Tatuointeja ja kohtaamisia

Uni, 8.3.2012

Chapter 1: Olin koulussa ja istuin pulpetin ääressä. Kaikki luokkatoverini olivat valinneet itselleen jonkin tatuoinnin, jonka halusivat. Ainoa, joka epäröi, olin minä. Opettaja tuli keräämään meiltä itselleen paperit, joissa luki päätöksemme tatuoinninottamisen suhteen. Hän tuli minun kohdalleni ja kysyi olenko tehnyt päätökseni. Punnitsin paperia kädessäni, mutta sanoin sitten, että pistetään minullekin. Olisi ollut liian painostavaa olla ainoa ihminen, joka ei halunnut tatuointia.

Chapter 2: Katselin itseäni peilistä. Otsaani oli tatuoitu soikeanmuotoinen ympyrä. Se ei näyttänyt ollenkaan siltä miltä sen olisi pitänyt näyttää. Tarkoituksena oli ollut ottaa pieni musta ympyrä kulmakarvojen väliin. En tiedä olinko minä vai joku muu piirtänyt peiliin sen pienen mustan ympyrän, mutta asetuin peilin eteen siten, että näin tuon pienen mustan ympyrän kulmakarvojeni välissä. Totesin, ettei sekään olisi näyttänyt hyvältä; aivan kuin minulla olisi yhteenkasvaneet kulmakarvat. Tatuointi oli ollut itsessään huono juttu. Jossain vaiheessa unitodellisuus muutti muotoaan siten, että otsaani olikin tatuoitu soikion sisään kaksi riviä tekstiä, sitten koko soikiota ei enää ollutkaan vaan otsassani luki pelkkä teksti punaisilla heittomerkeillä ja mustalla sekä punaisella vahvistettuna. Teksti oli nettikaverini Nanden minulle kopioima englanninkielinen lyriikkapätkä, joka alkoi kieliopillisesti väärästä kohtaa (sana oli U-kirjaimella alkava, ”unbelieve”, ”using” etc.) ja päättyi sanaan ”gravity”. Mietin unessa miksi ihmeessä olin tatuoinut otsaani ajatuksen, joka ei ole edes omani ja on vieläpä sävyltään negatiivinen? Ajattelin myös kutakuinkin: ”No, näin käy, kun ottaa harkitsemattomasti tatuoinnin. On vain elettävä seurausten kanssa”. Lähdin peilin luota ja näin kolmannesta persoonasta siihen heijastuvan selkäni.

Chapter 3: Olin kaverini kanssa ruokakaupassa ja menossa juuri kassalle. Kassoja oli kaksi ja koetin kiirehtiä siihen, jossa oli vähemmän jonoa. Eteeni ehti kiilata farkkutakkinen nainen. Laitoin ostokseni, muistaakseni suklaapatukan ja limsapullon, hänen ostostensa jälkeen liukuhihnalle. Vilkaisin toista kassaa, jossa jono oli kulkenut paljon nopeammin. Kun käänsin katseeni takaisin omaan kassaani, huomasin, että kassaneiti oli iskenyt ostosteni eteen kyltin, jossa luki: ”Kassa pois käytöstä”, ja repinyt kassakoneestaan ulos kasan johtoja ja iskenyt ne liukuhihnalle. Kirosin mielessäni tuuriani ja sitä, että farkkutakki-nainen oli ehtinyt jonossa eteeni. Vaihdoin kassaa. Kun pääsin jonottamaan toiselle kassalle, huomasin, että edellisen kassan kassaneiti hinnasti asiakkaita poimien tuotteita liukuhihnalla olevien johtojen välissä. Kirosin jälleen tuuriani. Kun viimein sain ostokseni maksettua, käännyin vielä kerran vilkaisemaan toista kassaa. Kassaneiti oli korjannut kassakoneen ja tunkenut kaikki johdot takaisin sen sisään, sekä hinnastanut kaikki asiakkaat.

Chapter 4: Olin lähtenyt kaupasta ystäväni Chilin kanssa elokuvateatteri Finnkinoon. Menimme kumpikin vessaan. Ihme kyllä, minä selvisin vessasta ulos nopeammin. Vessojen ulkopuolella törmäsin hra Vitoseen. Moikkasin häntä, ja hänkin moikkasi minua silmät lautasen kokoisina. Menin halaamaan häntä ja sanoin: ”Sähän olet ollut pitkään kadoksissa!” Hän vastasi, että oli lähtenyt pariksi vuodeksi kiertämään maailmaa, mutta siitä ei ollut ollut mitään hyötyä, vaan hän oli vain itkenyt eri matkakohteissa pääsemättä suruaan pakoon. Vastasin: ”No ei ollut reilua vain lähteä pariksi vuodeksi ilmoittamatta minulle mitään!” Chili tuli vessasta ja esittelin hänet ja hra Vitosen toisilleen. Kerroin myös lähteväni hra Vitosen matkaan, josta Chili ei ollut moksiskaan. Jossain vaiheessa hukkasin hra Vitosen ja päädyin seuraamaan hänen seurassaan ollutta tyttöä, jota olin luullut hänen tyttöystäväkseen. Tyttö muistutti erästä yläasteella tuntemaani ihmistä, Pauliinaa. Elokuvateatteri oli vaihtunut lentoaseman oloiseksi kauppakeskukseksi. Tyttö kääntyi ympäri ja kysyi kiusaantuneesti hymyillen: ”Eihän sinun minua pitänyt seurata?!” Vastasin jotain, ja juttelimme tämän tytön kanssa lisää, ystävystyen keskenämme. Päätimme mennä istumaan johonkin kahvilaan. Emme kuitenkaan löytäneet kahvilaa, vaan päädyimme yläkerroksessa olevan Hesburgerin ovelle. Ks. Hesburger oli lapsille suunnattu, siellä oli pallomeri ja huvilinna, sekä lastenaterioita, jotka maksoivat vain 2,85 e. Aikuisten ateriat sen sijaan olivat normaalia kalliimpia (mikä bisnesidea!) Unitodellisuus muuttui siten, että mukanamme oli nelivuotiaan näköinen poika sekä vanhempi naishenkilö. Poika juoksi sisään Heseen ja päätyi sormeilemaan salaattitiskiä. Katsoimme tytön kanssa toisiimme ja totesimme, että kai meidän on mentävä pojan takia tähän ravintolaan.

Unen tulkinta: Olin lukenut edellisenä päivänä Suomi24:stä ketjua, jossa yksinhuoltaja etsi halpaa lomailuvaihtoehtoa itselleen ja pienille lapsilleen. :D Siitä siis syy-yhteys lapsiystävälliseen Hesburgeriin…