Vankina kirpputorilla

Uni, 10.3.2012

Olin ystävälläni Sudella. Meidän oli tarkoitus tavata hänen kaverinsa jossain, ja oletin, että menisimme sinne jalan, mutta Susi sanoi, että hän voi viedä meidät tapaamispaikalle autollaan, mikä oli outoa, sillä luulin, ettei hänellä ollut varaa maksaa bensoja. Matkustimme tapaamispaikalle, Susi parkkeerasi autonsa, ja siirryimme hänen kaverinsa autoon. Lähdimme ajelemaan. Päädyimme vierailemaan isossa kirpputorihallissa, jossa tapasimme spurgun, jonka oli kaiketi tarkoitus myydä meille aineita (?) Spurgu näytti aivan Big Daddy –elokuvan spurgulta. Hän ei kuitenkaan myynyt meille aineita, vaan tahtoi näyttää kuinka halpoja leipomotuotteita kirpputorilta sai. Kuljin hänen perässään ja kääntelin elmukelmussa olevia yksittäisiä leivonnaisia; oli karjalanpiirakka, kermavaahtotäytepulla ja lihapasteija, jonka katsoin maksavan ensin 30 snt, mutta katsottuani tarkemmin hintalapussa lukikin 1,30 e, ja mietin, ettei tuote ole lainkaan tavallista halvempi.

Jäimme loukkuun kirpputorihalliin. Toiselle puolelle hallia oli pystytetty rautaverkkoa oleva aita. Juttelin Suden kanssa, ja hän kertoi olevansa pahoillaan, että oli johdattanut meidät ansaan. Kuljin verkkoaidan luo ja katselin kuinka ihmisiä koetti paeta verkossa olevista isoista rei’istä syli täynnä tavaraa. Vartijat estivät suurimman osan ihmisistä pois pääsyn, mutta joitakin pääsi silti lävitse. Yksi vartijoista oli vihertävänharmaaseen villanpaitaan pukeutunut pitkä ja hoikka mummo, joka oli ilmeisesti ninja, hakatessaan ja potkiessaan ihmisiä ilmahyppyjen kera. Toinen vartijoista oli lyhyempi, hieman Eminemin näköinen hoppari, jolla oli nauha sidottuna päänsä ympäri, väljä huppari sekä Joonaksen unen ulkopuolella itselleen ostamat farkut, joissa oli valkoisella piirretyt spraymaalaaja-pojan ääriviivat. Hoppari hakkasi pienestä koostaan huolimatta ihmisiä tehokkaasti, tavarat vain lensivät ihmisten käsistä, kun heidät lyötiin maahan. Yritin kerran itsekin läpi, mutta hoppari, josta löytyi ilmeisesti hitunen empatiaa, laittoi käden olkapäilleni ja talutti minut takaisin myyntikojujen väliin. Toisella yrittämällä pääsin pujahtamaan käytävälle verkkoaidan toiselle puolelle. Kävelin syli täynnä tavaraa käytävällä vastaan tulleen vartijan ohi peläten koko ajan hänen pysäyttävän kulkuni. Niin ei kuitenkaan käynyt.