Kadonnut Susi ja kyyditsijän etsintä

Uni, 13.3.2012

 

Chapter 1: Olimme luokkaretkellä syvällä metsässä. En muista tarkkaan keitä seurueeseemme kuului. Metsä oli kallioista mäntymetsää. Susi jäi seurueestamme jälkeen. Huolestuin, kun häntä ei ollut pitkään aikaan näkynyt. Seisahduin kalliolle ja tein käsilläni jonkinlaisen taikatempun, jonka tarkoitus oli toimia ikään kuin hätärakettina. Ensin tein muistaakseni jonkinlaisen ääniaallon, sitten heitin ilmaan pienen valkean pallon, joka räjähti taivaalla kipinöiden. Katsahdin suuntaan, johon oletin ystäväni kadonneen ja valmistauduin huutamaan hänen nimeään. Minua nolotti, koska seurueen muut jäsenet katselivat minua; en ollut nimittäin kysynyt lupaa hätäraketin lähettämiseen. Pian alempaa metsästä astuivat esiin jonkinlaista kypärää ja valoa kantava hymyilevä Miska, joka oli ilmeisesti lähtenyt etsimään Sutta, ja hänen perässään epävarma hymy kasvoillaan itse Susi. Huokaisin helpotuksesta.

Chapter 2: Kävin vanhaa ammattikouluani, joka ei unessa näyttänyt lainkaan itseltään. Seisoin koulurakennusten välisellä sokkeloisella mukulakivipihalla ja soitin entiselle luokkatoverilleni Maisalle. Koulun pihalta oli tarkoitus lähteä kyyti paikalliseen Falun Dafa –harjoitukseen, mutta en löytänyt kyyditsijää (?) Päädyin soittamaan puhelun Maisalle, koska muistin, että hän oli tuntenut paljon ihmisiä koululta toisin kuin minä. Maisa vastasi, kerroin kuka olin ja kysyin kuka koululla vastasi kyydityksistä. Maisa oli hetken hiljaa, ja tunsin itseni typeräksi soitettuani hänelle, olinhan katkaissut välit vuosi sitten, kun hän oli lopettanut ammattikoulun ennen minua. Maisa kertoi henkilön nimen, jolta voisin kysyä kyytiä. Kiitin häntä, minkä jälkeen hän kyseli varovaisesti kuulumisiani. Lopetettuani puhelun lähdin etsimään kyyditsijää.

Chapter 3: Seisoin leveällä asfalttikadulla, joka jatkui kierteittäin ylöspäin. En nähnyt leveiden betoniseinien läpi mitä toisella puolella oli, eikä se tullut unessa mieleenikään. Katua pitkin syöksyi alas kaksi nuorta miestä, jotka olivat ilmeisesti viemässä roskia ostoskärryissä roskikseen (?) Miehet muistuttivat etäisesti Taru Sormusten Herrasta –elokuvan Merriä ja Pippiniä. He juttelivat iloisesti keskenään, kas vain, kyyditsijästä. Ajattelin jo toiveikkaana pysäyttää heidät, kun luulin jommankumman heistä olevan kyyditsijä, mutta sitten tajusin, että he puhuivat kyyditsijästä, Jessestä, joka ei ollut siis kumpikaan heistä. Näin itseni ulkopuoleltani miesten silmin; näytin orvolta seisoessani betonin ympäröimänä pienessä hilkassani. Kun miehet olivat ajaneet ohitseni, näin jälleen omilla silmilläni, katselin kuinka he laskeutuivat mäkeä alas. Katsoin pettyneenä heidän selkämyksiään.

Muita havaintoja: Näin yön aikana useampaakin unta, mutta ne jäivät muistiini vain epäselvinä. Kahden viime päivän unet olen unohtanut. Olen vähän nukkuneena koettanut herätessäni käydä unia mielessäni läpi, mutta olen ne läpi käytyäni unohtanut ne kaikki tai kokonaisuus on jäänyt puuroiseksi. Toissapäivän unesta muistan vain, että hengailin Orvokin kanssa, ja piponi kastui lumisateessa. Edellisen päivän uni oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Jokin tutkija oli keksinyt ratkaisun ongelmaan, ja muistan vain hänen riemastuneet sanansa: ”Miksi tekisin enää niin, kun voin tehdä näin?!” Tämän unen unohtaminen harmitti minua todella paljon, sillä muistan sen olleen minulle hyvin tärkeä. Voi olla, että unien unohtaminen johtui siitä, että nukuin niin vähän, mutta osasyynsä asiaan voi olla innostuksellani blogin perustamisesta. Unet unohtuvat, kun tietoisesti odotan muistavani niitä, jotta saisin ne kirjoitetuksi blogiin. :)