Uni, 15.3.2012
Chapter 1: Varhaisin muistikuvani on, että seison yöllä
jollain kuvitteellisella Jokeri-linjan pysäkillä ja odotan 550. Toisella
puolella tietä näkyy jokin nakkikioski.
Chapter 2: Olen saapunut äitini luo kylään. Hän on raskaana ja
selittää minulle millaista odotusaika on ollut. Hän kysyy haluaisinko syödä
jotain. Vastaan myöntävästi. Käperryn sohvalle odottamaan ruoan valmistumista,
mutta en jaksakaan odottaa sitä, vaan kaivan jostain esiin oman laatikkoruokani.
Syödessäni vilkaisen äitini pöydälle jättämää juustoisen pastan näköistä
ruokaa. Ruoan on lämmettävä siinä pari tuntia, mutta mietin silti kuinka jaksan
syödä äidin ruoan oman ruokani jälkeen ilman, että hän huomaa mitään...
Seuraavaksi äitini pyytää minua katsomaan kanssaan luonto-ohjelmaa. Minua ei
kiinnostaisi, mutta suostun. Kumarrun laittamaan television johtoja
paikoilleen, yhtäkkiä unitodellisuus muuttuu, ja makaankin sohvalla ja tv-ruutu
on vieressäni lattialla. Se muistuttaa leveää avokantista akvaariota. Laitan
käteni akvaarioon, jonka tapahtumat ovat olevinaan television luonto-ohjelma.
Kysyn äidiltäni: ”Miksi pitää tyytyä vain katselemaan, kun voi kokea?”
Vedenvirtaus tuntuu kylmältä kättäni vasten. Näen vesikasvien välissä lehtikalan
ja kaksi rapua. Toinen ravuista tulee aivan käteni viereen, ja pelkään sen
tarttuvan saksillaan sormeeni, joten vedän käteni pois akvaariosta. Tyydyn
katselemaan ”ruudun” tapahtumia.
Chapter 3: Television luonto-ohjelmasta tulee
unitodellisuus. Kertojaääni puhuu taustalla. Virtauksessa ui kala, kenties
lohi, jonka yhtäkkiä nappaa kiinni käpälä. Kuvakulma siirtyy veden alta
pinnalle. Kertojaääni kertoo, että kalan ovat pyydystäneet saukko ja jokin
toinen eläin. Näen eläinten kiskovan kalaa eri suuntiin joenpenkalla, saukko
vedestä käsin ja toinen eläin maalta käsin. Melkein samantien kertojaääni
naurahtaa, että oli lähes alusta alkaen selvää, ettei peli kääntynyt saukon
voitoksi, vaan se menetti saaliinsa. Piirroshahmon näköinen saukko katsoi kalan
menetettyään harmistuneena kameraan.
Chapter 4: Olin katsovinani kuinka tuo toinen eläin, eli pieni karhunpentu,
kiikutti lohta suussaan. Aluksi kulku oli huoletonta, mutta pian unitodellisuus
muuttui, ja karhunpennun olikin paettava, koska sen suussa keikkuva verinen
saalis olikin metsästyskoiranpentu! Joen toiselta puolelta kuului kiroilua.
Siellä oli sinipukuinen metsästäjä sekä tämän aikuinen metsästyskoira.
Karhunpentu väisteli metsästäjän ampumia luoteja juostessaan joenpenkalta mäkeä
ylös. Emokarhu, jonka ohi pentu oli juossut, kehotti pentua kääntymään takaisin
ja piiloutumaan aluskasvillisuuteen. Pentu totteli ja raivasi tiensä muuttuneen
unitodellisuuden takia aluskasvillisuuteen, joka oli täynnä pehmoleluja ja
vällyjä. Pehmolelut vällyineen muodostivat oikein hyvän suojan metsästäjän
katseelta. Kun pentu uskalsi katsoa vällynreunan yli, se näki viistosti joen
toisella puolella juhlivia, kädet toistensa oksilla rinnakkain seisovia
enttejä! Entit olivat ilmeisesti voittaneet metsästäjän (?) Joenpenkalla näkyi
myös toisia tukikohdissaan piilotelleita eläimiä. Jossain vaiheessa seisoin
itse joen toisella puolella ja katselin hämmästyneenä sitä puolta joesta, jossa
karhut olivat piilotelleet. Toisella puolella näkyi nimittäin järkyttävän suuri
koivu, joka oli kaatunut betonimöhkälemäisen talon seinää vasten. Talo ei
näyttänyt oikein kuuluvan metsään. Koko asetelmassa oli jotain uhkaavaa. Puu
olisi voinut myös romahtaa sen alla piilotelleiden karhujen niskaan.
Chapter 5: Kaksi enttiä ja sekalainen ryhmä eläimiä olivat
öisessä puutarhassa, jossa risteili istutusten välissä valkeita sorateitä. He
olivat minun ja äitini ystäviä ja olivat tulossa tervehtimään meitä. Eläimet
vaikuttivat iloisilta. Enteissä oli outoa se, että heillä oli oksiston ja
kasvojensa tilalla leveät ja suuret, helmalliset koristetyynyt, jotka olivat
olevinaan heidän kasvonsa nappisilmineen. Toinen enteistä oli naispuolinen, ja
sen tyynypää oli vaaleanpunainen ja sydämenmuotoinen. Miespuolisen entin
tyynypää taas oli vihreä, eikä sillä ollut tarkkaa muotoa. Enttien ja eläinten
ryhmä päätti jakautua puoliksi ja lähteä etsimään meitä eri suunnista
puutarhasta. Vihreäpäisen entin johtama ryhmä lähti juoksemaan soratietä
pitkin. He meinasivat pimeässä törmätä äitiin, mutta onnistuivat pysähtymään
juuri ja juuri ennen hänen pystyä mahaansa. Äiti oli todella vihainen ja sätti
kiukuissaan selälleen maahan kaatunutta enttiä siitä kuinka entti ja eläimet
ryntäilivät puutarhassa. Entti näytti olevan hyvin pahoillaan.
Unen tulkinta: Olen katsonut viime aikoina Taru Sormusten Herrasta
–leffoja, siitä siis peräisin entit, eli liikkuvia puita muistuttavat olennot. Verinen
koiranpentu taas taitaa olla peräisin Madventuresista. Unissani on aiemminkin
käynyt niin, että unessa alan katsomaan televisiota ja sitten siirryn
televisio-ohjelmaan, josta tulee unitodellisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti