Etsin paikkaa, jossa kirjoittaa

Päiväuni, 11.4.2012

Poistun koulun luokasta ja suljen oven vapaalla kädelläni, toinen käsi pitelee koulukirjoja rintaani vasten. Käännyn poispäin ovesta ja otan pari askelta eteen. Edessäni jatkuu lyhyt käytävä, oikealla puolellani aukeaa seinässä syvennys. Syvennyksen toiseen päähän on tuotu leveä parisänky, jossa on itämaisia petivaatteita, väreiltään mm. tummanviolettia. Vastapäisellä seinänvierustalla on taso, jonka päällä on tv-ruutu; sieltä tulee jotain ohjelmaa. Sängyllä istuu jalat ristissä tyttö, joka on kumartuneena sylissään olevan kirjan ylle. Tyttö muistuttaa ulkonäöltään ja vaatteiltaan kovasti minulle yläkoulusta tuttua Pauliinaa ja luulenkin sen olevan hän. Otan pari askelta tytön suuntaan, mutta alan empiä, joten käännynkin pois. Vilkaisen taakseni ja päätän sittenkin mennä juttelemaan. ”Heimoi”, sanon, mutta äkkiä tilanteeseen hyppää jostain vaaleahiuksinen tyttö. En muista alkaako hän puhua Pauliinan kanssa vai peittääkö hänen äänensä vain muuten puheeni. En tule kuulluksi ja hetken päästä alan miettiä sanoinko edes mitään. Tilanne muuttuu hämmentäväksi.

Jatkan käytävää eteenpäin. Koetan löytää paikkaa, johon voisin istuutua tai jonka päällä voisin kirjoittaa muistiinpanojani. Oikealla puolellani on vessanovi. Avaan sen ja ajattelen josko pystyisin kirjoittamaan lavuaarin reunalla. Vasemmalla puolella vessaa on lavuaaritaso, oikealla puolella ovat wc-kopit. Lavuaaritaso on pinottu täyteen eri värisiä reppuja ja rinkkoja. Niiden keskellä makaa puoliksi selälleen heittäytyneenä tyttö puhumassa rennosti kännykkäänsä. Huomaan, etten mahdu kirjoittamaan muistiinpanojani vessassa, joten palaan käytävälle.

Saavun käytävän päähän ja avaan oven, jonka ikkunat ovat läpinäkymätöntä lasia. Ovea avatessani näen raosta ylös vasemmalle johtavat portaat ja niiden vieressä puupenkin, jolle ajattelen iloisena voivani istua. Päästyäni oviaukosta, huomaan, että aulan oikea puoli on täynnä opiskelijoita, jotka ovat keskittyneet seisaallaan kirjoittamaan samanlaisia muistiinpanoja kuin minunkin pitäisi kirjoittaa. Heillä näyttää olevan tunti menossa. Peräännyn takaisin ovesta, ajattelen: ”Enhän minä voi tuonne mennä, se olisi noloa, mitä he silloin ajattelisivat?”

Unen tulkinta: En muista miksi alunperin poistuin luokasta. Ja miksi etsin paikkaa, jossa kirjoittaa, kun muut opiskelijat kirjoittivat seisaallaan? Tulevaan matkaan liittyen reput ja rinkatkin olivat päätyneet uneen. :D Kiinnitän huomiota tämänkin unen väreihin; koulun seinät olivat valkoiset ja sängynpeitteessä oli tummanviolettia. Valkoinen symboloi mm. totuutta ja puhdistautumista, joka sopii hyvin koulun seiniin, koska kouluhan itsessään merkitsee elämänoppituntia. Violetti taas on viisauden ja mystisyyden väri, joten sillä oli selvästikin tarkoituksensa siinä kohtaa unessa, kun mietin tunnenko sängyllä istuvan tytön vai en, eli henkilö näyttäytyi mystisenä. Kirjavan reppukasan voisin kuvitella symboloivan matkaan liittyviä vaihtelevia tunteita.