sylissä luokseni tulevat äitini ja mummini. Toinen heistä sanoo minulle iloisesti: ”Vauvamahasi näkyy jo aivan selvästi!”

Chapter 3: Välissä on ollut yö, ja herään varhain aamulla. Olen nukkunut joko vierashuoneessa tai mummin paikalla makuuhuoneessa. On vielä hämärää, joten sytytän valon, ja hiivin käytävään. Tahdon lähteä rauhassa ennen kuin kukaan herää. Huomaan, että mummilla, jonka tiedän nukkuvan kellarissa, on jo valot päällä. Lukittaudun vessaan, joka on jälleen vanha vessa ennen remonttia, katselen kasvojani peilistä ja harjaan muistaakseni hampaani. Sitten nostan varovasti paitani helmaa ja tarkastelen mahaani, jossa on kumpu. Mietin josko olisinkin vain lihonut. Tunnustelen kädellä vatsaani. Se on kova ja epätasainen, aivan kuin ylempänä olisi vauvan kallo ja alempana jalat. Tunnen lempeää ja välitöntä rakkautta syntymätöntä lastani kohtaan. Äkkiä muistan, etten tiedä onko lapsen isä Chili vai Joonas, ja että minun pitää teettää isyystesti. Jostain syystä uskon, että lapsi on luultavammin Joonaksen, ja alan kiroamaan Joonasta mielessäni: ”Helvetin Joonas! Vai ei muka voi saada lapsia, tässä se taas nähtiin!” Mietin, että lapsi sitoo minut loppuelämäkseni Joonakseen, enkä pääse hänestä ikinä eroon. Chilikin varmasti siinä tapauksessa lähtee luotani. Alan itkeä äärimmäisen stressaantuneena.

Unen tulkinta: Sekavat junanvaihdot ja rahayksiköt ovat tarttuneet uniini interrail-matkalta. Myöhästyttyäni vuorokauden viimeisestä junasta, ehdotan, että voin matkata toisaalle. Edeltä menneen vaatekassin takia en kuitenkaan voi vaihtaa määränpäätä. Asetelma antaa symbolisesti kuvan, että elämäni etenee pakosti vain ennalta määrättyä reittiä. Lisäksi minun on ihmisten avusta huolimatta selvittävä lopulta yksin. Konduktööri heijastaa luonteenpiirteitäni.

Kissa edustaa ihmisen feminiinistä puolta, vihainen kissa taas ongelmia tämän puolen kanssa. Eli kaivan kissan korista, vrt. sanontaan ”nostaa kissa pöydälle”. Otan hankalan asian esille ja käsittelen sitä, vaikka pelkään. Unitodellisuus muuttuu siten, että harjoittelen kissan kanssa äitiyttä, puen sille vaatteita jne. Seuraavaksi olen itse raskaana, en voi uskoa tilaani ja tahdon, ettei kukaan muukaan puhu siitä. Rakastan syntymätöntä lastani, mutta tulevaisuudenkuva on liian raskas ja hajoan sen edessä. Edellä mainittu kuvastaa erästä pelkoani.

Mieltä jäi kaihertamaan miksi eräs asetelma oli unessa päinvastainen kuin tavallisesti; minä nukuin mummin paikalla ja hän nukkui minun paikallani.

Karhuset, Ruotsiin muuttaminen ja hirveä hauki

Uni, 30.6.2012

Chapter 1: Asun perheessä, jonka koiraa hoidan. Koira on vasta pentu. Se on pieni ja valkoinen, kenties bichon frisé. On muistaakseni varhainen aamu, kun olen käyttämässä koiranpentua ulkona. Kesäyö on valoisa, mutta hiljaista, puiden reunustamaa kävelykatua valaisevat katulamput. Seutu on jonkinlaista lähiötä. Otan koiranpennun syliini, kun vastaan tulee toinen koirakko. En muista ärhentelevätkö vastaan tulevat terrierit vai pelkäänkö niiden vain tekevän niin.

Chapter 2: Olen laittanut koiranpennun yöpuulle seinässä olevaan ”syvennykseen”, joka on rajattu valkealla aidalla omaksi alueekseen. Paikalla on toinenkin koiranpentu, joka on kenties hoidossa perheelläni. Se on pieni terrieri. Huomaan laittaneeni koirat samaan aitaukseen, mutta mietin pitäisikö minun jakaa tila väliseinällä, jos pennut käyvätkin yön aikana toistensa kimppuun.

Chapter 3: Kuljen pitkin käytävää, jonka molemmin puolin on ovia. Nukun muistaakseni ensimmäisessä huoneessa oikealla. Seuranani on kahdella jalalla kulkeva karhu, joka on samannäköinen kuin Franklin-piirretystä tuttu Nalle. Jaan huoneeni muiden samankaltaisten henkilöiden kanssa. Nalle ja muut juttelevat iloisina huoneissaan. Neljä huonetta on täynnä, kaksi viimeistä on tyhjinä. Muistan, että ne täyttyvät, kun koulu alkaa syksyllä. Perhe, jossa elän, pitää yllä opiskelija-asuntolaa.

Chapter 4: Juttelen K:n kanssa. Hän koettaa kiihkeästi suostutella minua muuttamaan kämppäkaverikseen Ruotsiin. ”Siellä on paljon alemmat vuokrahinnat kuin sulla on siellä Karhusilla!” hän vetoaa. Karhuset ovat perhe, jossa asun, mutta ilmeisesti maksankin heille vuokraa. Mielessäni välähtää kuva Karhusista; kahdella jalalla kulkevia, vaatetettuja karhuja (jotka toisaalta näyttävät ruumiinrakenteeltaan ihmisiltä, jotka ovat laittaneet itselleen irrallisen karhunpään kuin puvun osan). Nalle, jonka kanssa jaan huoneeni, on heidän poikansa. Suhtaudun epäröiden ja torjuvasti K:n ideaan muuttamisestani Ruotsiin. Muistutan häntä hänen tyttöystävästään, jonka luona K:n pitäisi mielestäni pysyä. Puhumme lisää asioista, joita en muista, kunnes K huudahtaa: ”Ne tytöt voi tehdä susta helposti lesbon, jos sä haluat!” ja ”Tää juttu ei oo nyt sitä, että mä tykkään susta, jos sä niin luulet”. Jossain vaiheessa paikalle pelmahtaa K:n vaaleahiuksinen tyttöystävä. Hänellä on hauskaa, ja hän tarttuu K:ta käsistä saaden heidät pyörimään. Olemme ilmeisesti K:n tyttöystävän perheen kodin eteisessä. Koko perhe on muistaakseni isän johdolla lähdössä jonnekin. K ja hänen tyttöystävänsä menevät hissiin ja virnuilevat onnellisen oloisena toisilleen. Hymyilen nähdessäni kuinka hyvä olla K:lla on tyttöystävänsä kanssa, ja uskon tämän itsekin oivaltaneen saman. Ohitseni ovelle kulkee muita tyttöystävän perheenjäseniä. Eteeni ilmaantuu kaksi, arviolta noin 17-vuotiasta tyttöä. He ovat ulkonäöltään sieviä ja siroja, mutta kumpainenkin heistä katselee minua tuimasti alta kulmiensa. Sävähdän tajutessani, että Karo tarkoitti näitä kahta tyttöä niillä tytöillä, jotka pystyvät helposti tekemään minusta lesbon.

Chapter 5: Olen lähtenyt K:n tyttöystävän kotoa ja avaan oven Suden asuntoon, joka on pelkkä huone. Tiedän unessa, että Susi ja K ovat ystäviä keskenään. Susi on matkoilla, minkä aikaa K saa asua hänen kodissaan. K on yhä jossain tyttöystävänsä kanssa, eli olen Suden kotona yksin. Huone on alussa sotkuinen, mutta kävelen sen toiseen päähän, josta muistan aiemmin siivonneeni tavarat pois lattialta. Edessäni on tuoli, jonka päällä on laukkuni. Huokaisen hieman surullisena ja mietin, että taidan jatkaa huoneen siivousta.

Chapter 6: Veneilen suurella järvellä jonkun ystäväni kanssa. Oikealla puolellamme vedestä kohoaa purjeveneen masto ja siihen köytetty purje. Itse vene on pinnan alla uponneena matalaan veteen. Mietin miksei venettä ole vedetty ylös ja löydän mielestäni vastauksen (jota en enää herättyäni muista). Uponnut purjevene pelottaa minua. Unitodellisuus muuttuu, ja olenkin liikkeellä uiden. Olen saapumassa kivikkoiseen rantaan, jonka takana on metsää. Näen jo liejuisen pohjan allani ja aion nousta seisomaan, kun huomaan oikealla puolellani itseäni isomman, tumman, limaisen hauen! Säikähdän inhottavaa kalaa, joka ei pysty matalassa vedessä uimaan, ja pakenen maihin. Kiipeän hiekkaisen mäen päälle ja heitän kalaa kivellä, vaikka tiedän, ettei minun pitäisi. Olen kuitenkin niin peloissani, että teen niin. Kala, joka näyttää minun antavan mennä menojani, kääntyy katsomaan minua. Olennolle kasvaa jalat ja se lähtee tulemaan minua kohti. Mäen päällä olento koettaa hyökätä kimppuuni, mutta väistän, jolloin se putoaa mäen toiselle puolelle. Olento kääntyy katsomaan minua ja avaa suunsa, jossa sillä on terävät hampaat. Olento lähtee jälleen hyökkäämään minua kohti. Seurassani on muistaakseni veneessä kanssani ollut toveri, joka mietti, mitä tehdä.

Unen tulkinta: Chapterit 1 ja 2 liittyvät jälleen koiranhoito-harrastukseeni, josta tunnen huolta. Chapter 1 on ottanut vaikutteita siitä, kun ulkoilutin nuorempana jo edesmennyttä kissaani öisin.

Karhulla voi olla unessa monia merkityksiä. Huomioni kiinnitti Karhusten ulkonäkö; siinä missä Nalle oli kokonaan karhu, oli muu perhe ulkonäöltään enemmänkin ihmisiä, jotka olivat pukeneet itselleen karhunpään. Karhu voi viitata lähipiirissä olevaan vihamieliseen ihmiseen. Erään unen tulkinnassa karhun ehdotettiin olevan ystävä, joka kätkee vihamielisyytensä ystävällisyyden taakse. Eli unessa Karhuset eivät olleetkaan rakastava ottoperheeni, vaan maksoin heille vuokraa asumisestani.

Unen lesbokysymys kuvastaa luultavasti epätietoisuutta omasta seksuaalisuudestani. Siivotessani unessa Suden kämppää työstän ilmeisesti menetykseen liittyviä tunteitani, eli ”siivoan asiaa pois päiväjärjestyksestä”.

6. chapterin uponnut purjevene, jota ihmettelen, kuvastaa syviin vesiin karahtanutta elämänkulkuneuvoani. Hauki, joka nousee vedestä, symboloi pelottavaa tunnetta, jota ei pääse pakoon. Unen kasvoton toveri on se osa minusta, joka miettii miten tunnetta voisi käsitellä.

Vankilaan joutuminen

Uni, 18.6.2012

Chapter 1: Olen asuntolassa, joka näyttää aivan vanhalta kodiltani. Kaiuttimista tulee kuulutus, jossa kehotetaan menemään kiireesti lähimmän hälytysnapin luo ja painamaan sen pohjaan. Kyseessä on hälytysjärjestelmän testaus. Tiedän, että keittiössä hellan toisella puolella on yksi painike. Kiiruhdan keittiöön, jossa huomaan, että hellan toisellakin puolella, lähempänä minua, on yksi nappi. Painikkeet ovat normaalin kahvikupin pohjan muotoisia ja väriltään punaisia. Painan lähempänä itseäni olevan napin pohjaan. En ole varma toimiiko painike; mielestäni painalluksesta pitäisi seurata jotain. Nostan sormeni painikkeelta aikomuksenani painaa se uudestaan pohjaan, kun huoneeseen astelee poliisi. Mies ojentaa kätensä, tarttuu minua niskasta ja lähtee raahaamaan minua mukanaan. Ymmärrän, että minua syytetään joko siitä, etten mennyt heti painamaan nappulaa, vaikka käsky kävi, tai vaihtoehtoisesti siksi, että nappi olisi kuulunut painaa kertaalleen pohjaan nostamatta sormeaan sen päältä ennen luvan saamista.

Chapter 2: Näen itseni kalterien takana hämärässä vankisellissä. Äitini ja isäpuoleni ovat tulleet katsomaan minua. Sanon: ”Ei ne mua täällä voi ikuisesti pitää teosta, jota en ole tehnyt”, viitaten väärinkäsitykseen napinpainalluksesta. ”Sä voit joutua olemaan täällä parikin kuukautta, kun juttua käsitellään. Käsittelyajat on niin pitkiä”, äitini vastaa. ”Mieti nyt miten se näkyy sun papereissas”, hän jatkaa vankilassa viettämääni aikaan viitaten.

Unen tulkinta: Poliisista unessa sanotaan monenmoista; hän symboloi unennäkijän sisäistä kontrollia kertoen, että valve-elämässä on jotain, mikä vaatii korjaamista, mm. unennäkijän toiminta. Poliisin pidättämäksi tuleminen unessa kuvastaa valve-elämässä unennäkijän väsymystä tuntemaansa syyllisyyttä kohtaan. Lapsena minulla oli ennakkoluuloja koneita ja laitteita kohtaan; pelkäsin, että ne räjähtävät, jos painan väärää nappia, tai jotain muuta pahaa tapahtuu. Edellä mainittu heijastui uneen. Vankilaan joutuminen viittaa siihen, että unennäkijä kokee elämänsä kahlituksi, rajoitetuksi tai ahdistavaksi. Minun tapauksessani rajoitukset ovat luultavasti äitini ja isäpuoleni päähäni iskostamia käyttäytymisohjeita. Minusta tuntuu, että minut tuomitaan vääristä asioista.

Luokkakokous ja Suden laulu

Uni, 13.6.2012

Chapter 1: Olen jonkinlaisessa luokkakokouksessa, jossa on entisiä kavereitani, mm. Nora, Elsa ja Laura K. Nora juttelee minulle. Hän kertoo elämästään, muun muassa omistavansa kaksi koiraa. Nyökyttelen ja osoitan kuuntelevani sanomalla: ”Joo”, tai: ”Mm-m”. En kuitenkaan keksi itse mitään kerrottavaa tai kysyttävää, minkä johdosta Noran ääneen tulee epävarma sävy. Näen, että lähes kaikki kaverini istuvat rivissä ”aidalla”, yksi heistä seisoo rivissä olevien edessä. Minä katselen tapahtumia rivin päästä. Seisoja, muistaakseni Janika, sanoo: ”Noh, tämä taitaa olla tässä. Eiköhän lopeteta kokous?” Ihmiset, jotka juttelevat iloisesti keskenään, ovat samaa mieltä – he ovat saaneet vaihdettua kuulumiset. Kysyjä pyytää meitä nostamaan kätemme mielipiteemme merkiksi. Lähes kaikki nostavat kätensä. Itse kohautan olkapäitäni ja laitan käteni puuskaan. Toiset katsovat minua kysyvästi ja sanovat: ”Täytyyhän sun nyt jotain mieltä olla?” Vastaan, että asia on minulle aivan samantekevä. Toivon mielessäni luokkakokouksen voivan jatkua, mutta mietin onko minulla oikeutta toivoa sellaista, koska en ole koko kokouksen aikana saanut sanotuksi mitään. Seisoja pyytää niitä nostamaan kätensä, jotka tahtovat kokouksen jatkuvan. Epäröin kohottaa kättäni, kunnes eräs tyttö kohottaa oman kätensä. Saan hänen eleestään rohkaisua nostaa käteni.

Chapter 2: Herään Suden kämpästä, joka on kooltaan kuin Joonaksen huone kommuunissa. Olen nukkunut kerrossängyn alavuoteessa. Katselen huonetta. Aiemmin muistan siellä olleen kaksi tummaa puuta olevaa hyllyä (kuten Joonaksen huoneessa on oikeasti). Susi on hankkiutunut hyllyistä eroon ja korvannut ne valkeilla vitriinikaapeilla säästääkseen kuulemma tilaa. Vitriinikaapit ovat syvyydeltään vain noin 20 cm, mutta niitä on eri kokoisia ja ne peittävät taakseen valkoiset seinät. Kuvakulma vaihtuu siten, että näen takaseinän katon rajasta koko huoneen. Minua vastapäisellä seinällä on hieman oikealla ovi. Oven vieressä vasemmalla on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on leveyssuunnassa pitkä vitriini. Vitriinissä on Suden huilu. Vasemmalla seinustalla on lisää vitriinejä sekä kerrossänky, jossa istun. Kaikki vitriinit, paitsi yksi, ovat kuitenkin tyhjiä. Mietin miksi Susi on hankkinut vitriinit. Hän halusi kuulemma elämänsä tavaroiden muodossa esille niihin, mutta muistan hänen myös sanoneen, että hän haluaa eroon kaikesta turhasta materiasta. En ymmärrä hänen ratkaisuaan. Susi on myös huoneessa, hän pyörittelee kädessään CD:tä, jossa on tummat pahvikannet. Hän on raaputtanut keskeltä CD:n kantta kuvan pois siten, että kuvan alla oleva ruskea pahvi on tullut esiin. Susi kysyy minulta haluaisinko kuunnella erään kappaleen. Vastaan: ”Mikäs siinä”, mitäpä minulla olisi musiikkia vastaan. Kappale on kuulemma Ismo Alankoa. Sen lähtiessä soimaan, näen Suden katsovan minua hymyillen ja muodostaen huulillaan laulun sanat, joista muistan seuraavat kohdat:

Sinä olet soma / Mutta sinä olet turha / Kun sun selkääs katson / Kävellessäs portaikkoon

Tulen aina olemaan / Yksi majatalosi vieraista

Näen mielessäni myös kappaleen musiikkivideon, jossa Susi on laulaja. Minä esitän tyttöä, josta hän laulaa; kuljen hilpeästi hymyillen alas kerrostalon rappusia. Kuullessani säkeen: ”Tulen aina olemaan yksi majatalosi vieraista”, alan itkeä, sillä tiedän mikä on lauseen merkitys. Lause kuvaa, että ihmisen oltua kerran läsnä toisen elämässä, hän jää muistona toisen ihmisen sydämeen pysyvästi. Alan itkeä ja sanon Sudelle: ”Niin, mehän käytiin jo asiat läpi mesessä”. Hetken päästä yritän kuitenkin surkeana tiedustella olisiko meidän mahdollista jatkaa. Susi hymyilee pilkallisesti ja sanoo: ”Päästä mut jo tupakalle!” Hän lähtee kohti ovea.

Chapter 3: Olen juna-asemalla, joka muistuttaa kaupunkilähiötä. Ympärilläni kohoavat kerrostalot. Kahden kerrostalon välistä kulkee laatoitettu tie, johon on upotettu lyhyet tolpat estämään autoja ajamasta läpi. Tolppien kohdalle saapuu hiuksensa pinkiksi värjännyt nainen, joka ulkoiluttaa hiustensa väristä bichon frisétä. Pinkillä bichon friséllä on päässään rusetti. Toisesta suunnasta kääntyy tielle ihminen, joka ulkoiluttaa kahta pikku koiraa, kenties chihuahuoita. Pinkki bichoni alkaa hihnansa päässä hurjasti räksyttää toisille koirille, eikä omistaja saa sen käytöstä kuriin. Huomaan kulmauksessa vessan, jonka kaarenmallinen ovi muistuttaa junanvessan ovea. Ovi repsottaa selällään. Menen vessaan, mutta en saa ovea lukittua unitodellisuuden muuttuessa siten, että räksyttävä bichon frisé onkin ketjussa, jonka pää on kiinni vessassa. Oven välissä oleva ketju estää oven saamisen kiinni. Istuudun pöntölle ja päätän käydä nopeasti kusella, olkoonkin ovi auki. Ajattelen, että tuskin kukaan tulee. Olen väärässä. Ovelle ilmaantuu teini-ikäinen tyttö, jonka tiedän unessa olevan Suden pikkusisko. Tytöllä on suht kauniit kasvot, ruskeat hiukset ja silmät. Hän on hoikka ja pitkäsäärinen, mikä korostuu hänen pitäessään yllään lyhyitä, tummia farkkushortseja. Tyttö ristii kätensä ja katsoo minua huvittuneena istuessani pöntöllä. Mietin miksi hänen täytyy seistä siinä ja että en voi kusta, jos hän katselee. Tervehdin häntä ja nousen pöntöltä virnistäen. Lähdemme jutellen kulkemaan kohti läheistä kauppakeskusta. Tyttö pyytää minulta lainaksi hiuspompulaa, jolloin huomaan unohtaneeni pompulani vessaan. Ilmoitan tytölle asiasta, hän sanoo: ”Voi harmi”. Kaivan taskustani setelin ja ojennan sitä hänelle sanoen, että hän voi rahoillani ostaa itselleen pompuloita. Tyttö kieltäytyy. Hän ilmoittaa haluavansa tulla mieluummin mukaani juna-asemalle hakemaan pompuloita. Käännymme kauppakeskuksen oven tienoilta ja palaamme asemalle. Ylittäessämme tietä tyttö juttelee minulle elämästään. Ohitsemme ajaa motoristi, ja huomautan tytölle naurahtaen: ”Sä varmaan pitäisit tollasesta nahkatakkimiehestä, joka voi ajeluttaa sua moottoripyörällään”. Kuljen hieman tytön edellä ja seisahdun, kun huomaan hänen pysähtyneen takanani. Hän katsoo minua pettyneenä, pieni suu somasti supussa. ”Etkö sä viekään mua ajelemaan?” hän kysyy. Vastaan, etten voi, koska minulla ei ole ajokorttia. Saavumme asemalle, ja unitodellisuus muuttuu siten, että olenkin hukannut vihreän vyölaukkuni juna-aseman vihreälle penkkirivistölle. Pengon penkkejä, minulla on kiire. Tyttö löytää vyölaukun ja ojentaa sen minulle. Nappaan laukun ja lähden juoksemaan asemalaituria pitkin pian lähtevään junaan.

Unen tulkinta: Ainoa tulkinta luokkakokouksesta löytyi Plazan keskustelupalstan Ellit-osastolta: ”Luokkakokous voi kertoa jostain opittavasta tai opitusta elämänläksystä.” (Itse asiassa tulkittava uni itsessään on mielenkiintoinen, joten linkitän sen tähän: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/kristallipallo/unien-tulkinta/1753953/luokkakokous-hotellissa-ja-markivasta-haavasta-tuli-ruusunnuppu/) Unessa huomioni kiinnitti se, etten keksinyt mitään puhuttavaa, vaikka tavallisesti keksin liikaakin. Opettiko uni kenties kuuntelemisen taitoa? Vai kertoiko se turhasta pelostani, etten keksi mitään sanottavaa? Loppuosa kertoo ainakin pelostani sanoa oma mielipiteeni vastaavissa tilanteissa. Hyvä merkki unessa on, että saan lopussa rohkeutta ilmoittaa kantani.

Chapter 2:ssa käsittelen alussa Suden sanomia ristiriitaisuuksia huoneen kalustuksen muodossa. Huonekalut itsessään voivat liittyä siihen, että minun pitäisi saada hankittua itsellenikin mm. vitriinikaappi. Sen jälkeen alitajuntani toistaa minulle symbolisesti jo käymämme keskustelun. Unen jälkeen olin herättyäni tokkurassa, mutta kertoessani siitä hetken päästä kaverilleni purskahdin itkuun.

Chapter 3: koiranulkoilutuskohtaus on luultavasti harjoitusta valve-elämääni, jossa koulutan ja ulkoilutan hoitokoiraani. Vessan merkityksestä unissa sanotaan Astron foorumilla mm. seuraavaa: ”Vessa unessa symboloi tunteiden vapautumista tai jostakin elämässäsi tarpeettomasta asiasta eroon pääsemistä.” En pääse vapautumaan tunteistani, vaan virnistän teennäisesti, kun minua häiritään. Unen tyttö heijastaa luultavasti jotakin puolta itsestäni. Rahan antaminen pois on verrattavissa rakkauden antamiseen. Tyttö kuitenkin kieltäytyy rahasta ja viettää aikaansa mieluummin minun seurassani ollen jopa vaativa. Moottoripyörän näkemisen unessa kerrotaan viestivän, että unennäkijä tarvitsee elämäänsä tasapainoa. Moottoripyöräilijästä heittämäni kommentti on kuitenkin sellainen, joita heittelen suustani arkielämässäkin, joten sillä ei välttämättä ole suurempaa merkitystä. Lopun junaan juokseminen liittyy interrail-matkaan, jonka aikana ks. unen näin.

Lukoton vessanovi ja vittuileva luokkakaveri

Uni, 25.5.2012

Olen yleisessä vessassa. Valitsen kopin, johon menen, ja istuudun pöntölle. Yllättäen vessanoven lukko on rikki. Pitelen ovenkahvasta kiinni siltä varalta, että joku koettaa tulla koppiin. Vessasta päästyäni lähden koulutunnille.

"Koulu" muistuttaa sisältä päin tuttua kauppakeskusta. Näen toisesta kerroksesta käsin alemmassa kerroksessa olevan pitkän pöydän, joka on asetettu keskelle käytävää. Tunti on alkanut, ja oppilaat istuvat pöydän ääressä. Käytävällä ei kulje muita ihmisiä kuin minä saapuessani tunnille. Oppilaat ovat ryhmittyneet pitkän pöydän toisen päädyn ympärille. Saavun täyden päädyn puolelta. Keskenään ryhmittäin istuvien ihmisten välissä on yksittäisiä paikkoja vapaana. Kävelen kuitenkin ryhmittymien ohi ja istuudun viimeisen ryhmittymän jatkeeksi. Oikealla puolellani istuu joku poika, vastapäätä minua istuu yläasteen kuvaamataidon ryhmästä tuttu Jari. Meillä oppilailla on edessämme pienet kannettavat tietokoneet, joilla työskentelemme. Moni on tehtävienteon ohessa kirjautuneena meseen tms. Kirjaudun itsekin messengeriin. Eteeni avautuu keskusteluikkuna, jossa minulle tulee juttelemaan henkilö, jonka olen poistanut mesestä, mutta en näköjään estänyt. Osoite on muistaakseni tyyliltään jotain "j__aakko@hotmail.com". Tunnistan osoitteen olevan minua vastapäätä istuvan Jarin, ja muistankin poistaneeni hänet listoilta. Jari alkaa vittuilemaan minulle mesessä. Katson häntä, mutta hän ei ilmeelläkään osoita tietävänsä asiasta mitään. Kummastelen tilannetta.

Unen tulkinta: Vessanovi on voinut päätyä uneen siitä, että nykyisen työpaikkani vessan ovea ei saa lukittua, kuten ei erästä toistakaan ovea... Vessanovi, jota ei saa lukkoon, on ollut viime aikoina toistuva teema unissani. Vessa unessa liittyy tulkinnallisesti itsensä paljastamiseen, toisessa lähteessä wc-unien sanotaan kuvaavan vaikeuksia tunteiden käsittelyssä; kuvainnoillisesti sanottuna turha kuona pitäisi osata poistaa. Tulkinnat tarjoavat Energiahoidon kotisivu ja Unientulkinta.fi. Jossain muistaakseni luki vessan liittyvän myös seksuaalisuuteen. Tätä näkemystä korostaa MTV3:n Unien avainsanat: "Lukko merkitsee huolia ja hämmennystä. Jos lukko toimii, saat ystävän kiinni petollisuudesta. Jos lukko ei toimi, kohtaat ivaa ja pilkkaa rakkauselämässäsi". Eli yhteenvetona, vessanovi, joka ei pysy lukossa, kuvaa... yritystäni poistaa elämästäni jotain turhaa, kuten aikansa eläneen ihmissuhteen, tarpeettomat asenteet tai ajatukset? Pelkään kuitenkin, että joku keskeyttää suunnitelmani?

Kauppakeskuksessa oleminen unessa kuvastaa unennäkijän yrityksiä ja aikomuksia tehdä suotuisa vaikutus johonkuhun. Kauppakeskuksen ja koulun "yhdistelmä" voisi tällöin merkitä yritystä tehdä vaikutus oppimillaan asioilla tai oppimisen yhteydessä. Hyvin mahdollinen tulkinta kohdallani.

Mikäli unen ihmiset edustavat jälleen itseäni, niin kyllä, osa minusta pilkkaa itseään. Nimenomaan se osa, jonka joskus jo luulin kadonneen. Lisäksi henkilö unessa vittuilee minulle vain mesen kautta ja on muuten näennäisen välinpitämätön, mikä on aika ristiriitaista.

Muistiongelmia ja päällekkäin sovittuja tapaamisia

Uni, 17.5.2012

Chapter 1: Olen Lahdessa. Orvokki soittaa minulle, ja sovimme tapaavamme. Teen lähtöä (mummini ja ukkini talossa?) Yhtäkkiä en muistakaan missä meidän piti tavata ja milloin. Sitten muistan, että meidän piti tavata keskustassa juuri nyt. Arvelen Orvokin lähteneen tulemaan heti puhelun lopetettuamme. Lähden ulos ja saavun tapaamispaikalle. Näen vastaan tulevan Orvokin. Näyttää, että on yö, mutta kaupunki ei nuku.

Chapter 2: Olen yleisessä kylpy- ja pukuhuoneessa. Seinien vierillä on uimahallin tapaan kaappeja, joihin voi lukita tavaransa. Huoneen keskellä on muistaakseni penkkejä. Lattia on tehty laatoista. Penkkien toisella puolella seisoo valkoiseen pyyhkeeseen kietoutunut, tummahiuksinen, kalpeaihoinen tyttö. Hän sanoo minulle, että voisin mennä suihkuun viitaten yhden seinän vierellä oleviin suihkukoppeihin, joiden edessä roikkuvat valkoiset suihkuverhot. Olen hämilläni. Ajattelen meneväni suihkuun, mutta päätänkin etsiä vain käsienpesualtaan.

Chapter 3: Edessäni on korkea, pieni, pyöreä pöytä. Pöydän ympärille on kertynyt lisäkseni ihmisiä, jotka ovat muistaakseni ystäviäni. Seison ensin taaempana, mutta jossain vaiheessa nojaan kyynärpäälläni pöydänkulmaan ja näpyttelen kännykkääni. Saan puhelun muistaakseni ystävältäni Samilta. Sovin tapaavani hänet. Puhelun lopetettuani nauran ja sanon puoliksi pahoillani ystävälleni Hannalle, että sovin Samin tapaamisen samalle päivälle hänen tapaamisensa kanssa. Muistan, että olen sopinut edeltävälle päivälle myös kaksi tapaamista. Toisaalta muistan, että olen aiemmin onnistunut mahduttamaan samalle päivälle kaksi tapaamista, ja selviän niistä kyllä – hyvällä tuurilla ainakin. Lähden rakennuksesta. Pöytä näyttää sijaitsevan aulassa, jossa on tummanpunainen matto. Huomaan tämän vilkaistessani taakseni ennen kuin poistun ovesta. Oven ulkopuolella on katos. Rakennusta, josta poistuin, ympäröi rakennustyömaa, joka on rajattu korkeilla puisilla aidoilla. Kaikkialla on hämärää. Kävelen rakennustelineiden alla aidanvierustaa myöten koettaen löytää oviaukon, josta pääsisin lähtemään. Saavun oviaukolle. Näen puunsäleiden, kaltereiden tms. välistä, että ovessa roikkuu ulkopuolella lukko. Tällöin unitodellisuus muuttuu, ja oviaukko onkin tummansinistä pressua. Huomaan pressun alalaidassa vetoketjun pään. Tartun vetoketjuun ja vedän sitä hieman ylöspäin siten, että mahdun pujahtamaan pressun alitse. Ulkopuolella seisoskelee hymyilevä mies, joka odottaa omien sanojensa mukaan sisäänpääsyä. Miehellä on suht asialliset vaatteet, muistaakseni mustasankaiset silmälasit ja ruskearuudullinen villakangastakki. Hänen hiuksensa ovat mustat ja lyhyeksi leikatut. Sanon miehelle, että se mitä tein on kiellettyä ja että hänen pitää hankkia avaimet, jos hän haluaa päästä portin läpi. Mies sanoo hankkivansa avaimet. Jatkan matkaani muutaman askeleen, minkä jälkeen vilkaisen taakseni. Mies naurahtaa ja sanoo pyytäneensä avaimet muistaakseni vartijalta. Hän heittää minulle yhden avaimista sanoen: ”Tässä sinullekin yksi!”

Chapter 4: Jonotan jonkin kapakan / kahvilan tiskillä. Takanani on Sami, jonka tiedän tilaavan aina sen saman oluttuopillisen. Mietin mitä juotavaa tilaisin, mutta en löydä listalta yhtään siideriä. Ajattelen, että ihme kapakka tämäkin, kun ei löydy muuta kuin olutta. Huomaan edessäni hyvin matalan lasin takana erilaisia leivoksia, joilla on oudot nimet. Tartun pihdeillä johonkin kranssista leikatun palan näköiseen leivonnaiseen, jonka tuotelapussa näyttäisi lukevan ”pullico” tms. Pihteihin tarttuu toinenkin leivos, joka päätyy vahingossa lautaselleni. Mietin, että olisin halunnut mieluummin banaanikakkua, joka on ainoa leivonnainen, jonka nimestä saan selvää. Banaanikakku on alimmalla hyllyllä. En kehtaa enää ottaa sitä, kun lautasellani on jo kaksi leivosta. Jonossa edelläni oleva ihminen poimii pihdeillä lautaselleen myös pullicon. Tuijotan naisen lautasella olevaa leivosta. En muista kysynkö ks. naiselta vai kassaneidiltä: ”Onko tuo pullaa?” Hän vastaa myöntävästi. Tarjottimelleni on ilmestynyt kuppi höyryävää vettä, ja olen iloinen juomaongelman ratkettua. En kuitenkaan muista tilanneeni teetä.

Unen tulkinta: Olen dementoitumassa! No en. Ilmeisesti olen huolestunut siitä, että sotkeudun omiin suunnitelmiini. Uskon kuitenkin pärjääväni ja selviydyn kaikenlaisista tilanteista, esim. kalterit ja lukko muuttuvat unessa pressuksi ja vetoketjuksi. Toisaalta kerron oven takana olleelle miehelle, että se mitä tein oli kiellettyä. Hän hankkii avaimet ja antoa minullekin yhden, eli saan kulkea jatkossa luvallisesti. Rakennustyömaa voi kuvata kasvuprosessia – ehkä mies antoikin minulle avaimen, jolla pääsen takaisin prosessiini. Unohtelustakaan ei näytä unessa olevan mitään haittaa, kun ongelmat, esim. mitä juon kahvilassa, ratkeavat itsestään.

Ystävällisiä ihmisiä ja keskustelua pesulapuilla

Uni, 16.5.2012

Chapter 1: Seison pienessä liikkeessä, joka muistuttaa hieman Cybershopia. Liike on kuitenkin tyhjempi. Katselen telineessä roikkuvia mekkoja, jotka ovat keijumaisia ja vartalonmyötäisiä, vähän kuin samettitunikoja. Telineessä etummaisena roikkuva mekko on tummanvihreää samettia, johon on yllättäen liitetty kirkkaita, kullankeltaisia palmikkopunoksia. Mietin, että tällainen uusin ”goottimuoti” tuo mieleeni outoudessaan Nälkäpeli-elokuvan vaatetuksen. Liikettä ylläpitävä mies sanoo minulle jotain ystävällistä. Vastaan hänelle hymyillen.

Chapter 2: Istun Hesburgeria muistuttavan ravintolan pöydässä. Samaan pöytään, ei aivan vastapäätä minua, istuutuu mies, jonka ulkonäköä en sen kummemmin muista. Mies kysyy saako hän istua tähän, vastaan myöntävästi, minkä jälkeen mies alkaa innokkaasti hymyillen jutella minulle. Olen kiitollinen ystävällisestä huomiosta, mutta jokin miehessä ärsyttää minua. Huomaan edessäni olevassa viereisessä pöydässä istuvan isäpuoleni ja erään uuden, mesestä tutun miehen. He istuvat vierekkäin ja molemmilla on edessään oma kannettava tietokone, jota he näpyttelevät. Heitä minä saavuin ravintolaan alun perin tapaamaan. Kerron samassa pöydässä kanssani istuvalle miehelle vaihtavani pöytää. Mies vain hymyilee ilmoitukselleni, vaikka kääntyykin tuolillaan katsomaan kenen seuraan menen.

Chapter 3: En ole varma missä olen. Minulla on käsissäni takkini, joka muistuttaa Joonaksen värikästä lumilautailutakkia. Kirjoittelen uuden mesetuttavuuteni, unessa oikeasti tuntemani henkilön kanssa viestejä takissani oleville lapuille, joita ovat nimilappu, pesuohjelaput jne. Pyrin kirjoittamaan viestejä alimmille, eniten piilossa oleville lapuille, jotta merkitykselliset tekstit jäisivät näkyvimmille lapuille myöhemmin luettaviksi. Muistan vain viimeiset kirjoittamamme viestit. Toinen henkilö on kirjoittanut: ”Sä et osaa päättää haluatko sä mun olevan suhun ihastunut vai et”. Olen kirjoittamassa vastausta, mikä tuntuu vaikealta. Kirjoitan näkyvällä paikalla olevalle lapulle: ”Kaikki ei ole niin yksinkertaista”, ja aion jatkaa kirjoitusta lapun toiselle puolelle.

Unen tulkinta: Tässä pohditaan omaa ristiriitaisuuttani ja etten oikein tiedä mitä haluan.

Linnunmunia ja läksyjä

Uni, 15.5.2012

Chapter 1: Katselen pientä ruskeankirjavaa linnunmunaa mättäällä. Sen suojaväri on täydellinen, eikä sitä melkein edes erota ympäristöstään. Huomaan, että linnunmunia onkin kolme. Ne ovat hieman erillään toisistaan. Katson tarkemmin, jolloin huomaan, etteivät kaksi muuta olekaan linnunmunia, vaan ne ovat repaleisia sientenlakkeja.

Chapter 2: Aion tehdä äidinkielen vapaamuotoisen kirjoitustehtävän. Mietin, että pitäisikö minun sittenkin tehdä ensin toinen äidinkielentehtävä, joka on oppikirjassa ja koskee synonyymeja. Muistan, että on aamu, ja minun pitää lähteä kohta kouluun. Minulla on tänään historian- ja matematiikantunti. Kiiruhdan tarkistamaan tuliko niistä viime tunneilla läksyä – tietenkin tuli, enkä ole tehnyt niitä, vaan miettinyt äidinkielentehtäviä. Pakkaan historian- ja matematiikankirjat reppuun. Arvelen, etten ehdi tehdä läksyjä ennen tuntien alkua. Tiedän, että on alkaneen lukuvuoden toinen kouluviikko.

Unen tulkinta: Hedelmäpuu-sivuston mukaan muna symboloi uutta ja alkavaa, ideaa ja muutosta. Unientulkinta.netin foorumilta löytyy myös seuraavaa: ”Muna: Alkukantainen syntymän ja luomisen symboli. Jälleensyntymä, henkiinherääminen. Kysymyksiä vailla vastauksia, asioita joiden kanssa on vain tultava toimeen.”

Sienestä sanotaan Hedelmäpuussa seuraavaa: ”Sienet liitetään usein rakkaussuhteisiin, mutta ne kuvaavat myös itsetuntemusta, näkemystä omista kyvyistä ja taidoista. Sieniin liittyy kuitenkin aina pieni häivähdys vaaraa. Ehkä rakkaussuhde on "luvaton" ja salainen? Tai ehkä käsitys omasta pystymisestä ei olekaan realistinen?”

Muna ja sienet kuvaavat siis ideaa ja kykyäni toteuttaa se! :D Toisaalta unessa ei ollut sellaista tunnelmaa. Enemmänkin koetin hahmottaa mitä oikein näen. Chapter 2:ssa puran alitajuntani kautta ilmeisesti stressiä liittyen asioiden järjestelemiseen ajoissa.

Opiskelua ja yliluonnollista

Uni, 14.5.2012

Chapter 1: Opiskelijana olen koulun aulassa. Yhden seinän vierustalla on suuria kaappeja, toisen seinän vierustalla on matala taso, joka on samanlainen kuin vanhassa kodissani ollut. Läsnä on muita ihmisiä, mm. ystäväni Susanna sekä entinen (ja unessa myös nykyinen) koulukaverini Iiris. Susannalle ja Iirikselle tulee keskenään jotain riitaa Iiriksen kurottautuessa ottamaan jotakin kaapin ylimmältä hyllyltä. Ystäväni alkavat tökkiä toisiaan riidanhaluisesti. Iiris löytää käteensä styrox-mailan, ja hetken päästä Susanna kaivaa esiin samanlaisen. He alkavat ”miekkailla” mailoilla ja lätkiä niillä toisiaan. Lopulta Iiris pysähtyy ollessaan kohottamassa mailaansa. Hän katsoo Susannaa intensiivisesti, mutta väläyttää sitten lievästi pirullisen hymyn sen merkiksi, että riita on ohi ja asia kuitattu huumorilla. Iiris poistuu paikalta. Susanna on unessa läheisempi ystäväni ja lähtee mukaani odottamaan linja-autoa pysäkille. Päästessämme koulun ovelle huomaamme, että ulkona sataa. Jompikumpi meistä kaivaa esiin sateenvarjon ja kulkee sen alla pysäkille, kun taas toinen kastuu sateessa. Pysäkillä on katos, joten sateenvarjoa ei enää tarvita. Pysäkki sijaitsee maaseudulla koulurakennusta vastapäätä. Katsottaessa pysäkiltä koululle vasemmalla kohoaa pieni mäki, jonka päällä sijaitsee suuri, teräväharjainen, mustakattoinen, muuten punaista tiileä oleva kirkko. Asfalttitie kulkee mäen yli, kirkko on samalla puolella tietä kuin koulu. Näemme, että kirkkoon on menossa pieni mies. Kirkko herättää meissä pelottavaa kunnioitusta ja seikkailunhaluista uteliaisuutta. Seuraamme salaa miestä kirkon pihalle, ja näemme kuinka hän katoaa kirkon ovesta sisään. Ovi jää auki, mutta sisällä näkyy pelkkää mustaa.

Chapter 2: Chili käy samaa koulua kanssani, ja olemme matkalla koulusta vanhaan kotiini. Nousemme ostarin pysäkiltä kyytiin ja jäämme pois kävelysillan alla olevalla pysäkillä. Ratikka jatkaa matkaansa ja kääntyy risteyksestä vasemmalle. Me kuljemme autotien reunaa oikealle.

Chapter 3: Olen vanhan kotini olohuoneessa. Kuulen kovaäänistä jyrinää. Menen parvekkeelle selvittääkseni pahaenteisen jyrinän lähteen. Kumarrun kaiteen yli ja katson oikealle. Horisontissa taivas hohtaa tummana ja violettina. Tummimman kohdan keskellä raivoaa kirkas valopallo, joka koostuu jatkuvasti iskevistä salamoista. Varsinainen maailmanlopun näky. Yhtäkkiä näyn keskeltä räjähtää ilmaan kuin violetteja ohjuksia. Ne tulevat vauhdilla minuun päin. Menen peloissani takaisin sisälle ja suljen parvekkeenoven perässäni. Sisällä on hämärää, sillä vaikka on päivä, niin ikkunoiden kaihtimet ovat suljetut. Tirkistelen rikkonaisten kaihdinten välistä ulos. Parvekkeemme editse lentää violetteina hehkuvia vanhanaikaisia lentokoneita. Arvelen tapahtumien olevan USA:n armeijan järjestämiä. Kaivan taskusta kännykkäni ja otan lentokoneesta kuvan kaihdinten raosta. Totean, ettei kuvista tule hyviä kaihdinten välistä otettuina. Uskaltaudun avaamaan parvekkeenoven. Seison kynnyksellä ja otan valokuvan. Lentokoneenkuljettaja huomaa tekoseni, ja pakenen takaisin sisälle. Sotilas ilmaantuu yhtäkkiä parvekkeelle. Hän tulee perässäni ja ojentaa kätensä pyytäen kännykkäni itselleen. Annan peloissani puhelimen hänelle, ja hän poistaa ottamani kuvat. Mies ojentaa kännykän minulle takaisin, minkä jälkeen hän katoaa. Seison järkyttyneenä paikoillani, kunnes tajuan vilkaista sivulleni. Seinän vierellä on sohva, jolla nukkuu Joonas. Aion kertoa Joonakselle tapahtumista, mutta huomioni kiinnittää Joonaksen kaksoisolento, joka seisoo sohvan edessä katsellen nukkuvaa Joonasta. Ajattelen, että hahmo on Joonaksen nukahtaessa hänen seikkailemaan lähtenyt sielunsa. Kaksoisolento on läpikuultava ja katoaa hetken päästä. Joonas herää, en muista ehdinkö mainita hänelle kokemistani tapahtumista ennen kuin nurkan takaa ilmestyy Chili ilmoittamaan, että meidän pitäisi lähteä kouluun. Minun, Chilin ja Joonaksen lisäksi läsnä on silmälasipäinen, vaaleahiuksinen opiskelijatyttö. Hän odottaa Chilin kanssa eteisessä. Tajuan, etten voi kertoa kokemistani asioista kenellekään, koska minulla ei ole enää kuvia todisteina sotilaan poistettua ne kännykästäni.

Chapter 4: Silmälasipäinen tyttö kulkee autotien reunaa ensimmäisenä, jonkin matkaa hänen jäljessään kulkee Chili ja viimeisenä minä. Olemme menossa samalle pysäkille, jolla jäimme ratikasta pois. Ratikka saapuu nenämme edessä pysäkille emmekä ehdi sen kyytiin. Chili kysyy huolestuneena: ”Mitäs nyt tehdään?” Vastaan: ”Otetaan bussi”. Menemme pysäkille odottamaan. Pian bussi saapuu, ja nousemme kyytiin (joskaan minulla ei ole tapahtumasta muistikuvaa). Näen bussinikkunasta entisen ala-asteeni vieressä olevalle hiekkakentälle. Ala-asteen paikalla kohoaa nyt järkyttävän suuri esiintymislava, jonka tiedän olevan sirkus. Esiintymislava on tyhjä, mutta synkän ja majesteetillisen näköinen mustissa, tummanvioleteissa ja –punaisissa sävyissään. Hiekkakentälle esiintymislavan eteen on tuotu mustat penkkirivistöt. Koko kenttä on täynnä penkkejä. Tienvarteen on vedetty muovinauhat rajaamaan tapahtuma-aluetta.

Chapter 5: Olen jälleen koulussa. Kääntelen matalan tason päällä olevia lehtisiä, jotka liittyvät ryhmätehtävään. Lähelläni on Iiris, jolle sanon: ”Mutta eihän tässä ole lainkaan käsikirjoitusta! Pitääkö minun tehdä se?” Muistaakseni sovimme, että minä teen käsikirjoituksen tehtävään, joka liittyy ilmeisesti ilmaisutaitoon.

Chapter 6: Pitelen sylissäni alle yksivuotiaan näköistä lasta, joka ei ole kuitenkaan pikkuvauva. Lapsen iho on vaaleanruskea, silmät ja hiukset ovat tummanruskeat. Hänellä on yllään vain valkeasta harsosta kiedottu vaippa. Tunnen äidillisiä tunteita lasta kohtaan ja mietinkin, että tältä sellainen siis tuntuu. Istun tuolilla luokkahuoneessa, jossa on muitakin ihmisiä. Olemme harjoittelemassa äitiyttä, lapsenhoitoa tai vastaavaa. Katselen intensiivisesti lapsen kasvoja, minkä jälkeen pidän häntä rintakehääni vasten. Jossain vaiheessa kävelen lapsi sylissäni huoneen toiselle puolelle. Asetan hänet jonkinlaiseen keinuun. Tapahtuu jotain, mitä en muista.

Chapter 7: Koulussa on välitunti, ja olemme naispuolisen kaverini kanssa ulkona. Kävelemme parakille, jonka syrjässä olevilla portailla istuu Susi. Parakin takana kulkevat junanraiteet, joiden edessä on metallinen verkkoaita. Susi kertoo, että hänellä on minulle kahdenkeskeistä asiaa. Ystävättäreni tajuaa vihjeen ja poistuu. Huomaan seisovani hämmentyneenä ja pelokkaana odottamattomassa tilanteessa ilman tukea. Susi kertoo olevansa pahoillaan ja että voisimme palata yhteen, jos haluan. Mietin, että ei tämän näin pitänyt mennä! Suden ei olisi pitänyt tulla puhumaan minulle, vaan minun olisi pitänyt mennä puhumaan hänelle korjatakseni välit. Annan ilmeisesti ääneen samankaltaisen vastauksen, minkä johdosta Susi nousee jaloilleen ja kivahtaa suuttuneena: ”Ei sitten, jos ei kelpaa!” Otan askeleen häntä kohti ja sanon huolestuneena: ”Älä viitsi”.

Unen tulkinta: Chapter 1 kuvastanee ikävää oloani siitä johtuen, etteivät ystäväni ole tulleet aiemmin toimeen keskenään (eri henkilöt kuin unessa). Sateenvarjokohtaus voisi kuvastaa itsekkyyttä ihmissuhteessa, että ei välitä toisesta, kun antaa tämän kastua sateessa. Unessa tavallinen sade voi merkitä surua, virkistystä tai puhdistusta.

Mäen päällä oleva kirkko toistuu jälleen unissani. Kirkon pitäisi unessa symboloida turvapaikkaa, sisäistä rauhaa, henkistä tai uskonnollista puhdistautumista tms. Tekeekö puolittainen inhoni henkistä polkua kohtaan kirkon sisällöstä mustan?

Maailmanlopuntaivas kuvastaa pelkoani tämänhetkistä elämänvaihetta kohtaan. Suomi24:n palstalla joku ehdotti, että valokuvaaminen unessa merkitsee sitä, että unennäkijä haluaa saada jostain asiasta paremman kuvan. Valokuvat unessa symboloivat menneitä hetkiä ja muistoja. Astron foorumilla valokuvasta sanotaan seuraavaa: ”Valokuva unessa vihjaa, että jokin elämäsi ihmissuhde kaipaa huomiotasi. Se voi myös kertoa vääristä mielikuvista ja että jokin ei ole sitä, miltä se näyttää. Vaihtoehtoisesti uni huomauttaa, että olet liikaa kiinni menneisyydessä tai pidät kiinni turhista toiveista.” Mikä tahansa noista selityksistä voisi päteä, mutta ennen kaikkea minusta tuntuu unessa siltä, että minulta viedään todisteet näkemästäni ja kokemastani, eikä kukaan usko minua ilman niitä.

Tyhjää ja synkkää esiintymislavaa, jonka tiedän olevan sirkus, en osaa selittää. Ellei se liity epäsuorasti chapter 5:teen, jossa symbolisesti kirjoitan oman elämäni käsikirjoituksen. Chapter 6:ssa alitajuntani harjoittaa minua äitiyttä varten. Chapter 7 kuvastaa ajatuksiani, tunteitani ja toiveitani ks. henkilöä kohtaan.

Sekavassa Intiassa löydän sielunkumppanin

Uni, 10.5.2012 

Olen lähdössä matkalle Intiaan, jossa enoni ja hänen vaimonsa kertovat käyneensä. Näen mielikuvissani lentokentän. Intiassa menen jonkinlaiselle ”Koe Intia” –ajelulle, joka muistuttaa peliä tai huvipuistonlaitetta välkkyvine valoineen. Nousen vaunuun, joka lähtee kulkemaan kiskoilla. Vaunu pysähtyy radan eri kohteissa, ja kuulen selostuksen: ”Tässä voitte nähdä norsuja…” tms. Kierroksen lopuksi vaunu ajaa ylätasanteelle, jossa nousen kyydistä. Muistaakseni joku kysyy minulta haluaisinko ajaa kierroksen uudestaan. Kieltäydyn.

Näen mielessäni Intian kartan, jota tutkin. Nauran, sillä Intia on paljon pienempi kuin olin luullut, keskustan ulkopuolella on vain pieniä kyliä kävelymatkan päässä toisistaan. Kylien välissä taasen on pelkkää savannia, jossa voi nähdä mm. ”Koe Intia” –ajelulla mainittuja norsuja. Intian pääkaupunki kartassa on Jakarta.

Seison jonkin suuren rakennuksen portailla. Olen ilmeisesti hieman eksyksissä. Luokseni kävelee nuori mies, jolla on mustaksi värjätyt, lyhyehköt emohiukset, vaaleat silmät ja kauniit, kalpeat kasvot. Hänen vaatetuksensa on luonnollisesti musta. Mies on huomannut minun olevan eksyneen näköinen. Hän lähestyy minua tullakseen neuvomaan, mutta ujosteleekin sitten niin paljon, että päättää perääntyä. Tarkkailen miestä kaiken aikaa iloisen odottavaisena. Tiedän alitajuisesti hänen olevan sielunkumppanini. Kun nuorukainen lähteekin perääntymään, hypähdän pelästyneenä hänen viereensä ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Rutistan miehen halaukseen ja sanon hänelle: ”Älä katoa, kun sä vasta löydyit!”

Mies kuitenkin katoaa, ja lähden etsimään häntä. Kävelen Intiassa, joka muistuttaa enemmän Venetsiaa. Seuranani minulla on miehen sisar, joka hyvin kaunis. Hänen ihonsa on maidonvalkea ja virheetön, hiuksensa pitkät ja kullankeltaiset, huulensa punaiset. Yllään hänellä on pitkä, valkea mekko. Sisar tuntee veljensä hyvin, eikä ole lainkaan yllättynyt tämän katoamisesta. Hän kuitenkin auttaa minua etsimään. Jokin miehen sisaressa kuitenkin vituttaa minua, liekö tämän kauneus, täydellisyys vai alentuvuus. Nousen hänen kanssaan pieneen laivaan tai suureen moottoriveneeseen, jonka laitoihin lyövät tyrskyt. Suolaista merivettä roiskuu kasvoilleni.

Unen tulkinta: Alitajuntani ilmeisesti valmistelee minua tulevaan ulkomaanmatkaan. Lentokentälle matkustaminen unessa merkitsee valmistautumista uuden henkisen tiedon vastaanottamiseen. Kartta itsessään kuvaa tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita. Suolaisessa, tyrskyisessä meressä seilaaminen viittaa tunteiden kuohuntaan. Unessa näkyy kaipuuni löytää sielunkumppani, menettämisenpelkoni sekä haluni pitää kiinni.

Löysin jälleen uuden tulkintoja sisältävän sivun: Kustannus Oy Michael Kirjat – kuukauden tarina: kuinka muutat todellisuuttasi? 

http://www.michaelkirjat.fi/unisymbolien.htm

Soikeanmuotoinen paistinpannu

Uni, 8.5.2012

Chapter 1: Matkustan bussilla yläasteelta kotiini. Istun takapenkillä. Olen ilmeisesti jälleen n. 15-vuotias. Ympärilläni istuu nuoria tyttöjä, jotka ovat samaa ikäluokkaa kuin minä. Tytöt ovat tyyliltään rock-henkisiä ja soittavat bändissä. He puhuvat bändijutuista avoimesti. Kuuntelen, kunnes venytän käsivarsiani nautinnollisesti taaksepäin, ja totean, että minäkin olen entinen rumpali. Tytöt keskeyttävät puheensa ja katsovat minua hiljaa, miettiväisen näköisinä. Yksi heistä painaa katseensa lattiaan. Säikähdän mietteliästä hiljaisuutta. Pelkään myös, että tytöt aikovat pyytää minua bändiin soittamaan kanssaan. Painan vaivautuneena stop-painiketta ja jään pois bussista. Päästyäni ulos huomaan jääneeni pois liian aikaisin. Lähden kävelemään bussireittiä myöten kotiin.

Chapter 2: Kotini on kuin jonkinlainen kommuuni. Menen huoneeseen, jossa istuu ruutupaitaan pukeutunut, kasvoiltaan kaunis, n. 25-vuotiaan näköinen mies. Miehellä on vaaleat hiukset, jotka on tungettu suuren, väljän pipon alle. Hänen partansakin on vaalea. Mies istuu sohvalla hämärässä huoneessa ja pelaa ilmeisesti jotain peliä. Olen häneen hieman ihastunut. Lattialla on tiskejä, jotka tarjoudun tiskaamaan. Mies sanoo minulle jotakin ja suhtautuu minuun isoveljen tavoin kiusoittelevasti. Kävelen muistaakseni tiskien kanssa rappusia ylös. Rappujen yläpäässä roikkuu ”hyttysverhot” tai ”säleverhot”, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Säikeiden keskellä roikkuu portaisiin asti pidempänä muutamia itsetehtyjä säikeitä. Ne ovat kuin läpinäkyvää siimaa, johon on solmittu pieniä, kuivia, ruskeita lehtiä ja värikkäitä helmiä. Itsetehdyt säikeet ovat mielestäni kauniita ja kosketan yhtä niistä kädelläni. Ihmettelen ensin mistä ne ovat tulleet, mutta sitten muistan, että eräs nuorempi ”perheenjäsen” on luultavasti tehnyt ne. Menen keittiöön tiskaamaan. Tiskeissä on muun muassa soikionmuotoinen paistinpannu. Unen keittiö ja rappuset ovat kuin mummini ja ukkini talosta.

Unen tulkinta: Tilanne, jossa tytöt pyytävät minua bändiin soittamaan, on menneisyydestä tuttu. Henkilöt ja paikka olivat silloin toiset. Uni herätti minussa muiston myötä epätoivoa. Chapter 2:n eri henkilöistä koostuva suuri perhe, joka asuu kommuunissa, on taas jossain määrin haaveeni.

Välipostaus

Kuten huomaatte, en ole päivittänyt blogia aikoihin. Unien kirjoittaminen on aikaavievää, ja välistä tuntui jäävän aina jokin uni kirjoittamatta. Olenkin päättänyt tästä lähtien kirjoittaa unet ylös vain silloin, kun siltä tuntuu. Innostuin kovastikin unien tulkitsemisesta, joka on aikaavievin osuus. Tulkitsen unia jatkossa vähemmän. Postaan seuraavaksi viimeisen kolmen kuukauden aikana näkemiäni unia.