Uni, -random päivämäärä-
Chapter 1: Seisoin naulakoilla (koulun?) aulassa. Minua vastaan käveli entinen ystäväni Mirkku, joka koetti mennä ohitseni, mutta en päästänyt häntä. Mirkku ei katsonut minua silmiin, vaan kääntyi ympäri ja koetti kiertää toista kautta. Meillä oli keskenämme ilmeisesti jokin selvittämätön asia ja pyysin häntä jäämään kanssani selvittämään sen. Mirkku suostui jäämään. Näin kolmannesta persoonasta käsin itseni, Mirkun ja luokkatoverimme Krissen istumassa pöydän ääressä tummina siluetteina auringonlaskua vasten. Olimme ilmeisesti ylikulkukäytävällä, jonka seinät olivat läpinäkyvää lasia. Muistan, että minua harmitti, kun en voinut puhua Mirkun kanssa luottamuksellisesti kahdestaan, kun Krissekin oli paikalla.
Chapter 2: Isken toistamiseen jotakuta veitsellä, mutta en näe sitä. Näen vain mielessäni tomaatin, josta veitsi, jonka kahvaa ei pitele kukaan, silpoo irti siivuja. Olen äärettömän vihainen. Kävelen toiseen huoneeseen, käteni ovat veriset. Talon pinnat ovat puuta, sisustus on vanhanaikainen. Koulun ruokailu on järjestetty talossa, ennen puukotusta olen ollut astiahuollossa. Katselen hetken aikaa ympärilleni. Palaan ensimmäiseen huoneeseen, aulaan. Aulassa seisoo nuori nainen, jota iskin monta kertaa veitsellä. Kuva ei näytä hänen kasvojaan, vain vapisevat jalat ja hameenhelman, muu jää epäselväksi. Lattiamatolla lojuu verinen veitsi, jolla iskin. Tunnen pelkoa, että nainen tarttuu veitseen ja iskee sillä vuorostaan minua. Ajattelen myös, että naista varmasti pelottaa, että minä isken häntä uudelleen veitsellä. Otan veitsen käteeni ja heitän sen ulos avonaisesta ovesta, josta näkyy auringon valaisema, kesäinen, nurmikkoinen piha.
Chapter 3: Istun edellisen talon pihalla puupöydän ääressä. Edessäni pöydällä on kukkaruukullinen teetä. Koetan juoda sitä, mutta en huulillani yllä ruukun reunalle. Nostan ruukun syliini, jotta voin juoda. Kuulen jonkun takanani olevan ihmisen kehuvan minua siitä, kuinka fiksu olin nostaessani ruukun syliini ja kun en läikyttänyt yhtään teetä! Seuraavaksi edessäni on muovirasiassa annos perunamuusia, jota tökin haarukallani ja syön. Ajattelen katkerana mielessäni jotakin: ”Hah, minä sentään pääsen pois täältä, matkalle! Sinä et pääse koskaan!”
Unen tulkinta: Tilanne koulusta muistuttaa minua lähinnä menneestä… Mirkku ei tosin vältellyt minua loppuaikoina koulussa vaan minä häntä. Enemmän minua vaivaa ruoan jatkuva esiintyminen unissani. Vertailen hintoja, tutkin sisältöä ja syön. Ja tuossa väkivaltaisessa kohtauksessakaan en nähnyt hetkiä, jolloin iskin, vaan näin tapahtuman tilalla vain mielikuvan tomaatista, jota silvottiin… Jos unia tulkittaessa ruoka tosiaan merkitsee ”henkistä ravintoa”, niin tarkoittavatko unet silloin sitä, että punnitsen kädessäni henkistä ravintoa, mietin otanko vai enkö ja verottaako se minua liikaa. Unissa olen usein todennut ruoan olevan kallista. Kun taas silvoin tomaattia, niin leikkasinko silloin kuvainnoillisesti itseltäni pois henkistä ravintoa? Unitulkintojen mukaan unessa olevat ihmiset taas symboloivat jollain tavalla itseäni, etenkin kasvottomat ja ”tuntemattomat”. Talo taas merkitsee omaa kehoani ja sisintäni, eri huoneet eri osa-alueita. Eli unessa jokin osa minua hyökkäsi raivoisasti toisen osan kimppuun, jolloin ”henkinen ravinto” väheni. Hyökännyt osa pelkäsi itsensä puolesta, mutta ajatteli lopussa kuitenkin myös sen osan parasta, jota oli lyönyt. Hyökännyt osa päätti heittää aseensa (eli veitsen) ulos minusta (eli talosta) kirkkaaseen auringonvaloon eli näkyville. Talon ulkopuolella eli minuuteni ulkopuolella minua kehuttiin siitä, kun join ja sittemmin söin. Unen viimeistä ajatusta en ymmärrä… Jos symbolit pitävät paikkaansa, niin uneen heijastui oma ristiriitaisuuteni eli mieleni osa hyökkäsi toisen osan kimppuun… Asetelmana ikään kuin itseviha vs. haavoittuvuus tai syyttävän vanhemman ääni vs. sisäinen lapsi.
P.S. Ruokaostosten tekeminen tarkoittaa kuulemma täyttymättä jääneitä perustarpeita. Maksaminen taas tarkoittaa, että unennäkijän elämässä on tullut maksun aika; aiemmin tehtyjä ratkaisuja vaikutuksineen arvioidaan. Itse en tosiaan mistään ruoasta maksanut, ihmettelin vain hintojen kalliutta. Toisin sanoen päätökset ovat vielä tekemättä, mutta minusta tuntuu köyhältä, mikä selitetään yli omien voimavarojensa elämisenä. Tulkintojen lähteenä olen käyttänyt muutamia netistä löytämiäni sivuja, tässä linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti