Uni, 3.4.2012
Olen sisällä talossa joidenkin ihmisten kanssa. Joukossamme kulkee pieni, väritykseltään tummanruskea ranskanbulldoggi narttu. Tiedän, että koiralla on tapana käydä joskus hampaillaan ihmisten kinttuihin kiinni, joten olen hieman varuillani. Ovikello soi. Koira juoksee eteiseen, joka näyttää aivan mummini ja ukkini talon eteiseltä. Menen koiran perässä eteiseen, matkalla nappaan mukaani tuolin, jonka päälle aion nousta seisomaan, jos koira on aikeissa käydä jalkoihini kiinni. Kurotan koiran ylitse ja avaan oven rakoselleen. Koira katsoo minua, samoin ovella seisova ihminen. Pitelen tuolia kevyesti (!) kädessäni pääni yläpuolella. Nolostun ja selitän kiireesti, etten ole tosiaan aikeissa lyödä koiraa tuolilla, jos tulija niin kuvittelee, vaan olen aikeissa nousta tuolin päälle seisomaan, jos koira hyökkää.
Olen ilmeisesti palannut talossa oleilijoiden keskuuteen. Täytän akvaariota vedellä. Vedenpinnan alkaessa olla sopivalla korkeudella, koetan löytää vesijohdon katkaisijan. En löydä sitä, jolloin menen paniikkiin tiedostassani veden valuvan kohta akvaarionlaidan yli. Joku muu katkaisee vedentulon puolestani. Sama henkilö kehottaa minua relaamaan ja viilentämään jalkojani akvaarion kirkkaansinisessä vedessä. Olen helpottunut, kun akvaario ei vuotanutkaan yli, mutta idea jalkojen saamisesta tason päällä olevaan akvaarioon tuntuu liian monimutkaiselta. Näen mielessäni itseni istumassa nojatuolin selkänojalla jalat akvaariossa.
Unen tulkinta: Koomisia todellisuusvääristymiä! :D Ranskanbulldoggeja on tosiaan tullut nyt vastaan. Kuppilassa kirmaili illalla vapaana yksi, joka karkasi ulos avonaisesta ovesta. Toisen ranskiksen ohitimme koiran kanssa onnistuneesti lenkillä. Akvaariontäyttötilanne taas on töistä tuttu.
Olen sisällä talossa joidenkin ihmisten kanssa. Joukossamme kulkee pieni, väritykseltään tummanruskea ranskanbulldoggi narttu. Tiedän, että koiralla on tapana käydä joskus hampaillaan ihmisten kinttuihin kiinni, joten olen hieman varuillani. Ovikello soi. Koira juoksee eteiseen, joka näyttää aivan mummini ja ukkini talon eteiseltä. Menen koiran perässä eteiseen, matkalla nappaan mukaani tuolin, jonka päälle aion nousta seisomaan, jos koira on aikeissa käydä jalkoihini kiinni. Kurotan koiran ylitse ja avaan oven rakoselleen. Koira katsoo minua, samoin ovella seisova ihminen. Pitelen tuolia kevyesti (!) kädessäni pääni yläpuolella. Nolostun ja selitän kiireesti, etten ole tosiaan aikeissa lyödä koiraa tuolilla, jos tulija niin kuvittelee, vaan olen aikeissa nousta tuolin päälle seisomaan, jos koira hyökkää.
Olen ilmeisesti palannut talossa oleilijoiden keskuuteen. Täytän akvaariota vedellä. Vedenpinnan alkaessa olla sopivalla korkeudella, koetan löytää vesijohdon katkaisijan. En löydä sitä, jolloin menen paniikkiin tiedostassani veden valuvan kohta akvaarionlaidan yli. Joku muu katkaisee vedentulon puolestani. Sama henkilö kehottaa minua relaamaan ja viilentämään jalkojani akvaarion kirkkaansinisessä vedessä. Olen helpottunut, kun akvaario ei vuotanutkaan yli, mutta idea jalkojen saamisesta tason päällä olevaan akvaarioon tuntuu liian monimutkaiselta. Näen mielessäni itseni istumassa nojatuolin selkänojalla jalat akvaariossa.
Unen tulkinta: Koomisia todellisuusvääristymiä! :D Ranskanbulldoggeja on tosiaan tullut nyt vastaan. Kuppilassa kirmaili illalla vapaana yksi, joka karkasi ulos avonaisesta ovesta. Toisen ranskiksen ohitimme koiran kanssa onnistuneesti lenkillä. Akvaariontäyttötilanne taas on töistä tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti