Hyväksikäyttöä ja kuolemaa

Uni, 19.3.2012

Chapter 1: Olen ilmeisesti keskiajalla. Mieleeni on jäänyt kuva valkeasta kirkosta mäenharjalla. Kirkolta viettää alaspäin ruohikkoinen mäki. Alhaalla levittäytyy metsä suurine lehtipuineen. Selkä osittain puunrunkoa vasten makaa nainen harsoisessa mekossa. Puoliksi hänen päällään on mies, joka ottaa naisen väkisin. Nainen koettaa voimattomana estää häntä, jolloin heidän vartalonsa vääntyvät irvokkaisiin asentoihin.

Chapter 2: Samaan aikaan toisaalla metsässä, poika, joka on jo lähellä miehen ikää, makaa myös pää vasten leveää puunrunkoa. Hänen ihonsa on vaaleanruskea, hiuksensa ja silmänsä tummanruskeat. Yllään hänellä on vaalea pitkähihainen paita, joka on napitettu auki. Kaulassaan hänellä on ketju, jonka päässä on puinen risti. Pojan päällä makaa mustaan kaapuun pukeutunut vanhempi pappismies. Miehellä on vaalea parta, joka koskettaa pojan rintakehää, pappismiehen suudellessa tämän vartaloa. Mies kohottautuu pojan ylle, tarttuu tämän puiseen ristiin ja puristaa sitä kädessään. Hän kertoo hyväilevällä äänensävyllä pojalle, että on löytänyt keinon kiertää lakia, jotta he voivat olla aina yhdessä. Poika ei näytä nauttivan tilanteesta vaan katsoo huolestuneen näköisenä papin kouraa, joka puristaa hänen ristiään.

Chapter 3: Olen joidenkin ihmisten kanssa metsässä. Olemme luultavasti lahdanneet yhden raiskaajan. Ruumis on työnnetty mustaan jätesäkkiin, enää jalkaterä pilkottaa näkyvillä. Väärintekijöiden niittämisestä tulee mieleen äitini. Unessa uskomme, että väärintekijä on aina sairauden valtaama ihminen, joka täytyy tappaa, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Näissä metsissä väärintekijöitä on paljon. Kuulen jonkun miehen sanovan minulle jotakin..: ”Muistihäiriöisen mieli ei voi olla koskaan tyyni kuin järven pinta.” Näen mielessäni tyynen järven. Ajattelen myös äitiäni, jolla on vaikeuksia muistaa asioita. Toisaalla metsässä raiskaus jatkuu, symboloiden sitä, että pahuutta ei voi koskaan niittää kokonaan.

Chapter 4: En ole kukaan, näen pojan heräävän maasta. Tiedän, että hänen toisella puolellaan kohoaa esiintymislava, jolta hän on pudonnut. Mieleeni ilmestyy kuva pojasta putomassa lavalta maahan. Tiedän myös, että pojan toisella puolella nukkuu pappismies, vaikken näekään häntä. Poika voi huonosti ja häneen sattuu putoamisen jäljiltä. Hän alkaa sormeilla käsissään jotakin, en näe mitä. Näen mielessäni pojan useista eri kuvakulmista, aivan kuin kamera, jonka kuvaa katselen, pyörisi holtittomasta. Pojan silmät kääntyvät ympäri siten, että vain valkuaiset näkyvät. Poika koettaa tehdä mielessään ratkaisua joidenkin asioiden välillä. Tämän katseleminen alkaa pelottaa minua. Kamera näyttää viimein mitä pojalla on käsissään; partaterä. Hänen kätensä ovat veriset, ja hän on ilmeisesti viiltänyt ranteensa auki, koska ei enää kestänyt pappismiehen hyväksikäyttävän itseään. Miksi poika ei vain lähtenyt pois, sitä uni ei kerro. 

Unen tulkinta: Nettikaverini linkitti minulle eilen kappaleen Youtubesta: Falkenbach – Heathenpride, jonka lyriikoiden herättämistä mielikuvista uneni lienee saanut vaikutteita. Näin myös jonkin lyhyemmän unenpätkän, jossa olin vanhassa kodissani liki tyhjässä makuuhuoneessa. Katselin tyhjää korihyllyä, jonka tasolla oli vain pölyä ja yksi yksinäinen kissanruokanappula. Jossain takanani istui Susi, joka vastasi esittämääni kysymykseen. En muista kysymystä tai vastausta. Uni oli sävyltään surullinen.