Kolme Phoebusta ja matkan suunnittelua

Uni, 7.4.2012

Chapter 1: Istun suunnilleen J-kirjaimen muotoisen, keltapintaisen tietokonepöydän ääressä ja kirjoittelen Suomi24:n chatissa. Sanon chat-ihmisille, että he ovat kuin perheeni. Nousen ylös tuolista ja vilkaisen vielä kerran näyttöä, joku on aloittanut lauseensa: ”No jos me ollaan sun perhe, niin…” (En muista lauseen loppua.) Kävelen taaemmas huoneeseen, jossa seinä on yhdestä kohtaa lattiasta kattoon täynnä pieniä televisioruutuja, joissa näkyy erilaisten ihmisten kasvot, mahdollisesti olkapäihin asti. Näistä ihmisistä voi sitten valita itselleen juttukumppanin. Näen eräässä reunimmaisessa ruudussa miellyttävän näköisen tytön kasvot (vaalea iho, pitkät, suorat ja tummat hiukset, tummat silmät, ujohko hymy). Olen menossa ruudun ääreen, mutta tytön kuva vaihtuukin toiseen ruutuun. Ennen kuin ehdin aloittaa keskustelua, joku jostain (?) ojentaa minulle muovisen Jiffy-ikkunalautakasvihuoneen kannen, jossa on hiireni Phoebus. Kävelen takaisin tietokonepöydän ääreen aikomuksenani laskea hiiri kansineen pöydälle. Pöytä on kuitenkin täynnä erilaista roinaa, mm. legorakennelmia. Pöydällä juoksee vapaana jo yksi Phoebus! Pöydällä on myös ylösalaisin käännetty läpinäkyvä muovimuki, jonka alla on Phoebuksen irtonainen pää kuono kohti kattoa. Raivaan tietä pöydänkulmalle ja lasken Phobuksen Jiffyn kannessa siihen. On aivan normaalia, että Phoebus-hiiriä on kaksi kokonaista plus pää.

Chapter 2: Olen työharjoittelussa (?) kiinalaisessa ravintolassa. Olen lähdössä jonkin porukan mukana matkoille ulkomaille. Vanha, harmaan parran omaava mies laskee kätensä olkapäilleni. ”Lähdetään me jo edeltä, jotta nuo kaksi saavat rauhassa valmistautua lähtöön”, hän sanoo viitaten kiinalaisenravintolanpitäjiin, aasialaiseen naiseen ja mieheen, jotka halaavat toisiaan onnellisina päästessään viimein lähtemään.

Chapter 3: Kurkotan käsiäni valkoisen takaseinättömän hyllyn läpi. Koetan avata käsilläni tolpan päässä olevaan metallirenkaaseen solmittua köyttä ja onnistunkin siinä, mutta köysi lipsahtaa käsistäni. Kuva laajentuu ja näen kolmannesta persoonasta käsin, että valkoiset hyllyt ovat kuin ”pylväitä” satamassa, niiden takana on tolppia, joihin on kiinnitetty veneitä. Näin ollen minulta on päässyt karkuun yksi vene. Se lähtee pian ajelehtimaan kauemmas vesialtaassa, ja aallot heittelevät sitä rajun näköisesti. Juoksen takaisin vanhan, harmaapartaisen miehen luokse, joka kävelee edestakaisin kadulla miettiväisen näköisenä. Kerron hänelle, että olen irrottanut veneen tolpasta ja että se on karannut. Viittaan kädelläni veneeseen. Uskon vanhuksen voivan tehdä jotain asialle. Vanhus katsoo venettä ja huudahtaa ärtyneesti: ”Mihin sinä luulit meidän venettä tarvitsevan?!” Vastaan, että olin luullut meidän tarvitsevan sitä matkalla. Tällöin muistaakseni aalto paiskaa veneen rikki betoniseinämää vasten. Vanha mies huokaisee ja sanoo, ettei asialle voi enää oikein mitään. Jatkamme matkaamme satamasta kerrostalojen väliin, jossa meitä vastaan saapuu muita retkueeseen liittyviä ihmisiä. Olen hermostunut ja mietin kannattaako minun sittenkään lähteä tämän seurueen mukana ulkomaille, kun olen toisaalla luvannut jo Chilille lähteä hänen kanssaan… Kuulen puhuttavan, että lähtöpäivä on jo tänään! Mietin, etten ikinä saa tehtyä kaikkia tarvittavia valmisteluja täksi päiväksi… Joku reppua kantava mies sanoo, että viimeinen asia, jonka hän aikoo Suomessa tehdä, on syödä purkillinen chilijäätelöä! Mietin mitä minä haluaisin tehdä Suomessa viimeiseksi ja miten reissu onnistuisi näin suuren porukan kanssa verrattuna siihen, että matkaisimme Chilin kanssa kaksin.

Chapter 4: Istun vanhassa kodissani tavallisella paikallani pulpetin ääressä. Ympärilläni on kaksi teini-ikäistä ystävääni, tyttö ja poika, ja suunnittelemme matkaa tekemällä paperille listaa huomioon otettavista asioista. Kolmas ystäväni, tyttö, saapuu huoneeseen ja ilmoittaa, että hän lähtee tässä välissä ulkoiluttamaan koiraansa. Vastaan tulevani mukaan oman koirani kanssa. Koira onkin pulpetin kannella, se on pieni ja heiluttaa häntäänsä. Ulkonäöltään se muistuttaa karkeakarvaista kettuterrieriä.

Unen tulkinta: Olen kirjoitellut chatissa, ja ystävät ovat minulle kuin perhe. Kolmea Phoebusta ja televisioruutuja en osaa selittää. En edes katso televisiota. Unissa hiiret kuvaavat yleisesti pelkoja ja huolia, paitsi hiirten juostessa vapaana luonnossa, jolloin ne kuvaavat unennäkijän kykyä kohdata pelkonsa ja asettaa sen oikeisiin mittasuhteisiin. Toisaalta, miksi yhdestä hiirestä oli jäljellä vain pää ja sekin muovikupin alla? Pää symboloi viisauden ja valon asuinsijaa. Eli jos hiiri = pelko ja huoli ja pää = viisauden ja valon asuinsija, niin hiiren pää kuvun alla = viisauden asuinsijaan vangittu huoli? Kovin monimutkaiseksi menee, tuskin tässä tulkinnassa on järkeä. :D Kaikesta saa tulkittua vaikka mitä, jos niin haluaa. Työharjoittelua kiinalaisessa ravintolassa olen harkinnut ja matkalle on tarkoitus lähteä, eli punnitsin unessa mahdollisia valintoja. Veneellä tehdään matkaa vesiteitse, eli kulkuneuvona vene kuvaa elämänpolkua ja vesi yleisesti tunnemaailmaa, voimakkaat aallot merkitsevät muutoksia (myrskyn sanotaan merkitsevän virheellistä valintaa). Laivasta myöhästymisen sanotaan merkitsevän ohi mennyttä ajanjaksoa elämässä. Eli jos tulkitsen venekohtauksen oikein, se merkitsisi sitä, että kadotin mahdollisuuden seurata elämänpolkuni yhtä haaraa tunteiden saralla. Ihan loogista.