Uni, 5.4.2012
Chapter 1: Olen tallirakennuksen sisäpihalla. Tallissa asuvat neljä entistä hoitovuohtani eli Mamma, Niksu, Naksu ja Raksu. Olen tehnyt tapani mukaan vuohille ruoka-annokset ja jostain syystä vienyt kupit kivestä rakennetulle laakealle tasanteelle, jonka päällä kasvaa ruohoa. Tasanne on korkeudeltaan suunnilleen maasta olkapäihini asti. Sisäpiha on täynnä ihmisiä, minun ikäistäni porukkaa, jotka ovat ilmeisesti luokkaretkellä. Näen ruokakupit korokkeella, yksi kupeista on kengänmuotoinen, muut ovat tapansa mukaan valkeita muovipyttyjä. Olen jemmannut kupit sinne, jotta ehtisin tässä välissä käydä vaihtamassa vuohien vesiämpäreihin vedet. Yksi vuohista, muistaakseni Niksu, on kuitenkin huomannut kupit ja kiiruhtanut syömään. Huudahdan jollekin tutulleni tasanteella, että voisiko hän estää Niksua syömästä. Tuttuni ei kuitenkaan saa puheestani selvää, joten sanon: ”Antaa olla”, ja kipuan itse tasanteelle estämään Niksua. Muutkin vuohet ilmestyvät ympärilleni ja edessä on tuttu urakka saada ne kaikki syömään kiltisti omista kupeistaan. Episodin jälkeen kerään kupit käteeni. Naksu kävelee perässäni ja painaa sarvensa pohjettani vasten siten, että kävellessäni pohkeeni on koko ajan sen sarvien välissä. Ihmettelen Naksun käytöstä, yleensä sillä on ollut tapana vain randomisti sohaista sarvillaan. Sarvet ovat muuttuneet myös pienemmiksi ja terävemmiksi. Joku näkökenttäni ulkopuolella huomauttaa, että eikö minua yhtään pelota. Hidastan kävelyäni ja katson pohjettani ja kuinka polvitaipeen jänteet kiristyvät venyttäessäni jalkaa… Kuvittelen Naksun katkaisevan ne sarvillaan. Mutta tunne on silti outo, että pitäisi pelätä omaa hoidokkiaan? Otan Naksun sarvista kiinni. Pidän sitä hetken aikaa otteessani, minkä jälkeen käännän sen päätä poispäin ja päästän irti. Muistan, että minun pitäisi vielä hakea vuohille heinääkin…
Chapter 1: Olen tallirakennuksen sisäpihalla. Tallissa asuvat neljä entistä hoitovuohtani eli Mamma, Niksu, Naksu ja Raksu. Olen tehnyt tapani mukaan vuohille ruoka-annokset ja jostain syystä vienyt kupit kivestä rakennetulle laakealle tasanteelle, jonka päällä kasvaa ruohoa. Tasanne on korkeudeltaan suunnilleen maasta olkapäihini asti. Sisäpiha on täynnä ihmisiä, minun ikäistäni porukkaa, jotka ovat ilmeisesti luokkaretkellä. Näen ruokakupit korokkeella, yksi kupeista on kengänmuotoinen, muut ovat tapansa mukaan valkeita muovipyttyjä. Olen jemmannut kupit sinne, jotta ehtisin tässä välissä käydä vaihtamassa vuohien vesiämpäreihin vedet. Yksi vuohista, muistaakseni Niksu, on kuitenkin huomannut kupit ja kiiruhtanut syömään. Huudahdan jollekin tutulleni tasanteella, että voisiko hän estää Niksua syömästä. Tuttuni ei kuitenkaan saa puheestani selvää, joten sanon: ”Antaa olla”, ja kipuan itse tasanteelle estämään Niksua. Muutkin vuohet ilmestyvät ympärilleni ja edessä on tuttu urakka saada ne kaikki syömään kiltisti omista kupeistaan. Episodin jälkeen kerään kupit käteeni. Naksu kävelee perässäni ja painaa sarvensa pohjettani vasten siten, että kävellessäni pohkeeni on koko ajan sen sarvien välissä. Ihmettelen Naksun käytöstä, yleensä sillä on ollut tapana vain randomisti sohaista sarvillaan. Sarvet ovat muuttuneet myös pienemmiksi ja terävemmiksi. Joku näkökenttäni ulkopuolella huomauttaa, että eikö minua yhtään pelota. Hidastan kävelyäni ja katson pohjettani ja kuinka polvitaipeen jänteet kiristyvät venyttäessäni jalkaa… Kuvittelen Naksun katkaisevan ne sarvillaan. Mutta tunne on silti outo, että pitäisi pelätä omaa hoidokkiaan? Otan Naksun sarvista kiinni. Pidän sitä hetken aikaa otteessani, minkä jälkeen käännän sen päätä poispäin ja päästän irti. Muistan, että minun pitäisi vielä hakea vuohille heinääkin…
Chapter 2: Olen mummin ja ukin talossa. Eletään joulunaikaa, olohuoneen valaistus on hämärä. Seison ruokapöydän vieressä ja syön karkkia. Kuorin käärepaperia, haukkaan karkista palan ja ihmettelen sen makua ja koostumusta. (Jälkeenpäin mietittynä maku ei ollut ihmeellinen, mutta unessa se oli jotain erityisen hyvää.) Unitodellisuus muuttuu, olen Miskan kanssa makaamassa vaatteet päällä saunan lauteilla (?) Tunnelma on seksuaalisesti virittynyt. Puhumme jostain, mitä en muista. Lähden takaisin yläkertaan. Huomaan pöydällä vielä yhden punaiseen tonttukuvioituun käärepaperiin käärityn suklaakonvehdin. Syön sen ja syötyäni muistan, ettei konvehtia olisi saanut syödä, sillä se oli mummille tarkoitettu ja viimeinen laatuaan. Kävelen keittiöön, avaan roskiskaapin oven ja tiputan paperin sinne – lukuisten omiensa joukkoon.
Chapter 3: Olen saapunut kerrostaloasunnossa sijaitsevaan huvipuistoon hra Vitosta vastaan. Näen hänet pelaamassa jotain peliä ja päätän itsekin pelata odotellessani. Lempipelini on keittiössä, mutta haluan käydä pelejä läpi sitä mukaa kun niitä tulee vastaani. Menen seisomaan johonkin verhoiltuun koppiin, otan kiinni sivuillani olevista nyöreistä ja alan vedellä niitä. Katto näyttää roikkuvine metallilevynpaloineen ja pallopäisine kapuloineen siltä, että oletan siitä alkavan kuulua kauniita ääniä kuin soittimesta. Syntyvä ääni on kuitenkin korviarepivää räminää ja vihlontaa. Lopetan naruista vetelyn ja astun ulos kopista, mietin, että olipa hauska pila… Kokeilen jotain toistakin laitetta, sen jälkeen katson rannekelloani. Kello on viittä vaille seitsemän, ja tiedän huvipuiston sulkeutuvan seitsemältä. Mietin ehtisinkö kokeilla vielä jotakin laitetta, mutta päätän käydä mieluummin vessassa. Tässä vaiheessa kämppä on alkanut muistuttaa muodoiltaan kummini kämppää, vessa on pitkän käytävän päässä. Hra Vitonen tulee sieltä ulos ja varoittaa minua: ”Se pönttö muuten vuotaa, kannattaa kuivata sitä istuinta”. Menen sisälle ja näen edessäni oudonnäköisen wc-istuimen. Muovirengas on sininen ja hyvin leveä, heti muutamia senttejä sen alapuolella on vaaleansininen kaivonkantta muistuttava levy, jonka päällä virtaa ohut kerros vettä. Istuimella on vesiroiskeita, jotka kuivaan pois, ennen kuin istuudun. Tullessani vessasta kämppä on hämärä, ja huomaan hra Vitosen lähteneen odottamaan minua kämpän ulkopuolelle. Olemme aikeissa lähteä käymään jollakin keikalla. Tajuan, että minulla on päälläni kurainen takki, hiirenkusiset ulkoiluhousut ja pinssilaukun tilalla jokin toinen epähieno laukku. Mietin, että pitikin jättää se pinssilaukku kotiin…
Unen tulkinta: Kerrostalohuvipuisto on luultavasti tullut uniini My Little Pony –sarjasta, jonka jaksossa ponit lumottiin käymään huvipuistoon. Katsoin jakson juuri ennen nukkumaanmenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti